Lue keskustelun säännöt.
Mummo uhkasi lasta kyläillessään, vai?
17.06.2010 |
Lapseni mummo oli meillä kylässä. Keittiössä istuivat, kun laiton lisää syötävää. Mummo painuu lähemmäs lasta (8v) ja kyselee kovasti kuinka paljon hän antoi yhteensä lahjaksi rahaa kuiskimalla (kuulin kuitenkin, samassa keittiössä kun olin). Tuli lähelle ylhäältä päin lasta ja tivsi. Lapsi vastaa, ettei tiedä. Mummo kuiskaa "ei sulle sitten kannata enää toista kertaa mitään antaakaan, kun kerran et tiedä!". Asetelma oli jo asentona mielestäni jotensakin uhkaavan näköinen. Lapsi painui poispäin, ei ollut yhtään iloisen oloinen, pelokas.
Tässä vaiheessa sanoin suoraan, kuinka ahdistelet lasta noin ylhäältä päin ja uhkailet. Asia jäi jotensakin siihen.
Jonkin ajan kuluttua samassa pöydässä mummo jatkoi jotain juttua. Minä sanoin uudelleen napakasti, että se oli lapsen mielestä varmasti hyvinkin ahdistavaa käytöstä mummolta, kun uhkasit ja asenne oli 8v lasta kohtaan tuollainen. Sinä olet sentään aikuinen, 65-vuotias! Mummo alkoi itkeä (hänellä on tapana pienemmästäkin itkseskellä).
Mietin tätä juttua, mielestäni lapsella olisi ollut syytä tuossa tilanteessa itkeä paremminkin, hän jotenkin vain lamaantui. Veljensä (isompi) oli samaa mieltä.
Mitä mieltä olette tästä episodista mummon vierailulla?
Kommentit (6)
Mun mummini oli aivan samanlainen. Jos antoi jotain piti moneen moneen kertaan kiittää ja vielä kerta kiellon päälle. Tivasi tuimaan sävyyn 50v vanhoista valokuvista että "mitä etkö tunne kuka se siinä on etkö sä onneton lapsi omaa mummiasi tunnista!!!" Jäkikäteen usein tivasi että "kai muistat paljonko mummi antoi sulle rahaa"...muistan noi tilanteet todella ahdistavina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahasumman. Sitä lapsen olisi pitänuyt ylistää mummolle. Mummo otti useaan otteeseen molemmille lapsille tuomansa lahjat puheeksi, että onko ne hyviä? Tykkäävätkö he niistä? jne. Tästä rahasummasta hän siksi supsutteli lapselle. Kun lapsi ei sitten muistanutkaan tarkkaa summaa yhteensä jonka sai nyt ja edellisellä kerralla oli tuomio selvä: lapselle ei kannata antaa, jos kerran ei muista mummon antamia summia.
Tilanne jäi siksi siihen, kun jatkoin ruuan laittoa ja emme puhuneet tuosta lisää, kun sain ahdistelulta näyttäneet toiminnan loppumaan. Mutta tosiaan aiheeseen palattiin myöhemmin samassa pöydässä.
unsin nimittäin jälkeenpäin, että olinko jotenkin kohtuuton, tulihan ne mummon kyyneleetkin... Mutta lasta puolustin. Kukapa siinä muu sitä olis tehnyt. Mainitsinkin tuolloin, että toinen on lapsi, toinen aikuinen. Lapsi kun on vileä hyvin hiljaista sorttia, ei laita itse kampoihin yhtään.
isosiskoni kerran kertoi miten mummi meillä ollessaan oli tarjonnut siskolleni ja hyvin ujolle kaverilleen karkkia. Tämä hyvin ujo kaveri ei ollut kiittänyt kun ei uskaltanut vieraalle aikuiselle puhua ja mummini oli heittänyt karkkipussin päin tämän lapsen naamaa kiljuen "siitä saat kaikki jospa vaikka sitten oppisit edes kiittämään!"...lapsi oli pelästynyt ja läjtenyt itkien kotiin. Mummini ei ollut terve ihminen :(
muistan myös lapsuudesta nuo valokuvien katselut ahdistavina. Mummo näytti ikivanhoja kuvia, joista en tunnistanut kuin äitini. Hänetkin siksi että niin monta kertaa olin kuvia joutunut katsomaan.
Mummo sai aina raivarit kun en sukulaisista ollut kiinnostunut, siis olisi pitänyt tuntea kellastuneista mustavalkoisista kuvista jotain jo kuolleita sukulaisia, joita en ollut koskaan nähnytkään.
Mun mummini oli aivan samanlainen. Jos antoi jotain piti moneen moneen kertaan kiittää ja vielä kerta kiellon päälle. Tivasi tuimaan sävyyn 50v vanhoista valokuvista että "mitä etkö tunne kuka se siinä on etkö sä onneton lapsi omaa mummiasi tunnista!!!" Jäkikäteen usein tivasi että "kai muistat paljonko mummi antoi sulle rahaa"...muistan noi tilanteet todella ahdistavina!
Mutta ei tästä kyllä oikein käsitystä saa. Siis mitä rahoja kysyi ja miksi? Miten tilanne vaan jotenkin jäi siihen.