Onko sinulla "vain" tyttöjä tai "vain" poikia?

ja usein myös käytän tätä ilmaisua, mutta en tiennytkään että se pitää sisällään sen sanoman, että haluaisin tyttöjä.

meillä kaksi poikaa ja jos se pikkukolonen tähän perheeseen joskus tulee niin vahvasti epäilen sen olevan myös poika vaikka se tyttökin olisi kiva saada...

ystävälläni on kolme tyttöä ja elämä on siis yhtä vaaleanpunaista prinsessahuumaa, itse olen iloinen että välillä saan olla prinsessana ja välillä rakennella legoilla ja suunnitella merimiessynttäreitä, ei käy ainakaan ykstoikkoseks :D

kaksi ihanaa poikaa, joita en vaihtaisi tyttöihin ikinä.

En ole koskaan toivonut tyttöä.

"vain". Itse asiassa mulle ei melkein koskaan aktiivisesti tule mieleen heidän sukupuolensa, näen ennemminkin heidän persoonansa. Joillain ihmisillä tosin tuntuu olevan pakonomainen tarve korostaa sukupuolta, heti vauvasta alkaen hoettiin, että Onni-POIKA sitä, Onni-POIKA tätä.



Ihme teoria tuo, että kaikki naiset haluaisivat tyttöjä ja sitten olisivat kateellisia, jos ei ole. Ehkä tyypillä itsellään tyttöjä ja haluaa sillä jotenkin päteä? Jos sitä tyttöä tarttee hiusten letitykseen, kynsilakan laittoon ja prinsessaleikkeihin niin melko rajoittunutta on, kyllähän kaikkea tuota voi tehdä poikienkin kanssa.

Kaksi tyttöä olen saanut, enkä heitä mihinkään vaihtaisi. :) Mitä enemmän lapsille tulee ikää, sen vähemmän sukupuolella on merkitystä. Lapsia rakastaa persoonina, ei tyttöinä/poikina.

Kävin tavarataloissa tyttöjen vaateosastoilla ja yritin innostua tyttöjen vaatteista. Poikaa toivoin, vaikka ei saisi toivoa kuin tervettä lasta. Sain pojan ja olin ikionnellinen. Yhtä onnellinen tosin olisin varmasti ollut pienestä tytöstä.



Seuraavan lapsen kohdalla en tiedä mitä toivoisin. Toisaalta poika olisi kiva, kun tuntuu että pärjään poikien kanssa paremmin kuin tyttöjen. Toisaalta taas tyttö olisi vaihtelua. Lapset ovat kuitenkin persoonia ennen muuta.

enkä todellakaan ole pettynyt. Itseasiassa neljännestä lapsesta haaveilen ja haaveissani hänkin on poika :) Jos joku oikeasti uskoo tuohon ap:n väittämään niin jos neljäs poika toteutuu, saan varmaan surunvalitteluja onnittelujen sijasta.

Yksi törkeimmistä kommenteista on ollut se, että jos kahden tytön (kuten meillä) perheessä tehdään lisää lapsia, ei kommentoijan mielestä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin että se on vain epätoivoinen yritys saada vihdoinkin se toivottu poika... Minä en käsitä tuollaista, en ole koskaan toivonut sukupuolta vaan lasta! Koen tuollaiset kommentit loukkaavina ja outoina, ihanko oikeasti jotkut tekevät lapsia saadakseen tiettyä sukupuolta???

Olen pyrkinyt selventämään kantaamme sillä, että kerron avoimesti toiveissa olevan 5 lasta, olivat he sukupuoleltaan kumpia tahansa.



(Olisi kauheaa jos neljä ekaa olisivat tyttöjä ja viimeinen poika ja lasten teko loppuisi siihen, siitäkös ilkeiämieliset juoruilijat saisivat vettä myllyynsä...)

enkä tietenkään ajattele että ovat "vain", mutta kyllä todella haluaisin myös tytön - ihan vaihtelunkin vuoksi kuten joku tässä ketjussa kirjoitti.



Mulla on myös 3 tuttua, joilla kullakin taasen on 3 tyttöä, ei yhtään poikia, ja kyllä käsittääkseni he olisivat myös enemmän tai vähemmän toivoneet myös poikaa - ainakin yksi puhui siitä raskausaikana aika paljonkin, toinenkin raskauden alussa ennen rakenneultraa.



Mielestäni on aika normaalia, että ihmiset ottaisivat mielellään molempia sukupuolia ainakin jos lapsia 3 tai enemmän, mutta tietysti varmaan jokainen on kiitollinen lapsista ylipäänsä.

en itsekään haluaisi, että ihmiset kuvittelisivat meidän väkisin tekevän tyttöä (vaikka se sitten oliskin haaveissa...)



Pitäisiköhän munkin alkaa jo valmistelemaan ihmisiä että toivomme 5 tai 6 ! lasta yhteensä, merkistä viis...

Sekin kuulostaisi ihmisille varmaan aika rajulta, en ylipäänsä halua edes julistaa mitään "päätettyä" lapsilukua, kun ei ole niin varmaan että lapsia aina saa kun haluaa. Sitten niitä koko ajan odotettaisiin "joko se viides on tulossa?"



Mutta sen on kyllä myös tosi ärsyttävää, että kysellään niitä "oisko teille nyt tyttö tulossa?"

