Moniavioisuus

Miehen pitää myos rakastaa vaimoa. Tietääkseni koraanin mukaan riittää tuo hyvin kohtelu.

Mies ei kuitenkaan voi toteuttaa raamatun velvollisuutta rakastaa vaimoaan niin paljon kuin mitä käsketään jos vaimoja on useampia.

Avioliittoon kuuluu uskollisuus. Jos ei sitä pysty pitämään niin syyllistyy aviorikkomukseen - ja se on synti.

Kun kuulet miehen sanovan rakastan sua - kysy mitä hänen mukaan rakkaus on. Jos se on sitä että toisessa maassa/kaupungissa/talossa on toinen vaimo, niin juokse karkuun

Rangborg:

Samoin voisin ehkä jakaa mieheni.

Joopa joo. varmaan voisit.

Nainen on raamatun mukaan niin arvokas että hän riittää miehelle. Ei tarvitse enempää kuin yhden vaimon.

mar1anne:

Mies ei kuitenkaan voi toteuttaa raamatun velvollisuutta rakastaa vaimoaan niin paljon kuin mitä käsketään jos vaimoja on useampia.

Tuon logiikan mukaan äitikään ei voisi rakastaa kuin yhtä lastaan tarpeeksi paljon.

Mitä, mar1anne, ajattelit Bombuksen rakkaus-pohdinnoista? Tai minun (aiemmat viestit)?

Morre:

Luulen, että mar1annella on tässä mielessään eräs tärkeä mutta nykyään valitettavan vähälle huomiolle jäänyt kristillisen avioliittokäsityksen hääsymboliikka.



Taivaassa olevan seurakunnan ikuista riemua kutsutaan Ilmestyskirjassa käsitteellä Karitsan häät. Siinä yksi seurakunta on viimeinkin yhtä Jumalansa kanssa, tavalla, jota emme osaa kuvata tai selittää ja josta on vain näkyjen kautta saatua ja tulkittua tietoa. Tämä ainutlaatuinen suhde on uskovien kristittyjen avioliiton esikuvana.



Jeesus (sulhanen) rakasti ihmisiä niin paljon, että kuoli heidän, seurakuntansa (morsian) puolesta. Saman ohjeen antaa Paavali miehille: vaimoa tulee rakastaa niin paljon, että on tämän vuoksi valmis uhraamaan henkensä. Vaimon tulee samaten totella miestään kuten seurakunnan Jeesusta, mikä tietenkin on vaimolle pelkkä ilo, mikäli mies puolestaan seuraa esikuvansa toimintaa.



Ja aivan kuten taivaassa on vain yksi seurakunta, on miehellä yksi vaimo. Tämä on samalla myös sen vahvistus, että taivaaseen mennään vain Jeesuksen kautta. Hän itse sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Kristittyjen mielestä Hän itse on siis tie, ei eräs tiestä tiedottaja, kuten muslimit uskovat.



Toistan vienon toiveeni, että kukin eläköön miten haluaa ja uskonsa mukaan, mutta todellakin sellainen valheellinen väittäminen kristinuskon moniavioisuudesta saisi loppua. Me emme tätä väitettä allekirjoita.

Aioin juuri kirjoittaa siitä, että kristillinen avioliitto on esikuvaa seurakunnastan suhteesta Jumalaan, mutta Amenhotep ehtit ensin ja hyvin kirjoitit.



Toinen asia mikä tästä tuli mieleen, on se että Raamatusta nousee käsitys, että Jumala vihaa hylkäämistä (minun tulkintaani). Sen tähden hän on kieltänyt aviorikoksen ja avioeron sekä, että hänen tahtonsa on yksiavioisuus. Mooseskin salli erokirjan heidän kovasydämisyytensä tähden.



