Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa täälläkin
21.06.2010 |
Minulla on mielenterveysongelmia, joiden kanssa painiskelen. Terapia on alkamassa ja asiat ns. hoidossa, jopa työkkärin puolella ollaan katseltu minulle jotain kuntouttavaa. Mutta tuo mies...voi elämä!!
Sairastamaani häiriöön kuuluu mm. se, etten osaa suhtautua äkkinäisiin muutoksiin yhtään ja käytännössä päivä on pilalla jos jotain kovin yllättävää tapahtuu. Mies käyttää tätä häikäilemättä hyväkseen, suorastaan kiusaa minua! :( Äsken totesin että alan pojan kanssa siivoamaan lastenhuonetta, mies kuuli tämän ja lähti hetkeksi pois. Sitten kutsui poikaa ja sanoi minulle että menevät suihkuun ja minä saan luvan tehdä yhden hänen hommistaan loppuun. Menin jotenkin lukkoon ja aloin änkyttämään että eihän näin pitänyt käydä, sinähän tiedät etten pärjää yhtäkkisten muutosten kanssa...mies vänkäsi vänkäämistään, minua ärsytti ja sanoin takaisin että en tee hommiasi koska ne ovat sinun juttusi. Mies veti herneet nenään ja paineli ulos, myöhemmin vei pojan suihkuun mutta taas teki asiat ihan eri tavalla kuin ilmoitti (mm. juoksutti minua hakemassa vaihtovaatteita ja ilmoittikin hetken päästä ettei ole koskaan niitä tarvinnutkaan) ja minulta meni hermo. Joo-o, on tämä häiriö helvetistä mutta oikeuttaako se puolisoa käyttäytymään noin?? Lääkäriä myöten miehelle on painotettu että jos tahtoo jatkaa kanssani, jotkut jutut pitää ottaa huomioon että minun ei tarvitsisi koko ajan tuntea oloani turvattomaksi. Mutta ei...
Kumma kyllä mies on ihan normaali ja monesta varmasti loistava puoliso. Minun kanssa kaikki pimeät puolet tulevat ilmi ja mies laiskottelee niin överisti että tänään, kun oli päävastuussa (sovitusti!) lapsesta, OLI 8 TUNTIA VAIHTAMATTA TÄLLE VAIPPAA. Minä järkyttyneenä huusin miehelle aiheesta, hän vaan katseli minua kyllästyneen ja ylimielisen oloisena. Silloin kun en ole paikalla, mies pärjää hyvin eikä ole uusavuton kuten tänään. Minun seurassani vain makaa sängyllä.
Kirjoitin tämän tänne koska piti sydäntä purkaa eikä näin viallisella ihmisellä ole ystäviä. Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (16)
Täällä juuri eronnut. Miehen käytös aiheutti minulla masennuksen. Ihanan helpottunut olo, kun on päässyt omaan kotiin ja mies on eri osoitteessa. Toivottavasti Sinulle käy samoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on masennus mennyt ja tullut, epäilen että miehen käytös on osasyynä.
ap
tarinasi kanssa, mutta olemme mieheni kanssa käyneet koko kevään keskustelua siitä olenko oikeasti niin huono ihminen kuin hän antaa ymmärtää.
Ja kyllä, minunkin mieheni näyttää ulospäin hyvin toimeentulevalta, kohteliaalta ja fiksulta perheen isältä. Hän ei niinkään suoraan sano minulle pahasti, vaan antaa monessa eri tilanteessa ymmärtää, että en ole mitään.
Keskustelumme jälkeen hän on yrittänyt parhaansa ottaa muunkin perheen huomioon, mutta vaiheessa tuo vielä näyttää olevan.
tämä ei ole enää todellista..Miehesi vaikuttaa varsin terveeltä ja normaalilta isältä, joka huolehtii pojastaan.
Eli siis te olette sitä mieltä että miehessä ei ole mitään vikaa? En haasta riitaa, en vaan oikeasti ymmärrä nyt. Onko ok olla vaihtamatta vaippaa lapselle kahdeksaan tuntiin?