Alkuun ihmettelin sitä, kun mun mielestä kaksikin lasta on ihan hyvä määrä ja lisäksi molemmat ovat vielä tosi pieniä, kunnes tajusin, että poikaahan ne kyselijät kaipaavat, kai. Sain kuvitelmiini varmistusta pienellä gallupilla sellaisilta vanhemmilta joilla on suunnilleen saman ikäisiä lapsia kuin meillä mutta eri sukupuolta, siis niin että on tyttö JA poika. Ei kuulemma keneltäkään oltu mitään udeltu:/ Minuakin tämä on joskus jopa loukannut, ei minulla ole VAIN tyttöjä vaan kaksi ihanaa lasta! Jos saamma joskus kolmannen lapsen, niin oikeastaan toivoisin vielä yhtä tyttöä, vaikkakin mahdollista poikaa rakastaisimme ihan yhtä lailla:)

Kun olin lapseton vielä niin toivoin tyttöjä. Tällä kokemuksella toivoisin poikia ;) Pojat jotenkin helpompia ja herttaisempia. Tytöt melkoisia kiukkupusseja, niin meillä kuin tutuillakin.

Näin kolmen tytön kokemuksella.. :) Esikoinen rauhallinen ja kakkonen oikea ihana kiukkupussi!!! Välillä meinaa kyllä hermo palaa, mutta jos olen itse hyvissä unissa ja ruuissa ollut niin ei kestämisessä mitään..

Mutta tuohon alkuperäiseen kysymykseen.. Joskus ennen lapsia ajattelin että haluaisin neljä poikaa! hih. Jotenkin kai kuvitteli että kun vaan tiettyjä sukupuolia toivoo niin ne niistä tulee. Olen poikavaltaisesta suvusta ja miehellänikin on kolme veljeä, joten olen olettanut että poika olisi ainakin joskus tulossa. (No ei kai nyt ole, koska viimeisin raskaus oli niin kamala ja henki olisi mennyt jos olisin elänyt 100v sitten..!! ) Olisin osannut poikia käsitellä paremmin, näin uskon.

Mietin joskus että tyttövaltaiset perheet on nynnyjä prinsessahienostelijoita, ettei sitä kestä kukaan!! (siis itse leikin aina poikien kanssa vaan lapsena koska kukaan tyttö meidän pihasta ei halunnut pelata jalkapalloa tai jääkiekkoa..) Mutta kaipa tuokin on siitä persoonasta kiinni ja mihin vanhemmat kannustavat.

Mutta meille ei nyt ikinä tule poikaa - nyhh nyyh- ja se siitä.

Kaikki hyvin erilaisia persoonallisuuksia ja rakkaita. Ihania.

2 lasta vielä tahtoisin ja jos päättää saisin niin tytöjä ois myös nekin :)

Mutta rakastan poikiani yli kaiken, enkä tietenkään pois vaihtaisi. Mutta mitäpä sitä totuuttakaan kieltämään: )



Tämä siis koskee vain itseäni.

olen aina toivonut tyttöä, kunnes aivan viime vuosina olen huomannut ajattelevani toivottavasti joskus syntyvää esikoista poikana! Tämä on _todella_ hämmentävää, sillä "koko elämäni" olin todella, hyvin voimakkaasti jopa, tiennyt toivovani tyttöä. Pelkäsin jopa, että olisin hirveän pettynyt, jos saisinkin vain poikia, mutta ajattelin "tyytyväni" mielihyvin vaikkapa kolmeen tyttöön. Kunhan on tyttö, oli mentalitetti. Nyt mieli on muuttunut kovasti, lähes päinvastaiseksi.



Tässä välissä lienee hyvä todeta, että ei, sukupuolella ei ole minulle niin suurta merkitystä kuin tästä voisi kuvitella. Otan onnellisena vastaan kumman tahansa!



Tavallaan tämä "suunnanmuutos" onkin jopa tervetullut - olen tavallaan kääntänyt mahdollisen "pettymyksen" toiveeksi. Ehkä asiaan on vaikuttanut lähipiirin poikavaltaisuus - tyttölapsia on melko vähän tuttavapiirissä, ja tuntemani pienet pojat ovat ihania persoonia.

Nämä ketjut on rasittavia, ihan kuin pitäisi puolustella ajatuksiaan ja tunteitaan... ihan kuin se ei minulle riittäisi, että minulla on kaksi maailman ihaninta lasta.



Jos joku toivoo tiettyä sukupuolta tai pettyy lastensa sukupuoleen, kehotan häntä lukemaan jokun teoksen siitä, miltä tuntuu menettää lapsi.

Tänä keväänä on ilmestynyt äidin kirjoittama kirja siitä, kun hänen 5 v tyttönsä kuoli aivokasvaimeen. Kirja on todella hyvin kirjoitettu. Hän kertoo, kuinka hän tuskassaan unohti, että perheessä on kaksi nuorempaakin tyttöä. Kuinka tämä tyttö kertoi kaksi viikkoa ennen kuolemaansa, että "kiitos äiti, että synnytit minut"....



Sinä, joka valittelet, että voi itku kun minulle ei tullut sitä tyttöä/poikaa - niin mieti, miltä tuntuu, jos menettäisit sen, mitä sinulla on. Kun asiat pistää tärkeysjärjestykseen on aivan sama, mitä merkkisiä lapsia kotoa löytyy tai minkä merkkisellä autolla ajaa. Niin kauan kuin omat arvot ja oma minuus on hukassa, niin kauan se sukupuoli voi häiritä.