yksi lapsi - ei enempää lapsia?

Lapsen odotus ja synnytys meni enemmän kuin hyvin, mutta tämä arki on ollut todella haastavaa. Lapsi on nyt reilun vuoden vanha.



Silloin ensimmäisten kuukausien aikana ajattelin että, ei hitto en mä voi enempää lapsia hankkia, kun tää on niin rankkaa etc. Samalla olin tosi surullinen, kun tietysti olisi mukavaa tälle lapselle, ettei olisi ainut. Sukua on muutenkin tosi pieni. No miettisin, että kyllä nämä ajatukset tästä vielä hälvenevät ja voisin nähdä itseni uudestaan raskaana ym.



Tällä hetkellä mulla edelleen samat fiilikset. Jaksan tämän arjen vain sillä, että tiedän tämän olevan takana päin eikä se tule enää takaisin... Toivon, että lapsi olisi aina vain vanhempi. Kun päästään kesästä lapsi on taas muutaman kk vanhempi ja ensi vuonna tulee taas toinen vuosi täyteen ym.



Ja sit tavallaan on kurja olo, etten oman typeryyteni (laiskuus tai mikä) takia voi suoda lapselle sisarusta.



Välillä voin kuitenkin innostua, kun kaveri kertoo odottavansa lasta, että jospa mekin taas. Sitten kohtaan fakta-asiat ja arjen ja tyrmään koko ajatuksen.Pieni toivo pilkahtaa ja sitten sammuu... Hassua kun sitä on ennen koko pienen elämän ajatellut, että meille sitten iso perhe, hah...



Voi olla tietysti hyvä, että punnitsen nämä asiat hyvin ennalta, etten sitten tee mokaa. Koska mitä sitä sit enää parkumaan kun vitsit on väännetty tai jotain...



Mietteitä? Kokemuksia?