En usko että on pelkästään kysymys siitä pystyykö rakastamaan useampaa ihmistä kerralla, vaan siitä, miltä se tuntuu siitä osapuolesta joka jää yksin, kun aviomies menee toisen vaimon luo. Luulisin, että hän kokee sen hylkäämisenä jollain tasolla sisimmässään (tästä minulla ei ole kokemusta tietenkään, mutta jos kuvittelisin, niin luulisin, että se on näin.) Lapsen suhde äitiinsä on kuitenkin erilainen, vaikka myös lapsi kokee mustasukkaisuutta. Aviopuolisot tulevat yhdeksi lihaksi, kuuluu Raamatun ilmaisu asiasta. Lapsi ja äiti ikäänkuin erillistyvät kun lapsi kasvaa ja näin tulee tilaa toiselle ja sitten taas toiselle. He kasvavat omiksi ihmisiksi (persooniksi). Aviopuolisot taas parhaassa tapauksessa pysyvät yhdessä ja hitsautuvat yhteen vuosien myötä. (nyt en tietenkään tarkoita, etteikö molemmat olisi omia persoonia ja siten erillisiä ihmisiä. Tarkoitan tässä aviosuhdetta.) Suhde on mielestäni erilainen äidin ja lapsen sekä aviopuolisoiden suhteen, eikä niitä voi rinnastaa tuossa mielessä.



Luulen, että se miksi me kaikki haluamme elää yksiavioisina on juuri tämä sama. Emme halua kokea sitä hylätyksi tulemisen tunnetta. Miesvaltaisissa kulttuureissa vaan ei aina kysytä naiselta ja hänen on alistuttava siihen. On tukahdutettava tunteensa ja pikkuhiljaa puudutettava sydämensä ja kyllähän siihen varmaan jollain lailla tottuu vuosien myötä.

Jaimini:

Aviopuolisot tulevat yhdeksi lihaksi, kuuluu Raamatun ilmaisu asiasta. Lapsi ja äiti ikäänkuin erillistyvät kun lapsi kasvaa ja näin tulee tilaa toiselle ja sitten taas toiselle. He kasvavat omiksi ihmisiksi (persooniksi). Aviopuolisot taas parhaassa tapauksessa pysyvät yhdessä ja hitsautuvat yhteen vuosien myötä. (nyt en tietenkään tarkoita, etteikö molemmat olisi omia persoonia ja siten erillisiä ihmisiä. Tarkoitan tässä aviosuhdetta.) Suhde on mielestäni erilainen äidin ja lapsen sekä aviopuolisoiden suhteen, eikä niitä voi rinnastaa tuossa mielessä.

Totta kai aviopuolisot rakastavat toisiaan eri tavalla kuin lapset rakastavat vanhempiaan. Mutta en minä ainakaan koe kasvaneeni eroon vanhemmistani, he ovat minulle ihan yhtä rakkaita kuin 20 vuotta sittenkin (en uskalla sanoa että esim. 25 vuotta sitten, kun en muista niin vanhoja juttuja). Ehkä jopa rakkaampiakin, koska nyt ymmärrän heitäkin ihan eri tasolla kuin aiemmin. Totta kai olen siinä mielessä kasvanut eroon vanhemmistani, että nykyisin olen itsenäinen yksilö. Mutta en ole kyllä kasvanut kiinni mieheenikään niin, että olisin menettänyt yksilöllisyyteni. Rakkauteeni tuo yksilöllisyys ei vaikuta mitenkään, ei ainakaan negatiivisesti. Minä tiedän, kuka minä olen ja tiedän, ketä vanhempani, mieheni ja lapseni ovat ja rakastan perhettäni sellaisena kuin se on ja sellaisena kuin minä olen.

Kyllä, toivon pysyväni yhdessä mieheni kanssa niin pitkään kuin vain elämme. Mutta toivon myös, että suhteeni vanhempiini säilyy yhtä tärkeänä ja hyvänä niin pitkään kuin olemme elossa ja samoin toivon, että suhteeni omiin lapsiini säilyy koko elämäni ajan samanlaisena. Minä tiedän, että äitini rakastaa minua yhä. Sen lisäksi, että hän on kertonut sen minulle sanoin, hän myös näyttää sen joka kerran kun tapaamme. Enkä lainkaan epäile, ettenkö olisi hänelle yhtä rakas nyt, kuin silloin sylivauvanakin. Kuten tässäkin keskustelussa on monesti todettu, rakkaus voi kyllä muuttua. Ei kai vanhempien ja lasten välisen rakkauden tarvitse olla koko ajan samanlaista?

