Saako tällaisesta suuttua/loukkaantua?

että joku voi olla niin itsekäs, että luulee, että muiden ihmisten pitäisi kysyä häneltä, mitä nimiä saavat lapsillensa antaa.

Ihan oikeasti nyt on vahan todellisuudentaju tassa lahtenyt aplta. Se etta sina olet ehtinyt antaa lapsesi nimeksi taman ennen kuin han ei tarkoita etta muiden on kysyttava lupaa.

Oh hoh oliskohan mammam aika menna toihin tai jotain. Laajentaa sita nakemyspiiria.

Jos ystävä pitäisi lasteni nimiä niin kivoina, että ottaisi ne omalle lapselleen, olisi se minusta pelkästään mukavaa. Olen tosi iloinen siitäkin kun serkkuni antoi lapselleen minun etunimeni :)

se nyt minusta hyvin outoa kuitenkin on, jos samat nimet pitää antaa kuin ystävän lapsilla. Itse en voisi kuvitella noin tekeväni, enkä ole tehnytkään...

tyttärelleen nimiksi ap:n kahden tyttären etunimet ja kolmaskin nimi vielä löytyy ap:n kolmannelta tyttäreltä. Siis toisin sanoen ap:llä ja hyvällä ystävällä on samannimiset tytöt eikä edes toista nimeä voi käyttää, kun sekin on sitten samanniminen ap:n toisen tyttären kanssa. Kyseessä ei siis vahinko.



Tällaisessa tilanteessa olisi mieletäni kyllä ollut tarpeen neuvotella asiasta ap:n kanssa tai edes ilmoittaa asiasta etukäteen, jos vain ehdottomasti haluaa samat nimet. Me halusimme antaa poikamme toiseksi ja kolmanneksi nimeksi samat nimet kuin siskoni oli suunnitellut antavansa lapselleen, jos tämä olisi ollut poika (olikin tyttö). Tottakai kysyimme häneltä etukäteen lupaa, jos vaikka olisivat hankkimassa uutta lasta ja haluaisivat näitä nimiä käyttää. Ei nimiä voi varata itselleen mutta kyllä on kohteliasta asiasta ilmoittaa.

ihmettelisin vain, ja säälisin sitä ystävää. Ja hiukka alkaisin ehkä katsella alkaako jotain ihmeellisiä merkkejä mielenhäiriöstä ilmetä, matkiiko kaikessa muussakin jotenkin sairaasti.

nimet, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että minua loukkasi se, ettei ystäväni voinut edes mainita antavansa samat nimet kun meidän lapsilla.

Mutta täällä tätä oli ilmeisesti turha kysyä kun sanojani väännellään ja väitetään, että tilanne on sama, jos sattuisin tapaamaan ihmisen, jolla saman nimiset lapset. Eihän näitä voi verrata, koska ei tämä ihminen ole meidän lapsista tiennyt nimet antaessaan eikä ole ollut hyvä ystäväni.

ap

että joku voi olla niin itsekäs, että luulee, että muiden ihmisten pitäisi kysyä häneltä, mitä nimiä saavat lapsillensa antaa.

Ihan oikeasti nyt on vahan todellisuudentaju tassa lahtenyt aplta. Se etta sina olet ehtinyt antaa lapsesi nimeksi taman ennen kuin han ei tarkoita etta muiden on kysyttava lupaa.

Oh hoh oliskohan mammam aika menna toihin tai jotain. Laajentaa sita nakemyspiiria.

Niin nyt keksisit jotain muuta ruikutettavaa.

Kehu mielummin kuinka hienot nimet hän antoin lapselleen!

että joku voi olla niin itsekäs, että luulee, että muiden ihmisten pitäisi kysyä häneltä, mitä nimiä saavat lapsillensa antaa.

Ihan oikeasti nyt on vahan todellisuudentaju tassa lahtenyt aplta. Se etta sina olet ehtinyt antaa lapsesi nimeksi taman ennen kuin han ei tarkoita etta muiden on kysyttava lupaa.

Oh hoh oliskohan mammam aika menna toihin tai jotain. Laajentaa sita nakemyspiiria.

jos lapsilla olisi sama kutsumanimi.. Varmasti vähän loukkaantuisin tai jotenkin harmistuisin. Mutta olisi aika hankala miettiä itsekseen mitä sitten olisin tahtonut hänen tekevän. Koska jos en kokisi omistavani nimiä ja jos en suuttuisi nimen antamisesta ja antaisin kyllä siihen "siunaukseni", olisiko sitten pakko kuulla asiasta mitään etukäteen?



