Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalipuoli/lastensuojelu, mitä apua antavat?
21.06.2010 |
Tilanne on se että mies petti työkaverin kanssa, jätti minut(raskaana nyt viikolla 28), jäin pienten lasten ja talon kanssa vain selviämään.. Olen tästä aikaisemminkin kertonut täällä. Olen tietysti tilanteesta aivan rikki ja henkisesti todella väsynyt. Mielialat menneet laidasta laitaan ja itku on ollut herkässä.. Tämä nyt ei varmasti ole yllätys kenellekkään.
Nyt nmennään siinä, että hain kunnalta kotiapua ja sainkin kotipalvelusta ihmisen meille. Tulee siis leikkimään, laittamaan pyykkiä, tiskejä ja tekemään ruokaa. Minä olen silloin ollut yleensä asioilla, kouiran kanssa lenkillä tai keksinyt jotain muuta tekemistä.
Nyt olivat miettineet, että jos tilanteesta oltaisiin myös yhteydessä sosiaalipuoleele ja syyksi sanottiin että saisin sitä kautta myös muuta tukea. Esim. toimeentulotukea. Kysyttiin siis minun mielipidettä ja annoin heille luvan puhua myös sille taholle.
Nyt jäin kuitenkin miettimään, että millaista konkreettista apua tai tukea voin siltä puolelta saada? Aloin vaan miettimään kaikkea kauheaa.. kauhukuva huostaanotosta, haluavat leimata minut "huonoksi äidiksi"..
Tiedän ettei mitään syytä tälle ole, esim, ei alko, ei mielenterveys, ei huonot olot lapsilla( siistit vaatteet, ruokaa, puhdas koti jne), mutta kuitenkin..
Miten te muut jotka olette vaikeassa elämäntilanteessa joutuneet kääntymään kaikkien tahojen puoleen, niin mitä apua olette saaneet??
Kommentit (21)
Ihan yhtä paljon minulla on siellä arjessa tekemistä. Ei nämä kamalat muistot ja miehen teot häviä vaikka muuttaisin kuuhun. Täällä talossa minulla on tilaa, lapsilla on mahdollisuus juosta ulos ja sisään miten tykkäävät, uida, saunoa ja nauttia luonnosta. Kyllä tämä ympäristö varmasti on mukavampi meille kaikille.
Kyllä minä omasta mielestäni ja näköjään kodinhoitajankin mielestä tarvitsen myös apua. Siis ettei minun todellakaan tarvitse jaksaa sinnitellä vain päivästä toisee. Parempi mielestäni hakea ja saada apua, kuin että sitten uupuu siihen "selviämiseen" ja onkin paljon isompien tukien tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin, että talon pito on sulle stressi?
Sinnittelyähän se elämä on ja tulee olemaan loppuun asti, kun yksin jää?
on ollut perheneuvolassa käyntejä, molemmat vanhemmat ovat saaneet terapiaa ja kotona on käynyt sairaanhoitaja katsomassa miten arjesta saataisiin kahden erityislapsen kanssa toimivampaa.
Ota ihan reilusti vastaan kaikki apu mitä saat, se kaikki tehdään sinun ja lastesi tukemiseksi. Avun perimmäisenä tarkoituksena on tehdä itsensä tarpeettomaksi.
Onko teillä avioero käynnistetty vai häipyikö mies vaan?
Ilman sitä et tule selviämään. Moni suomalainen sinnittelee huonoissa tilanteissa ja pilaa terveytensä vähintäänkin oman ylpeytensä takia. Ei ole häpeällistä pyytää apua kun sitä tarvitsee- eikä sitä edes myönnettäisi jos ei nähtäisi tarpeelliseksi kohdallasi!
Me saimme apua mm. kodinhoitajalta lastensuojelun kautta. Piti siis ensin olla asiakas jotta pääsi tukitoimien pariin. Läheisten ennakkoluulot kys. palvelua kohtaan olivat valtavat, minä olin erittäin tyytyväinen sieltä saatuihin apukeinoihin.
Ymmärsin, että talon pito on sulle stressi?
Sinnittelyähän se elämä on ja tulee olemaan loppuun asti, kun yksin jää?
Eikö pysty vain vastaamaan aiheeseen vaan aina pitää ajautua sivuraiteille? Saatko siitä kiksejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutti ensin kavereille ja sitten omaan asuntoon. Eli ei harkinta-aikaa, eikä mitään.
ap
lapsista, eli ei voi vain häipyä vaikkette aviossa olleetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että varsin usein sitten tuo sosiaalipuoli syyllistää uhrin (tässä tapauksessa sinut), ainakin Tampereella poikkeuksetta toimii niin. Et varmasti kaipaa sitä lisätaakkaa elämääsi juuri nyt???