Mitä tulee siihen hylkäämiseen. En minä tiedä, satuttaako se ihmistä, jos hän on yhdessä puolisonsa kanssa sopinut, että puolisolla on useampia vaimoja/miehiä ja puoliso menee sitten toisen vaimonsa/miehensä luo. Jos kerran kyse on yhteisestä sopimuksesta että näin saa olla, niin olisiko se niin vaikeaa ajatella, että ehkäpä silloin ei tunnekaan itseään hylätyksi? Kun kuitenkin tietää, että puoliso tulee sitten taas takaisin. Ja ennen kaikkea tietää, että se rakkaus ei muutu mihinkään. Enkä nyt kiellä sitä, etteikö olisi sellaisiakin moniavioisia suhteita, joissa esim. mies ei kohtele kaikkia vaimojaan tasapuolisesti tai joissa vaimo joutuu miettimään, rakastaako mies häntä sittenkään niin paljon kuin sitä toista. Ihan takuulla tällaisia suhteita on. Mutta en usko, että kaikki, läheskään kaikki moniavioiset suhteet ovat huonoja. Niillä on ihan yhtä hyvät edellytykset olla hyviä, toimivia, onnellisia ja täynnä rakkautta kuin yksiavioisillakin suhteilla. Vai uskaltaako joku väittää, että kaikki yksiavioiset suhteet ovat hyviä ja vaimon ei tarvitse ikinä epäillä miehensä rakkautta, vaikka kuvioihin ei edes kuuluisi toista naista? Ainakin näiden keskustelusivujen perusteella niitä huonoja yksiavioisia liittoja on vaikka millä mitalla, vaikka kuvioissa ei ole kolmatta pyörää.

Ja jos joku sanoo, että " niin mutta silloin kyseessä ei olekaan oikeasti kristillisessä uskossa oleva pari" , niin minä vastaan siihen, että " no mutta esim. huono moniavioinen muslimiliitto johtuu ihan yhtälailla siitä, että sen osapuolet (kaikki tai osa) ei ole oikeasti uskossa eikä noudata Koraania" . Kun loppujen lopuksi uskonnollahan ei ole tässä mitään merkitystä, ainoastaan ihmisillä ja heidän luonteillaan.

Tosiaan, jos on sovittu toisesta vaimosta/miehestä, niin mitä hylkäämistä se on?

Tuolla logiikallahan minä saisin loukkaantua kerran viikossa kun mies lähtee bänditreeneihin - rakastaako hän soitintaan enemmän kuin minua??

Niin halusin vain perustella, miksi me kristityt uskomme, että yksiavioisuus on Jumalan tahto, kun tämän keskustelun aloituksessa muslimi epäilee kristittyjen yksiavioisuutta Raamatun valossa.

Bombus:

Totta kai aviopuolisot rakastavat toisiaan eri tavalla kuin lapset rakastavat vanhempiaan. Mutta en minä ainakaan koe kasvaneeni eroon vanhemmistani, he ovat minulle ihan yhtä rakkaita kuin 20 vuotta sittenkin (en uskalla sanoa että esim. 25 vuotta sitten, kun en muista niin vanhoja juttuja). Ehkä jopa rakkaampiakin, koska nyt ymmärrän heitäkin ihan eri tasolla kuin aiemmin. Totta kai olen siinä mielessä kasvanut eroon vanhemmistani, että nykyisin olen itsenäinen yksilö.

Minusta tuntuu, että me puhuttiin vähän eri vinkkelistä katsoen tästä asiasta. Sinä kai puhuit lapsen ja vanhempien välisestä rakkaudesta. Ja minä taas tarkoitin sitä, että vanhemman ja lapsen välinen suhde on erilainen. Lapsi on ensin äidin vatsassa ja he ovat " yhtä" , heidän sydämensä sykkii samaa verta. Sitten lapsi syntyy ja hänelle tulee oma verenkierto. Pikku hiljaa lapsi kasvaa ja hänelle tulee omia ajatuksia ja hän pikkuhiljaa erillistyy äidin tahdosta ja vaikutusvallasta. Uhmaikä ja murrosikä ovat vaiheita, jossa tämä jopa korostuu. Suunta on ikäänkuin irti vanhemmista. Kun taas aviopuolisoilla se on ikäänkuin päinvastoin. Suhteen luonne tietyssä mielessä on erilainen. En tiedä osaanko selittää sitä nyt tyhjentävästi.