Hassu juttu tuo on toki, enkä itse tahtoisi antaa samaa nimeä kuin hyvän ystävän lapsella. Mutta äitini on minulle sanonut, että lapselle pitää antaa se nimi joka itsestä parhaalta tuntuu, välittämättä siitä kenen nimi se ennestään on. Hän itse olisi halunnut antaa yhdelle siskoistani nimeksi Helinä, mutta ei kehdannut koska tunsi jonkun Helinä-nimisen. Ja on aina sitä harmitellut.



29

Meidän eräs ystäväperhe, jonka kanssa olemme paljon tekemisissä antoi yhdelle lapsistaan saman nimiyhdistelmän, joka oli meidän nuorimmalla ja meillä oli/on sukunimikin lähes sama. Kyseessä ei ole sukunimi, johon ei mikään muu nimi sopisi vaan sopii monetkin.

Tämä ystäväperhe tiesi, että olimme kyseisen nuorimman nimeä miettineet pitkään, koska halusimme nimen, jolla on maksimissaan 200kantajaa ja olisi sisarusten nimiin sopiva eikä mikään tusinanimi tai väännetyn oloinen. Vaivalla tämän etunimen löysimme ja toisia nimiäkin jouduttiin pähkäilemään ja olo oli loukattu kun ystäväperheen lapsesta tuli täysin saman niminen.

Jotenkin sitä vaan (ainakin minä/me) olisimme kunnioittaneet enemmän tätä ystäväperhettämme, jos olisivat kertoneet aikeestaan aiemmin, olisi osannut varautua. Me olemme kyseisen lapsen kummeja, minä sylikummi ja oli todella vaikea olla sanomatta ikävästi ristiäisissä.

Enkä tarkoita, että varsinaisesti olisi lupaa tarvinnut kysyä vaan kertoa, että ovat ajatelleet samaa nimeä syystä tai toisesta.

jos lapsilla olisi sama kutsumanimi.. Varmasti vähän loukkaantuisin tai jotenkin harmistuisin. Mutta olisi aika hankala miettiä itsekseen mitä sitten olisin tahtonut hänen tekevän. Koska jos en kokisi omistavani nimiä ja jos en suuttuisi nimen antamisesta ja antaisin kyllä siihen "siunaukseni", olisiko sitten pakko kuulla asiasta mitään etukäteen?

Hassu juttu tuo on toki, enkä itse tahtoisi antaa samaa nimeä kuin hyvän ystävän lapsella. Mutta äitini on minulle sanonut, että lapselle pitää antaa se nimi joka itsestä parhaalta tuntuu, välittämättä siitä kenen nimi se ennestään on. Hän itse olisi halunnut antaa yhdelle siskoistani nimeksi Helinä, mutta ei kehdannut koska tunsi jonkun Helinä-nimisen. Ja on aina sitä harmitellut.

29

Voisit ap vain ajatella, että olet onnistunut nimivalinnoissa koska samat nimet ovat ystävällesikin kelvanneet. Ottaisit sen kehuna!

Meidän eräs ystäväperhe, jonka kanssa olemme paljon tekemisissä antoi yhdelle lapsistaan saman nimiyhdistelmän, joka oli meidän nuorimmalla ja meillä oli/on sukunimikin lähes sama. Kyseessä ei ole sukunimi, johon ei mikään muu nimi sopisi vaan sopii monetkin.

Tämä ystäväperhe tiesi, että olimme kyseisen nuorimman nimeä miettineet pitkään, koska halusimme nimen, jolla on maksimissaan 200kantajaa ja olisi sisarusten nimiin sopiva eikä mikään tusinanimi tai väännetyn oloinen. Vaivalla tämän etunimen löysimme ja toisia nimiäkin jouduttiin pähkäilemään ja olo oli loukattu kun ystäväperheen lapsesta tuli täysin saman niminen.

Jotenkin sitä vaan (ainakin minä/me) olisimme kunnioittaneet enemmän tätä ystäväperhettämme, jos olisivat kertoneet aikeestaan aiemmin, olisi osannut varautua. Me olemme kyseisen lapsen kummeja, minä sylikummi ja oli todella vaikea olla sanomatta ikävästi ristiäisissä.

