Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, että annan tämän häiritä :(
18.06.2010 |
Minulla oli hyvä äiti-ystävä. Ainakin luulin, että olimme ystäviä. Teimme yhdessä lasten kanssa monta kivaa reissua ja muutenkin olimme paljon yhdessä.
Sitten ystäväni elämäntilanne muuttui ja samalla tuntui, että koko ihminen muuttui. Hänellä ei enää ollut aikaa eikä ilmeisesti kiinnostustakaan olla kanssani. Reissuille hän pyytää nyt ihan toisen ihmisen lapsineen ja kehuu muille kavereillemme, kuinka tämän ihmisen kanssa on niiiin kiva reissata.
Tiedän. Ihmiset ja ystävyydet muuttuvat ja ystävyys ei saa sisältää pakkoa tai vaatimuksia. Silti minulla on pirun kurja ja hylätty olo. En meinaa päästä tästä yli, vaikka muitakin hyviä ystäviä on, enkä todellakaan joudu olemaan ja reissaamaan yksin. Tuntuu, että kaikki yhdessä koettu kiva on ollut vain valhetta kun sen voi hetkessä heittää menemään.
Minulla on ihan hyvä itsetunto muuten, mutta kaverisuhteissa olen aina ollut arka ja helposti pettyvä ja nyt lapsuuden hylkäämisen tunteet näyttävät nostavan päätään.
Antakaa vinkkejä, miten unohdan koko jutun? Onko kukaan kokenut samaa tai tunnistaa tehneensä samanlaisen "piirinvaihdoksen" kuin ystäväni?
Kommentit (4)
jotkut ihmiset "mammautuu" kun saavat lapsia, ja hakeutuvat sitten vain muiden mammojen seuraan, heillä ei ole mitään puhuttavaa lapsettomien kanssa kun kaikki mistä he puhuvat ovat kakkavaipat, unirytmit ja muut lapsiin liittyvät asiat. Voi olla että tuo kaverisi on tuntenut ettei teillä ole paljoa yhteistä kun lapset ovat hänen koko elämänsä sisältö. Kurjaa tollainen kyllä on :( mullakin on vastaavasta kokemusta, silloin mulla ei ollut lapsia, nyt on jo 2kpl ja koitan todellakin pitää kiinni siitä että mulla on muutakin elämää ja puheenaihetta kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei oikeita ystäviä niin vain unohdeta, vaikka uuden ystävän saisikin
t: ap