Bombus:

Mutta en ole kyllä kasvanut kiinni mieheenikään niin, että olisin menettänyt yksilöllisyyteni. Rakkauteeni tuo yksilöllisyys ei vaikuta mitenkään, ei ainakaan negatiivisesti.

Siksi minä jo suluissa kirjoitin, että tätä en tarkoittanut. Se on eri asia. Aviopuolisoiden yhteenliittyminen ei tarkoita yksilöllisyyden, persoonallisuuden menetystä, eikä oman tahdon menettämistä, siis parhaassa tapauksessa. Vaan se yhteenliittyminen on jotakin muuta.

Minusta tuntuu, että sinä (ja moni muu) lähdit puhumaan miehen näkökulmasta, voiko yksi ihminen rakastaa montaa. Kyllä voi minunkin mielestäni. Mutta halusin tuoda sen naisen näkökulman. (Useimmiten se on juuri näin päin, että yhdellä miehellä on monta vaimoa.) Miltä hänestä tuntuu. Ja siinä valossa ei äiti lapsi suhdetta voi verrata aviopuolisoiden suhteeseen, koska ne ovat suhteina niin erilaisia. Rakastaa voi useita lapsia kerrallaan yhtä paljon jne. mutta mikä on sen osa avioliitossa, joka jää ikäänkuin kolmanneksi pyöräksi. Niissä kulttuureissa, joissa on moniavioisuutta, sitä harvemmin kysytään naiselta. Yleensä se on puolisoiden vanhempien päätäntävallassa ja jos ei niin mies päättää. Varmasti naiset sopeutuvat siihen. Mutta kuka edes kysyy heidän tunteitaan.

Bombus:

[/]Vai uskaltaako joku väittää, että kaikki yksiavioiset suhteet ovat hyviä ja vaimon ei tarvitse ikinä epäillä miehensä rakkautta, vaikka kuvioihin ei edes kuuluisi toista naista? Ainakin näiden keskustelusivujen perusteella niitä huonoja yksiavioisia liittoja on vaikka millä mitalla, vaikka kuvioissa ei ole kolmatta pyörää.

Joo tuo on ihan totta, että avioliitot natisevat liitoksissaan. Varmasti tämän maan päällä ei ole yhtään täydellistä avioliittoa. Minä uskon, että se johtuu siitä että me kaikki olemme syntisiä ihmisiä. Jumalan alkuperäinen tarkoitus, avioliitto, ei ole sellainen kuin sen pitäisi. Mutta siihen on minun mielestäni hyvä pyrkiä.

Jaimini:

Minusta tuntuu, että sinä (ja moni muu) lähdit puhumaan miehen näkökulmasta, voiko yksi ihminen rakastaa montaa. Kyllä voi minunkin mielestäni. Mutta halusin tuoda sen naisen näkökulman. (Useimmiten se on juuri näin päin, että yhdellä miehellä on monta vaimoa.)

No, näin naisena en tiedä, voinko puhua miehen näkökulmasta. ;) Puhuin ihan omasta näkökulmastani, siitä miten minä tunnen tämän asian sisälläni. Mutta puhun miehestä ja vaimoista juuri siksi, että se on se yleisempi systeemi. En kuitenkaan usko, että miehet rakastaisivat jotenkin vähemmän kuin naiset, tunteet ovat varmasti ihan samat vaikka ilmaisutyyli voikin olla erilainen. Ja tiedän, että esim. oma mieheni rakastaa lastamme ihan yhtä paljon kuin minäkin, vaikkei hän olekaan ollut raskaana.

