Milloin sinulla oli omia iltamenoja / tyttöjen ilta / biletystä tms. vauvan saannin jälkeen?

Isä hoiti vauvaa ja hyvin pärjäsivät. Ei äitiys ole sitä, että pitää jättää oma oikea elämä elämättä.

Taisi olla pikkujoulut, kun vauva oli 3 kk, mutta menin autolla. 3 viikon ikäisenä olisi ollut yksi väitösjuhla, mutta siinä kävin vain päivällä ja jätin iltajuhlan väliin.

Isä hoiti ja poika oli korvikkeella. Alku oli raskas, vauva oli sairas, teki hyvää päästä vähän tuulettumaan.

Kuopus taas oli tissivauva ja äiti oli eka kerran koko illan pois, kun tyttö oli 1,5-vuotias

menneet ryyppäämään lapsen syntymän jälkeen. Pitkä kostea lounas, my ass! Doku mikä doku vaik voissa paistais! Huoh!

Onneksi ei tarte "bilettää". Normit iltamenot (jumppa, leffa, ystävät)normaalisti. Lapsella on myös isä! Imettäessä en ollut kahta tuntia kauemmin poissa, rinnat olisivat räjähtäneet ja halusin olla vauvani kanssa paljon.

mutta tuollainen on kyllä totaaliturhaa.

Oma oikea elämä? Onko elämä lasten kanssa sitten leikkielämää vai, ei ymmärrä????

Ei ole ollut juuri tarvetta 7v aikana käydä ulkona illalla. N. kerran vuodessa olen jossain itekseni.

aikaisintaan puolivuotiaana olen jättänyt vauvan muutamaksi tunniksi (3 lasta nyt). Bilettämään tai sellaista... joo olin esikoisen jälkeen kerran, lapsi taisi olla n. 1,5-vuotta vanha silloin. Niin ja tyttöjen ilta kakkosen jälkeen, hänkin oli noin 1,5-vuotias tuolloin. Kolmas on nyt vasta puolen vuoden vanha, suunnitellaan josko mentäis miehen kanssa elokuviin.



Ei kaikki vain tarvitse tuon kaltaista omaa aikaa.

Miehen kanssa mentiin syömään ja sieltä baariin jatkoille. Tyttöjen illassa taisin olla joskus kun vauva oli noin vuoden ikäinen.

Isä hoiti vauvaa ja hyvin pärjäsivät. Ei äitiys ole sitä, että pitää jättää oma oikea elämä elämättä.

Mitä se äitiys sitten on jos ei sitä oikeaa omaa elämää?

ja ei ole tullut mieleenkään vielä olla pois vauvan nukkumaanmenoaikaan. Ehdin kyllä myöhemminkin. Päivällä olen ollut max 1,5 tuntia.

koska olin ensimmäisen kerran jossain ilman vauvaa, niin esikiosen kanssa oli yksi työmeno, kun hän oli 3 kk. Olin poissa kolme tuntia, joten ei tarvinnut syöttää välillä. Täti hoiti. Yön olin poissa hänen luotaan, kun lapsi oli 1 v 3 kk. Lapsi isänsä kanssa mummolassa opettelemassa yön nukkumista ilman äitiä, kun kuopuksen syntymä lähestyi.



Kuopuksesta olin erossa ensimmäisen kerran n. 4 h, kun hän oli kolmeviikkoinen. Hänen piti olla viisiviikkoinen, mutta meni yliaikaiseksi. Työmeno silloinkin. Yötä olin poissa hänen luotaan (työmeno), kun hän oli 11 kk.



Kokonaisen viikonlopun olin "tyttöjen reissulla", tosin en ryyppäämässä vaan vaelluksella, kun esikoinen oli 2,5 ja kuopus 1 v.

, opettele lukemaan. Itse kaipaan juurikin tuollaista rentoutusta kovasti, vaikken doku olekaan. Aivan ihanaa pitää pitkä poreileva shampanjalounas ja vähän tuulettaa! Minäkin imetän, mutta vauva ottaa kyllä pulloa mielellään ja pumppaus onnistuu, joten imetys ei vaarannu mitenkään. Isä on mielellään lapsensa kanssa myös kahdestaan, joten mikäs siinä. Huomenna kokeillaan, miten menee nukkumaanmeno ilman että äiti on kotona. Uskon että hyvin, koska isä on niin täysivaltaisesti lapsen elämässä ollut mukana alusta asti.

Oma oikea elämä? Onko elämä lasten kanssa sitten leikkielämää vai, ei ymmärrä????

sain lapsen reilusti yli kolmekymppisenä joten ei yhtään ole todellakaan vielä tuntunut siltä, että oma elämä jäisi elämättä, kun olen vauvan kanssa. TÄMÄ on sitä minun elämääni!!!!! Ensimmäiset kuukaudet haluan viettää vauvan kanssa, ja paljon aikaa isompanakin sitten. Käyn kyllä kampaajalla, jumpassa, uimassa, kasvohoidossa tms joskus, mutta nukutustilanne on minun ja vauvan niin kauan kuin imetän.

vauva ottaa kyllä pulloa mielellään

ensimmäisen syntymän jälkeen, kun rupesin jo seuraavaa osoyyamaan. Välissä oli n. 4 kuukautta. Nyt olen siis ollut kaksi vuotta edes maistamatta alkoholia. Pienemmällä ikää reilu kuukausi. Syksyllä kyllä saattas vähän himottaa lähtee laivalle :) Ei varmaan montaa tarvii juoda... :D

Ja tajua ettet ole maailmannapa.



2 kirjoitti ihan selkeästi että "oma oikea elämä" jää elämättä lapsen kanssa.

Heh, hyvä heitto. Mutta ei osunut tai siis sattunut - on kyllä kieltämättä piristävää päästä kavereiden kanssa juoruamaan parin sampanjalasin äärelle yli vuoden tauon jälkeen, mutta dokua ette minusta silti saa ;)



Minäkin sain lapsen yli kolmekymppisenä, ja hän on rakkainta maailmassa. Hänellä on onneksi kuitenkin myös rakastava isä, joka on lapsensa kanssa mielellään eikä minulla ole sitä vastaan mitään.



AP

että tuon pienemmänkin luota olen ollut jo poissa n. pari tuntia kerrallaan harrastamassa. Ratsastamassa tullut käytyä. Pakko se on välillä kuitenkin hetki olla kotoota pois, ettei seinät rupee kaatuu päälle. Tytölle kun onneksi kelpaa tissimaito pullostakin :)

seuraava taisikin olla joskus kun lapsi oli 5 kk, kävin kuuntelemassa yhtä bändiä kaverin kanssa.