Kiitos niille jotka jakavat kokemuksiaan.
t. puusilmä-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni käyttäytyvät joskus vähän tähän samaan tapaan. Asiat voi tehdä vain yhdellä tavalla ja siinä järjestyksessä kun he haluavat tai ei tehdä ollenkaan.
Ihme kiukuttelua. Hyvä että eroattte.
..että vaikka tämä häiriöni on tosi rasittava ja aiheuttaa sen että taannun teini-ikäisen tasolle usein, ei tunnu kauhean reilulta että mies antaa ymmärtää ongelman olevan aina vaan minussa. Tahtoo nyt asumuseron ja poika jäisi hänelle, minä saisin käydä kylässä koska tahdon. Ehkä on sitten tehtävä niin sillä en ihan oikeasti näe omia hirveitä puoliani ihan niin pahoina kuin pari vastaajaa + mies antavat ymmärtää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teetköhän kuitenkin kärpäsestä härkästä? Olisi nimittäin tosi inhottavaa lyödä syytöntä miestä jollain mammapalstan kirjotuksilla. Kyllä vaippa kannattaa vähän useammin vaihdella, tosin joskus on meilläkin ollut tuntikausia vaihtamatta, kerrasta ei kannata pillastua.
Olisi pitänyt kai alkuun sanoa jo että häiriöön kuuluu tuo "ehdottomuus", muutosten sietämisestähän jo selitinkin. En ole edelleenkään vihainen, jostain syystä moni kuvaa minua koko ajan pahantuuliseksi joten kirjoitan tuon nyt tähän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, jos tuo on tosiaan sairauden kuvaan kuuluvaa. Mutta toi vaippa juttu oli varmaan ihn inhimillinen erehdys. Miehesi vaikuttaa tämän tarinan perusteella ihan kunnolliselta lapsiaan rakastavaölta mieheltä myös. Sinä olet myös, sairaudestasi huolimatta.
Mitä jos vaan koittaisit ottaa oitseäsi niskasta kiinni ja yrittää joustaa noissa rutiineissa. Rakastaisit miestäsi ja koittaisit saada välinne taas lämpimäksi ja olisitte taas rakastuneita?
Lastenkin kannalta olisi ihan asia :)
Voimia sinne :)
mutta tuon sinun "häiriön" kanssa ei kyllä kukaan mies pysty elämään.
Onko mitenkään aivan mahdoton ajatus, että yrittäisit edes alkaa elämään niin ettei tämä "häiriö" sanelisi ja ohjaisi kaikkien elämää ja päiväjärjestystä. Sehän on sinun päänuppi ongelma ja sinä et voi vaatia muita outoihin kotkotuksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minä kyllä eläisi päivääkään sellaisen ihmisen kuin ap. kanssa.
Kiinnostaisi sun diagnoosi. Se antaisi myös ajatusta teidän molempien näkökulmasta. Joka tapauksessa taidatte molemmat vanhemmat (lapsesta puhumattakaan) olla kovilla, joten jaksamista vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat vaikealta puolisolta, eikä miehesi ilmeisesti osaa käsitellä sinua oikein. Hän vaikuttaa kieltäytyvän toimimasta sinun häiriösi ehdoilla. Vaipanvaihtotilannetta ei voi puolustella siltikään. Olitko itse kotona?
On varmaan parempi että lapsi jää hänelle, sillä lapsen kanssa yhtäkkisiä muutoksia tulee jatkuvalla syötöllä. Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, mikä saa ihmisen kokemaan tuolla tavalla.
Mielenterveysongelmat tekevät suhteesta vaikean. Harvoilla riittää ymmärrys, kun kaikki ajattelevat elävänsä ainoaa elämäänsä.
Nimim. kokemusta on, molemmilta puolilta
Tätä varmaan voisi melkeinpä verrata pakkomielteeseen? Onko kukaan katsonut ohjelmaa pakkomielteiden vangit? Voisivatko he aivan yhtäkkiä ottaa ja muuttua? Simsalabim vaan?
ja sinä olet oikeasti olemassa ja aikuinen ihminen juttuinesi?
Epäilen vahvasti