Mutta joo, minä puhuin nimenomaan rakkaudesta lapsen ja vanhempien välillä, sillä siitähän tässä nyt oli kysymys, että voiko rakastaa montaa puolisoa samanaikaisesti ja samalla tavalla. Minä vertasin sitä siihen, voiko rakastaa montaa lasta samanaikaisesti ja samalla tavalla ja totesin, että kyllä minä ainakin voin. Ja siihen perustan sen arvion, että voisin rakastaa myös montaa miestä samanaikaisesti ja yhtä paljon kaikkia, jos antaisin rakkaudelle tilaisuuden. Mutta koska olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa minulla on vain yksi aviomies, en näe mitään syytä pyrkiä rakastamaan jotain muutakin miestä... ;)

Joo tuo on ihan totta, että avioliitot natisevat liitoksissaan. Varmasti tämän maan päällä ei ole yhtään täydellistä avioliittoa. Minä uskon, että se johtuu siitä että me kaikki olemme syntisiä ihmisiä. Jumalan alkuperäinen tarkoitus, avioliitto, ei ole sellainen kuin sen pitäisi. Mutta siihen on minun mielestäni hyvä pyrkiä.

Siksihän varmasti myös esim. juuri monissa moniavioisissa muslimiliitoissa on " vikaa" . Ihmiset eivät toimi niin kuin heidän jumalansa on tarkoittanut. Jos muslimi toimii niin kuin Koraani opettaa, niin varmasti on hyvä avioliitto. :)

Niissä kulttuureissa, joissa on moniavioisuutta, sitä harvemmin kysytään naiselta. Yleensä se on puolisoiden vanhempien päätäntävallassa ja jos ei niin mies päättää. Varmasti naiset sopeutuvat siihen. Mutta kuka edes kysyy heidän tunteitaan.

Itse tiedän useita tapauksia, joissa vaimo on se aktiivinen osapuoli etsimässä miehelleen toista puolisoa - sen jälkeen kun ovat asiasta yhdessä keskustelleet.

Toisekseen, islamin mukaan naista ei saa pakottaa avioliittoon vaan siihen [b]on pakko olla hänen suostumuksensa[/b] muuten avioliitto ei ole virallinen. Joten kyllä tulisi kysyä, mitä mieltä asiasta on. Vääryys on, jos ei kysytä.

Täytyy myös muistaa, että Suomessa vaimon ja miehen välinen suhde on harvinaisen kiinteä. Kaikkialle pitää mennä yhdessä ja ystäviä pitää tavata yhdessä. AV-palsta ei ehkä ole paras mahdollinen esimerkki, mutta sieltäkin jo saa kuvan, mitä suomalainen avioliitto on: tulee kauhia itku, jos puoliso ei halua mukaan sukulaisten luo tai kaiken maailman kissanristiäisiin. Samassakin sängyssä on nukuttava joka ikinen yö ja samaan aikaan on mentävä nukkumaan jne. Tämä ehkä oli vähän karrikoitua, mutta tätä se melkein näyttää olevan.



Sen sijaan muualla maailmassa miehet ja naiset liikkuvat kavereina erikseen ja on enemmän sovittelua minne mennään yhdessä ja minne yksinään.



Luulisin, että suomalaisen ajatusmaailman on vaikea ymmärtää moniavioisuutta juuri siksi, että parisuhteen on oltava kiinteä tai muuten erotaan.



Nyt lapset kinuavat ulos, joten on pakko lopettaa....

tuhve:

Luulisin, että suomalaisen ajatusmaailman on vaikea ymmärtää moniavioisuutta juuri siksi, että parisuhteen on oltava kiinteä tai muuten erotaan.

Tämä muuten pitää varmasti paikkansa. Ja tunnustan, että kyllähän se vähän kirpaisee, jos vaikkapa kaveriporukan miehet päättävät pitää esim. peli-illan, siis kokoontuvat pelaamaan jotain lautapeliä eikä itseä sinne kysytä mukaan. Tai mies sanoo suoraan, että hänestä olisi kivempi mennä yksin, vaikka periaatteessa minäkin voisin lähteä, mutta siis että hän haluaisi olla ihan vain kavereiden kanssa. ;) Totta kai siis annan aina luvan ja mielestäni on vain hyvä juttu, että puolisot viettävät aikaa myös erillään toisistaan eivätkä aina kulje yhdessä joka paikkaan, mutta välillä tulee aina sellainen tunne, että " miksi se ei tahdo minua mukaan, enkö kelpaa tms." Ja tahdon tässä korostaa, että meillä on siis ainakin minun mielestäni erinomaisen hyvä parisuhde, joka pitää sisällään niin luottamusta, kunnioitusta kuin rakkauttakin. ;) Mutta ehkä se on juuri tämä kulttuuri, joka lyö leimansa myös siihen omaan ajatusmaailmaan.