Enkä tarkoita, että varsinaisesti olisi lupaa tarvinnut kysyä vaan kertoa, että ovat ajatelleet samaa nimeä syystä tai toisesta.

jos lapsilla olisi sama kutsumanimi.. Varmasti vähän loukkaantuisin tai jotenkin harmistuisin. Mutta olisi aika hankala miettiä itsekseen mitä sitten olisin tahtonut hänen tekevän. Koska jos en kokisi omistavani nimiä ja jos en suuttuisi nimen antamisesta ja antaisin kyllä siihen "siunaukseni", olisiko sitten pakko kuulla asiasta mitään etukäteen?

Hassu juttu tuo on toki, enkä itse tahtoisi antaa samaa nimeä kuin hyvän ystävän lapsella. Mutta äitini on minulle sanonut, että lapselle pitää antaa se nimi joka itsestä parhaalta tuntuu, välittämättä siitä kenen nimi se ennestään on. Hän itse olisi halunnut antaa yhdelle siskoistani nimeksi Helinä, mutta ei kehdannut koska tunsi jonkun Helinä-nimisen. Ja on aina sitä harmitellut.

29

Mutta ehkä tuo sylikummius tekee asiasta vielä selkeämmin semmoisen, että olisi pitänyt puhua asiasta etukäteen. Siis jos haluaisi olla kohtelias.

Minusta nämä nimiasiat on semmoisia, että niistä varmasti saa kyllä loukkaantua. Mutta ei niille mitään oikein mahda. Ja lasta nimetessä on tietenkin pakko miettiä vain sitä lasta ja nimeä jota lapsi kantaa koko ikänsä. Lapsi ei ole välttämättä koskaan tekemisissä sen äidin ystävän lapsen kanssa, jolla sama nimi on. Siis aikuisuudessa. Mutta kohteliasta olisi tietenkin kysyä, jos nimi ei ole semmoinen Ella/Anna/Maria-tyyppinen yleisnimi, tai ehkä silloinkin jos hyvän ystävän lapsella on sama nimi.

29

samoja nimiä, joita on jo lähipiirissä. Itse en olisi antanut lapselle kenenkään kaverin tai kenenkään kaverin lapsen nimeä. En myöskään olisi antanut samaa nimeä kuin serkuilla on. ELi siinä mielessä hieman outoa ystävältäsi.



MUTTA: kuten tässä ketjussa on jo tullut esille, kellään ei ole yksinoikeutta mihinkään nimeen ja jokainen saa antaa ihan minkä nimen vaan. Voihan myös olla, että joku noista nimistä on heillä myös suvussa ja se on tullut sitä kautta. Ja jos sama nimi aiheuttaa hankaluuksia, niin yleensä muovautuu joku lempinimi, jolla henkilöt erotetaan toisistaan.

Eräs ystäväni antoi lapselleen nimet, jotka kaikki löytyy meidän lapsilta. Meillä on kolme lasta (tyttöä), jokaisella kolme etunimeä ja ystäväni tyttö sai nimen, jossa etunimi on sama kun meidän nuorimmalla, toinen nimi on lähes sama kun esikoisemme etunimi (heillä lyhyt vokaali, meillä pitkä, esimerkkinä nyt vaikka meillä ois Saaga niin heillä Saga) ja viimeinen nimi on sama kun meidän keskimmäisellä.

Etukäteen ystäväni ei tästä mitään puhunut (tietää ja muistaa kyllä lastemme viimeisetkin nimet) vaan nyt ilmoitti viestillä, että tyttönsä sai tämän nimen. En tiedä mitä tuohon vastais. Olisin arvostanut paljon enemmän, jos olisi puhunut tästä etukäteen, nyt se tuli täytenä yllätyksenä.

Näemme myös miltein päivittäin niin sama nimi on minusta hankala, mutta minkäs sille enää teet. Olo tuntuu loukatulta, vaikka tiedän, ettemme me noita nimiä omista, olisin vaan toivonut, että ystäväni olisi puhunut tästä etukäteen.

mutta eivätköhän nimet ole vapaasti käytettävissä. Eikä mielestäni asiasta tarvitse sinun kanssasi keskustella. Saattaa olla ettette ole enää vuoden kuluttua missään tekemisissä. Silloin samannimisyydestä ei ole enää haittaa ja lapsilla ovat ne vanhempien parhaiksi katsomat nimet käytössä kuitenkin loppuelämän. Harmi jos olisi tuttavuuden takia joutunut tyytymään huonoimpiin vaihtoehtoihin.

