Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
No niin, taas kannatti stressata. Olin pitkään huolissani, kun
16.06.2010 |
lapsi ei tullut yökuivaksi. Nyt on sitten tasan kaksi viikkoa ollut kuiva vaippa aamulla.
Poika on 3v5kk ja tähän mennessä on stressattu turhaan mm seuraavia asioita:
Se ei opi syömään rintaa, koliikki ei lopu koskaan, hampaita ei tule, vierastus ei lopu. ei suostu syömään kuin omatekoista/kaupan sosetta. ei suostu syömään karkeampaa sosetta. Ei syö isompia palasia. ei opi syömään itse. Ei puhu. Ei kävele. Ei puhu lauseita. Ei opi potalle. ei tee palapelejä. Ei tee vanhempien lasten palapelejä. Ei ole uhmaikää. Uhmaikä ei lopu. Ei opi tekemään pissaa/kakkaa pottaan. Ei nuku yksin. Jne
Mitäköhän asiaa ryhdyn seuraavaksi sressaamaan ihan turhaan?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Seuraavaksi alat stressata sitä, ettei lapsi saa ikinä kavereita, kun se ei oikein osaa olla leikeissä mukana (ts. joko koheltaa suuna päänä eikä muut tahdo leikkiä sen kanssa, tai sitten pyörii vain muiden perässä, tekee kaiken mitä muut käskevät, joten joutuu joko kiusatuksi tai suljetuksi pois leikistä).
Sitten alat stressata sitä, kun lapsella ei ole mitään itsesuojeluvaistoa, vain pelkkä rajaton usko omiin kykyihinsä ja osaamiseensa.
Sitten alat stressata sitä, ettei lapsi varmaan koskaan opi kunnolla kirjoittamaan, laskemaan, lukemaan, tajuamaan aikaa/kelloa.
Mulla on nyt tyttö 4,5v, ja kaikki sun listaamasi asiat on stressattu, sekä nämä itse listaamani. Nämä viimeiseksi listaamani olen stressannut nyt jo sen vuoksi, että tyttö itse on ollut hirveän kiinnostunut numeroista, kirjaimista, kirjoittamisesta, laskemisesta, kellosta jne., mutta ei tahtonut niitä käsittää eikä ymmärtää ollenkaan, vaikka yritin miten opettaa ja auttaa, ja vaikka hän itsekin niitä halusi opetella ja turhautui monesti, kun ei osannutkaan. Nyt tyttö osaa kuitenkin jo numerot, osaa laskea sataan, tietää kellotaulun eli osaa ilmoittaa kellon suurin piirtein (tietää, koska on puoli, tasan, vartin yli ja varttia vaille), tunnistaa ja osaa kirjoittaa kirjaimet sekä joitain yksittäisiä sanoja, ja lukeekin joitakin tuttuja sanoja (esim. koira, kissa, kani, veli, isi, äiti, monet nimet osaa lukea).
Ei tämä varmaan koskaan täysin lopu tämä stressaaminen, nyt odottelen vain sitä, että onnistun kehittämään kunnon stressin tytön oppimisesta pyöräilemään ja uimaan :) täytyy sitä vain muistutella itselleen välillä, että useimmat meistä oppivat kaikenlaisia taitoja ihan ilman sen suurempaa stressiäkin...