Asmaa:

Itse tiedän useita tapauksia, joissa vaimo on se aktiivinen osapuoli etsimässä miehelleen toista puolisoa - sen jälkeen kun ovat asiasta yhdessä keskustelleet.

Toisekseen, islamin mukaan naista ei saa pakottaa avioliittoon vaan siihen [b]on pakko olla hänen suostumuksensa[/b] muuten avioliitto ei ole virallinen. Joten kyllä tulisi kysyä, mitä mieltä asiasta on. Vääryys on, jos ei kysytä.

Muslimi mies voi mennä naimisiin edes kertomatta asiasta jo olemassa olevalle vaimolle. Tuo vaimojen välinen ystävyys on puppua. Et kai nyt ihan tosissasi ole sitä mieltä että mies antaa vaimolleen ystävän menemällä uudestaan naimisiin? Onko se vaimo sellaisen lukon alla että miehen on pakko saada toinen nainen niin että hänellä olisi nais-seuraa?

Suomessa ainakin vaimoilla on paljon nais-seuraa vaikka miehellä ei olekaan useampia vaimoja.

Ehkä kannattaisi muistaa että naista ei luotu miehen jalasta.

Nainen on myoskin ihminen.

Avioliitossa sekä mies että nainen ovat uskollisia toisilleen. Aviopeti on pidettävänä pyhänä. Ja avioliitossa miehen ja naisen välinen rakkaus tulee täydelliseksi.

Tuo ole sinä uskollinen - minulla on vapaus on puppua. Eiko naista kivitetä aviorikoksesta Sharian mukaan?

mar1anne:

Asmaa:

Eiko naista kivitetä aviorikoksesta Sharian mukaan?

" ---ette te usko ennen kuin haluatte toisillenne mitä haluatte itsellenne.." ?



usein ajattelen sitä kun mietin moniavioisuutta ja sen hyväksymisen vaikeutta mutta nyt en muista sanoja siihen.

mamadza:

" ---ette te usko ennen kuin haluatte toisillenne mitä haluatte itsellenne.." ?

usein ajattelen sitä kun mietin moniavioisuutta ja sen hyväksymisen vaikeutta mutta nyt en muista sanoja siihen.

Minkätakia sinun pitää hyväksyä moniaivoisuutta?

Eiko se menekään niin että nainen on aviomiehensä kanssa tasavertainen perijä, joten miten tuo tasavertaisuus menee kun vaimoja on enemmän kuin yksi?

mar1anne:

Tuo vaimojen välinen ystävyys on puppua. Et kai nyt ihan tosissasi ole sitä mieltä että mies antaa vaimolleen ystävän menemällä uudestaan naimisiin?

No huhhuijaa mitä puhetta! Itse et varmasti tunne yhden ainutta moniavioista pariskuntaa ja sitten voit tulla väittämään että vaimojen välinen ystväyys olisi puppua - [b] luultavasti omien tunteidesi perusteella [/b]. En sanonut asiaa niin, että mies antaa vaimolleen ystävän - mutta vaimot voivat tulla hyvin toimeen keskenään, sille ei ole estettä.. ja usko tai älä, sellaista tapahtuu :-).

Suomessa ainakin vaimoilla on paljon nais-seuraa vaikka miehellä ei olekaan useampia vaimoja.

No niin sitä on muuallakin. Kyse ei olekaan tästä.

Ehkä kannattaisi muistaa että naista ei luotu miehen jalasta.

Nainen on myoskin ihminen.

Ja sanoinko minä mitään tuohon viittavaa?

Avioliitossa sekä mies että nainen ovat uskollisia toisilleen. Aviopeti on pidettävänä pyhänä. Ja avioliitossa miehen ja naisen välinen rakkaus tulee täydelliseksi.

Niin, olen tuosta aivan samaa mieltä - mutta koska näen moniavioisen liiton virallisena avioliittona, silloin se ei ole tuota vastaan. Siinä ei petetä ketään.

Eiko naista kivitetä aviorikoksesta Sharian mukaan?