Perusnimistä, jotka siis löytyy kalenterista tai ovat muuten edes kohtuullisen yleisiä, en voisi sanoa, että voi loukkaantua, jos tuttavakin ottaa käyttöön.



Mutta jos on nimi, jonka kantajia on vain vaikkapa viisi Suomessa, silloin saa vetää hernettä nenään, jos ystävä laittaa saman nimen ;)



Itse en valitettavasti läheskään aina muista lähimpienkään kavereitten lasten nimiä. Siis niitä toisia ja kolmansia nimiä. Varsinkaan jostain syystä kolminimiset nimirimpsut eivät tahdo pysyä mielessäni.



Eli voisin vaikka vahingossa laittaa lapselleni samoja nimiä kuin kavereillani on lasten toisina/kolmansina niminä.



Meillä muuten lasten pikkuserkulla on sama kutsumanimi kuin yhdellä lapsistani, lisäksi tämän pikkuserkun kolmas nimi on toisen pikkuserkun kutsumanimi. Ja keskimmäinenkin nimi tällä ko. pikkuserkulla on yhteisen isoäitimme nimi.



Kun kuopuksemme sai nimen, ilmoitin siitä heti lähimmille ystävilleni sekä muutamalle työkaverille. Vastauksena yhdeltä tuli, että heidän lapsestaan on viikon päästä tulossa samanniminen (kutsumanimi siis). Minusta oli jotenkin hassua, että edes ilmoitti. Sillä olemme "vain" työkavereita.



AP:lle, teidän ei nyt sitten auta ku kutsua lapsia Iso-Tiia ja Pikku-Tiia nimillä. Tai niinkuin minä ja työkaverini kutsumme "meidän xxx" ja "teidän xxx", kun ovat iältään ihan samanikäiset.

Tuosta tulee outo olo, mutta en suuttuisi.



Mies oli kertonut lapsuudenkaverilleen ja tämän perheelle, minkä nimen antaa meidän lapselle jos tulee poika.



Nimi on todella harvinainen suomessa ja mies oli jo kauan tuntenut että meidän poika on tuon niminen.



No meille ei tullut poikaa, mutta kaverin lapsi on tuon niminen.



Tulee välttämättä tosi kumma olo. Jää miettiään valitsivatko ihan tahallisesti välittämättä siitä että me olimme valinneet tuon nimen. Vai eivätkö muistaneet asiaa. Vai olivatko hekin päättäneet jo suunnilleen pikkupoikana, että heidän poikansa tulee olemaan tuon niminen.



Olisi tosi kohteliasta kertoa jos aikoo nimetä lapsensa noin, kuten kaveri kertoo nimeävänsä omansa. Rehellisyys olisi ihanaa. Siis että mekin niin tykkäämme tuosta nimestä. ja eihän teitä haittaa. en tiedä. tai ehkä tuo olisi sitten heidän mielestä noloa?



En tunne koko suomessa yhtään tuon nimistä poikaa, vaan heidän poika on ainoa. kyseessä siis melko harvinanien nimi.ja outoa jos on yhteensattuma.



Emme ole suuttuneet, mutta kieltämättä häkeltynyt ja hämmentynyt ja vähän hyväksikäytettykin olo oli alussa.

ja tietty etunimestä kyse. jotan käytetään. ihan sama mitä ihmisten toiset nimet ovat. harvoin ne tulee edes esiin.