Siksi varmaan tulee noita kommentteja,että moni asuu vuokralla lähiössä ja kadehtii noita teidän olosuhteita.
Mutta miten se mies? Onko talo kokonaan sinun? Onko sinulla koulutusta, töitä tms. tiedossa, vai miten olette ajatelleet pärjätä?
Siis ihan hyvässä hengessä kysyn? Ja kamala tilanne tosiaan. Voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaan kaikki apu minkä saat! Uskoisin, että kyseessä on sinun tilanteessa ennaltaehkäisevä toimeentulotuki yms. eli kyseessä ei todellakaan ole huostaanottoa ym. vaan sosiaalitoimen kautta pystyt saamaan paremmin apua itsellesi ja jaksamiseesi, kunnilla on yleensä aika pienet resurssit ja mahdollisuudet tällaisiin tilanteisiin ns. "kriisitilanteissa".
Todella kurjan ja törkeän tempun mies kyllä teki, jaksamisia!
Mutta tuskin vuoden päästä koen samalla tavalla! Lapsethan on lahja ja suurin syy jaksaa!
Ei yksinhuoltajien arki ole pelkkää selvitymistä.. Vai mistä sinä sellaisen kuvan olet saanut? Ainakin minun ystäväpiirissä on monta yksinhuoltajaa joiden elämässä on paljon hyvää ja jaksavat loistavasti kantaa vastuun ihan yksin. Mutta alku aina hankalaa.. Näinhän sitä sanotaan.:(
sp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että varsin usein sitten tuo sosiaalipuoli syyllistää uhrin (tässä tapauksessa sinut), ainakin Tampereella poikkeuksetta toimii niin. Et varmasti kaipaa sitä lisätaakkaa elämääsi juuri nyt???
Olipa yleistys Tampereen sossuista!!
aika lastenvalvojalle ja elatus- ja tapaamisasiat kuntoon. Sosiaalipuolella autetaan siinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet tainnut kuulla ihan omia tulkintojasi
Tämä on meidän molempien nimissä, mutta mies on sitä mieltä, että minä tietysti asun tässä koska on lasten koti. Hän lyhentää puolet lainasta.
Sukulaisia on, jopa miehen suku tukee ja auttaa. Lasten hoito, yökyläilyt ja ihan minun auttamiseni(kuten auton remontti, tapettien vaihto jne.) kyllä järjestyy. Mutta ovat töissä käyviä ihmisiä, joten ei heistä ole viikolla apua. Asutaan sen verran kaukana kaikista.
Minulla on ammatti ja olen ollut työelämässä ennen lapsia ja lasten jälkeen. No nyt tietysti aloitan äitiysloman, mutta vanhaan työhön minulla ei ole mahdollista palata. 3-vuorotyö ei onnistu 3 pienen lapsen kanssa..:( Tai ainakin tuntuu lähes mahdottomalta..
ap
yleistämään. Valitettavasti.. Uskon, että sossuista voisi olla oikeasti paljonkin apua elämän kriisitilanteissa, mutta valitettavan usein tilanne on ihan päinvastainen, kuten juurikin Tampereella kuulemieni asioiden perusteella on. Mutta tosi on, että yksinhuoltajan elämä ei ole mikään kärsimysnäytelmä, vaan antoisaa elämää kaikin tavoin, onnellistakin, mutta kuten joku jo sanoi, alku aina hankalaa..
laita lapset vuorohoitoon, niin onnistuu. Sellainen on jo varmaan joka kunnassa, ainakin siksi aikaa kun löydät päivätyön!
Eli sitä en ala edes vielä suremaan:) Kun tässä hetkessäkin on niin paljon mietittävää ja suretavaa..
Kirjoitan tänne sitten joulun jälkeen ahdistuneena viestäjä tuosta aiheesta:D
ap
ja miksen kaikessa muussakin :) itse olen yh, ja vuorotyössä. Lapseni on ollut vuorohoidossa 2 v lähtien, nyt menossa eskariin ja edelleen vuorohoidossa. Että kyllä se onnistuu, älä sillä stressaa! t se joka ehdotti vuorohoitoa
ja otat oman elämän haltuusi. Ei tuossa tilanteessa ole mitään, miksi ulkopuolisen apua tarvitsisit?