Kuten joku muu jo vastasi, rangaistus koskee myös miestä...

mar1anne:

mamadza:

" ---ette te usko ennen kuin haluatte toisillenne mitä haluatte itsellenne.." ?

usein ajattelen sitä kun mietin moniavioisuutta ja sen hyväksymisen vaikeutta mutta nyt en muista sanoja siihen.

Minkätakia sinun pitää hyväksyä moniaivoisuutta?

Eiko se menekään niin että nainen on aviomiehensä kanssa tasavertainen perijä, joten miten tuo tasavertaisuus menee kun vaimoja on enemmän kuin yksi?

en ihan ymmärtänyt toista kysymystäsi mistä se tuli mutta ensimmäiseen sanon vain että jos tuntisit elämäntarinaani yhtään tietäisit että minulla henk koht ei ole vaikeuksia hyväksyä moniavioisuutta. Islamissa se on sallittua ja sitä ei muslimi voi kieltää vaikka ei tykkäisi siitä omalla kohdallaan. Tässä elämässä ei kuitenkaan voi tietää koska eteen tulee sellainen tilanne että se tuntuisikin hyvältä.

Asmaa:

No huhhuijaa mitä puhetta! Itse et varmasti tunne yhden ainutta moniavioista pariskuntaa ja sitten voit tulla väittämään että vaimojen välinen ystväyys olisi puppua - [b] luultavasti omien tunteidesi perusteella [/b]. En sanonut asiaa niin, että mies antaa vaimolleen ystävän - mutta vaimot voivat tulla hyvin toimeen keskenään, sille ei ole estettä.. ja usko tai älä, sellaista tapahtuu :-).

Niin, olen tuosta aivan samaa mieltä - mutta koska näen moniavioisen liiton virallisena avioliittona, silloin se ei ole tuota vastaan. Siinä ei petetä ketään.

Oikeasti olen asunut maassa ja kaupungissa jossa on suhteellisesti aika paljon muslimeja ja tiedän ainakin yhden miehen jonka kaksi vaimoa vihaavat toisiaan ja niin eri asunnoissa.

Ja en tunne tapausta enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että vaimot tulisivat toimeen keskenään.

Ja avioliiton ei kuulu olla vihan paikka!

Ja naisliikkeet yrittivät julkisesti saada imaamit muuttamaan sääntojä niin että vaimolla on edes mahdollisuus saada tietää että mies on ottanut uuden vaimon, koska tuo toisen perheen myohemmin selviintulo aiheuttaa paljon tuskaa aikaisemmalle perheelle. Imaamit olivat eri mieltä.

Islamissa se on sallittua ja sitä ei muslimi voi kieltää vaikka ei tykkäisi siitä omalla kohdallaan. Tässä elämässä ei kuitenkaan voi tietää koska eteen tulee sellainen tilanne että se tuntuisikin hyvältä.

Minkätakia ei voi kieltää? Eiko se ole niin että maassa on elettävä maan lakien mukaan ja kun kerran se on laissa kiellettyä niin niin ei saa tehdä.

Yhtä hyvin voisit sanoa että uskontoa hylkäävä on tapettava koska sharia sanoo niin vaikka maan laki sen kieltää.

vaikka ei itse siitä tykkäisikään. Muslimi ei voi lähteä uskontoa sillä tavoin muuttamaan. Maassa maan tavalla juu mutta Suomessahan moniavioisuutta (tai avioliittoa islamilaisittain solmittuna, sitähän ei tarvitse ns virallistaa)ei tunnusteta mutta ei taida olla minkään lain vastaista pitää useampia " suhteita" ...

mar1anne:

Oikeasti olen asunut maassa ja kaupungissa jossa on suhteellisesti aika paljon muslimeja ja tiedän ainakin yhden miehen jonka kaksi vaimoa vihaavat toisiaan ja niin eri asunnoissa.

Ja yhden perusteella jyräät kaikki moniavioiset liitot? Eipä ole kovin vahva peruste. Ja kaikille vaimoille kuuluu oma asunto.

Ja en tunne tapausta enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että vaimot tulisivat toimeen keskenään.

Itse taas tiedän useampia tapauksia, joissa elävät ihan sovussa - muutamia tapauksia jopa, joissa vaimoista on tullut ystäviä.