Tuosta tulee outo olo, mutta en suuttuisi. Mies oli kertonut lapsuudenkaverilleen ja tämän perheelle, minkä nimen antaa meidän lapselle jos tulee poika. Nimi on todella harvinainen suomessa ja mies oli jo kauan tuntenut että meidän poika on tuon niminen. No meille ei tullut poikaa, mutta kaverin lapsi on tuon niminen. Tulee välttämättä tosi kumma olo. Jää miettiään valitsivatko ihan tahallisesti välittämättä siitä että me olimme valinneet tuon nimen. Vai eivätkö muistaneet asiaa. Vai olivatko hekin päättäneet jo suunnilleen pikkupoikana, että heidän poikansa tulee olemaan tuon niminen. Olisi tosi kohteliasta kertoa jos aikoo nimetä lapsensa noin, kuten kaveri kertoo nimeävänsä omansa. Rehellisyys olisi ihanaa. Siis että mekin niin tykkäämme tuosta nimestä. ja eihän teitä haittaa. en tiedä. tai ehkä tuo olisi sitten heidän mielestä noloa? En tunne koko suomessa yhtään tuon nimistä poikaa, vaan heidän poika on ainoa. kyseessä siis melko harvinanien nimi.ja outoa jos on yhteensattuma. Emme ole suuttuneet, mutta kieltämättä häkeltynyt ja hämmentynyt ja vähän hyväksikäytettykin olo oli alussa.

meillä oli tollainen tilanne kun ukon serkku sai lapsen puoli vuotta aikaisemmin ku myö ja ei oltu puhuttu nimistä etukäteen mitään, oltiin mietitty meijän pojalle nimeksi leeviä mutta nämä kerkesi sen omalleen antaa niin kyllä me ihan suosiolla se nimi vaihdettin vaikka ei läheskään joka päivä olla tekemisissä! ei se nyt niin io työ ole sitä nimeä miettiä! en minä ainaskaa antaisi ikinä lapselleni nimeä joka on jollakin sukulaisella tai ystävällä, tässä maassa riittää niitä nimiä että kyllä sieltä löytyy jokaiselle sopiava ilman että viidellä naapurilla on sama!!

leevi on vähän eri asia kun on tämän hetken yksi yleisimmistä nimistä. tälläkin tien pätkällä asuu varmaan 2 -3 leeviä.

tuo meidän nimi jonka mies kertoi lapsuudenystävälleen, on aika lailla harvinaisempi.

meillä oli tollainen tilanne kun ukon serkku sai lapsen puoli vuotta aikaisemmin ku myö ja ei oltu puhuttu nimistä etukäteen mitään, oltiin mietitty meijän pojalle nimeksi leeviä mutta nämä kerkesi sen omalleen antaa niin kyllä me ihan suosiolla se nimi vaihdettin vaikka ei läheskään joka päivä olla tekemisissä! ei se nyt niin io työ ole sitä nimeä miettiä! en minä ainaskaa antaisi ikinä lapselleni nimeä joka on jollakin sukulaisella tai ystävällä, tässä maassa riittää niitä nimiä että kyllä sieltä löytyy jokaiselle sopiava ilman että viidellä naapurilla on sama!!

meillä oli tollainen tilanne kun ukon serkku sai lapsen puoli vuotta aikaisemmin ku myö ja ei oltu puhuttu nimistä etukäteen mitään, oltiin mietitty meijän pojalle nimeksi leeviä mutta nämä kerkesi sen omalleen antaa niin kyllä me ihan suosiolla se nimi vaihdettin vaikka ei läheskään joka päivä olla tekemisissä! ei se nyt niin io työ ole sitä nimeä miettiä! en minä ainaskaa antaisi ikinä lapselleni nimeä joka on jollakin sukulaisella tai ystävällä, tässä maassa riittää niitä nimiä että kyllä sieltä löytyy jokaiselle sopiava ilman että viidellä naapurilla on sama!!

Olemme esikoislastemme kummit, siis ystäväni ja hänen miehensä on meidän esikoisen kummit ja me mieheni kanssa ystäväni esikoisen kummit. En usko, että ystävyytemme katkeaa senkään jälkeen, koska olemme olleet lapsesta asti ystäviä. Olemme asuneet eri paikkakunnilla (välissä satoja kilometrejä), mutta ystävyys on aina säilynyt.



Ja kuten jo sanoin meidän lasten nimet eivät ole mitenkään yleisiä, kaikki nimet sellaisia, että niitä on tälläkin hetkellä vielä alle 100sen nimistä.



Lisäksi tässä harmittaa se, että kun emme ole kellekään lapselle halunnut tieten tahtoen antaa mitään lempinimeä niin nyt on sitten pieni pakko.



En edelleenkään käsitä eräiden vastausia, ettei minulla olisi oikeutta loukkaantua tästä ja niitä perusteluja tuolle, mutta ehkei minun tarvitsekaan.



Tuskin ystävyytemme tähän kaatuu (tekemisissä on kuitenkin pakko olla), mutta silti ihmetyttää.



ap