Mistä voimia lähteä suhteesta kun on henkisesti ja fyysisesti ihan loppu?

Meillä on mieheni kanssa pian takana 15v yhteistä taivalta. Alussa mieheni oli mitä ihanin, vaikutti melkeinpä täydelliseltä, mutta vuosien saatossa hänen todellinen luonteensa on paljastunut. Alussa minusta oli vain ihanaa, että mies halusi olla koko ajan kanssani, myöhemmin olen tajunnut, että halusi tietää vain tarkkaan liikkeeni missä olen ja jos halusin mennä jonnekin yksin tai jonkun ystävän kanssa niin siitä seurasi kysely, että miksi jne. Koko ajan tämä menee vain pahemmaksi.



Mies on onnistunut alistamaan minut täysin enkä ole enää moneen vuoteen uskaltanut tavata ystäviäni, koska aina sen jälkeen mies kyseli todella tarkkaan mitä teimme ja missä olimme jne. ja loppuaikoina kun vielä tapasin ystäviäni niin mies käyttäytyi kysellessään uhkaavasti. Jos olisin "vastannut väärin" kysymyksiinsä tai sanonut vastaan niin olen aika varma, että mies olisi saattanut jopa lyödä.



Jos meillä on vieraita niin heille mies osaa esittää todella hyvää/ihanaa miestä/isää ja kaikki aina puhuvatkin, että miten minulla olen sitten löytänyt hyvän miehen. Aina en jaksa hymyilllä ja esittää, että kaikki on hyvin vaan totean, esim. että väsyttää tai päätä särkee ja poistun yläkertaan.



Enää en vaan yksinkertaisesti jaksais tätä "vankilassa" olemista. Puhuin tästä jokin aika sitten äidilleni, siis miehestäni millainen hän on kun olemme kahden, mutta äitini vain totesi, että enköhän nyt hieman liioittele ja sanoi, että olen vain järkyttynyt lapsemme kuolemasta.



Meillä on viisi lasta, joista neljä on elossa. Nuorin kuoli muutaman kuukauden ikäisenä kun minulla ja miehelläni oli riitaa ja mies horjahti ja kaatui vauva sylissään.



Lapsemme kuoleman jälkeen en ole enää tavannut ystäviäni. Ennen tuota riitaa mies oli uhannut, että jos en tee kuten hän tahtoo niin satuttaa minua tavalla tai toisella. Myöhemmin pyysi näitä sanojaan anteeksi, mutta ei tuo anteeksipyyntö ollut mitenkään vakuuttava ja kun tuolloin tulin kotiin oltuani ystäväni kanssa kahvilla niin mies sai raivarin kun olin kuulemma pettänyt häntä ja minä tuohon vastasin, että en jaksa enää ja uhkasin lähteä ja menin pakkaamaan tavaroita. Mies ei pitänyt ajatuksesta ja kun olin saanut pakattua ja lapset puettua ja oikeasti lähdössä niin kun pyysin miestä antamaan vauvan niin hän horjahti ja kaatui. En tiedä oliko tahallista vai vahinko.



Lapsemme kuolema sai minut romahtamaan ja jäin taas mieheni luokse. Mies vaikutti tyytyväiseltä ja myöhemmistä puheistaan olen alkanut epäillä, että oikeasti horjahti tahallaan vauvan kanssa. En enää tunne miestäni, hän ei ole se, jonka kanssa menin naimisiin enkä enää halua elää hänen kanssaan, mutta minulla ei ole voimia lähteä ja toisaalta pelkään, että jos lähden niin mitä sitten tapahtuu.