Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö luokanopen hommaa helppona?
18.06.2010 |
Jos pidät, etkä ole itse luokanopettaja, niin mihin perustat käsityksesi?
Entä näyttääkö permantovoimistelu helpolta vai vaikealta? Uskotko että se on silti vaikeaa? Jos uskot että vaikeaa on, niin perustanet käsityksesi omiin voimistelukokemuksiisi, et siihen miltä taitavan voimistelijan suoritus näyttää?
Uskotko, että opetustyö voi näyttää helpolta kun sen tekee taitava ammattilainen, mutta että se voi silti olla vaikeaa?
Pulpettiperspektiivi ei kerro mitään opettajan työstä, kuten ei katsomoperspektiivikään anna kokemusta siitä mitä taitaviin voimisteluliikkeisiin oikeasti vaaditaan.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on ihan ok tunnustaa että luokanopen työ on vaativaa hommaa.
Siskoni on ko. ammatissa ja tiedän, ettei työ ole helppoa. Luoknaopettajan tulee olla jokaisen opetettavansa aineen asiantuntija, pedagogi, kasvattaja ja pahimmassa tapauksessa huolehtia lapsista tavalla, joka ei edes hänen ammatinkuvaansa tai koulutukseensa kuulu. Työhön kuulu rajattomasti muita tehtäviä kuin pelkkä opetustyö: juhlien järjestäminen, kaiken maailman askartelupaskartelu, luokkaretket yms, ja opettajien odotetaan tekevän näitä asioita normityönsä ohella ihan vain kutsumuksesta ja hyvästä tahdosta ilman ekstrapalkkaa. Tämän lisäksi luokanopettajat eivät ehdi pitää kunnollisia kahvi- ja ruokataukoja työpäivänsä aikana, ja saavat/joutuvat tekemään yhteistyötä hankalien vanhempien kanssa. Tässä muutamia näkökohtia.
Opettajan työ on helppoa rutiinia, jos on kokemusta ja persoona sopiva. Onhan ihmisissä muutenkin eroja. Toisille kaupankassalla olo olisi jo haastavaa kaikkine toimenpiteineen ja toinen taas oppii sen parin tunnissa. Samoin opettajissa on sellaisia, jotka ovat lahjakkaita ja pystyvät suunnittelemaan tuntinsa suitsait ja pitävät ne isolla egolle. Näille työ on varmaan taivaallinen, koska ei tarvi notkua väkisin työpaikalla vaan työ on enemmän urakkaa. Sitten toisilla sen ihan samanlaisen tunnin suunnitteluun menee kolminkertainen aika ja kokevat työn muutenkin raskaaana.
vastaa...
On ihanaa ja palkitsevaa olla tekemisissä nuorten aikuisten kanssa. Mutta...aina kun pääsen ryhmästä eroon pistän mentaalisti päät poikki.
Kaikki opettajien arvostelijat, kai ymmärrätte kuinka paljon opettajat panostavat HENKISTÄ osaamistaan mussukoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni on opettaja ja en haluaisi olla hänen housuissaan. En myöskään kadehdi lääkäreitä, ajatelkaa nyt mitä duunia tonkia toisten...
kai, mutta mä itse koen sen mulle helppona ja tykkään siitä. Jos kokee sen mahdottoman vaikeana, niin silloin kyllä ei kannata olla siinä hommassa.
En mä koe, että lääkärinkään homma kovin vaikeaa on niille lääkäreille. Tai sähköinsinöörin sellaiselle - mulle ne toki olisivat vaikeita.
ja siis olen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin montaa muutakaan työtä, mutta varmasti on vaikeaa jos on ihan väärällä alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse luokanopettaja (työkokemusta 10 vuotta).
vaatii tietynlaista persoonaa.
Mikä harmi, koska mielelläni olisin ope :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis joiltakin sujuu "luonnostaan" ja muiden ei pitäisi edes yrittää.
Niille joille se on vaikeaa, se ei oikeasti sovi.
Siksi en siihen itse ryhtynytkään, kun kaipaan jotain haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melko monotonisena, jos on sellainen kuin minä, ettei ihmisten kanssa oleminen ole työssä niin tärkeää. Jos tämä näkökulma otetaan pois, jää jäljelle kuvioiden piirtely tauluun ja laulaminen sun muu, vuodesta toiseen.
Se on se työ, joten sitä näkökulmaa ei voi jättää pois.
melko monotonisena, jos on sellainen kuin minä, ettei ihmisten kanssa oleminen ole työssä niin tärkeää. Jos tämä näkökulma otetaan pois, jää jäljelle kuvioiden piirtely tauluun ja laulaminen sun muu, vuodesta toiseen.
Se on se työ, joten sitä näkökulmaa ei voi jättää pois.
sitä tarkoitinkin, että itse en saa ihmisten kanssa olemisesta niin paljon kiksejä, että voisin olla työssä, jossa se on pääsisältö. Jos olisin luokan- tai muu ope, olisi minun näkökulmastani luokassa vaan meluava lauma joille pitäisi piirustella kaavioita.
henkisesti aika rankkaa. Mutta niin on nykyään monessa muussakin työssä. Paineet kasvavat työelämässä jatkuvasti.
Pakko myöntää, että kadehdin hiukan opettajien pitkiä lomia ja "lyhyitä" työpäiviä. Ja perusteluksi ei mun mielestä "riitä", että ovat lomansa ansainneet. Niin olisi ehkä suurin osa ansainnut ja suurin osa työssäkäyvistä joutuu silti tekemään pitkää työpäivää ja lisäksi vielä ympärivuorokautinen vastuu työstään ja hälytykset yms.
Mutta en mä silti opettajien työtä kadehdi ja arvostan kyllä paljon suurimman osan omistautumista työlleen.
taas lomia ei siinä mielessä kannata kadehtia, että jos itse ei viihtyisi opena ollenkaan ja on itse työssä, josta pitää, ja joka kenties on kutsumusammatti, niin kuka jaksaisi tehdä vihaamaansa työtä 40 vuotta pelkkien lomien avulla?
Pojan ope näytti _todella_ väsyneeltä todistuksia jakaessaan, saa nähdä riittääkö kesäloma toipumiseen.