Käsi sydämellä: "raskaus ja sairausloma" -ketjuun viitaten...

raskauspahoinvoinnin takia.



Tässä raskaudessa olen lisäksi sairastanut vatsataudin (ripuli & oksennus 20 min välein) ja pahan flunssa (kuume, poskiontelontulehdus).



Raskauspahoinvoinnin suhteen olisi voinut tehdä osa-aikaisesti työtä eli iltapäivästä, mutta työnantaja sanoi, että parempi, että ole kokonaan pois.

Olin hakemassa uutta työtä täyttä päätä ja raskaus vuosien yrittämisen jälkeen yllätti. Olin mahdottomassa tilanteessa: nykyisessä työssä en pystynyt jatkamaan ja uutta ei voinut enää hakea. Sairaslomaa sain helposti kahdessa erässä. Syynä keskivaikea masennus ja lääkitystä ei tarvinnut edes ottaa, koska Kela ymmärtää kyllä. Oikeasti olinkin jonkin verran masentunut, mutta tavallaan kyllä liioittelin tilannetta. Hyvillä mielin odottelin vauvaa kotona vailla työhuolia, äitiysloman vietin etuineni, sen jälkeen kotihoidontuella ja lopuksi hain uuden työpaikan. En koskaan palannut vanhaan.

En ollut yhtään päivää poissa töistä raskauden aikana paitsi kesäloman, joka osui raskauteen. Raskaus ei höllentänyt työmoraaliani.

Itse jäin sairaslomalle rv 32, kun kakkonen meinasi syntyä just siihen paikkaan. Oli jo keskoskaappi valmiina ja kätilö oli täysin vakuuttunut, että nyt syntyy... Syntyi lopulta onneksi vasta rv 38.



Esikoisen kanssa ei toisaalta sitten ollut mitään ongelmia tai tarvetta sairaslomaan.

mutta kyllä se vaan jotkut odottavat äidit sairaaksi tekee. Itse kärsin vaikeasta raskausmyrkytyksestä joka johti sitten käynnistyksen kautta sektioon rv 29. Pöyristyttävää, ettei jotkut ymmärrä, että raskaudet ovat erilaisia ja kaikilla se raskausaika ei suju kuin tanssi.

lääkäri (yksityinen) kysyi, paljonko kirjoitetaan lomaa? Minä sanoin päivämäärän (äitiysvapaan alku) ja sen lääkäri kirjoitti paperiin. Tuskin olisin jaksanut olla töissä.

ja synnyttäessä ikää sentään silloinkin jo 36. Nyt toka raskaus menossa, ja jäljellä 4 päivää töitä, joten tuskinpa tulee sairaslomailtua nytkään. Ei minua mikään vaivaa, kun on huolehtinut itsestään, jaksaa hienosti. Niin äiti kuin vauvakin.

jäämään pois, en lintsannut.

Ei minua mikään vaivaa, kun on huolehtinut itsestään, jaksaa hienosti. Niin äiti kuin vauvakin.

Hienoa, olet keksinyt pätevän hoidon mm. raskausmyrkytykseen, hyperemesis gravidarumiin, kohdunkaulan rakenteelliseen heikkouteen, ja moneen muuhun kinkkiseen raskaanaolevien sairauteen: miksi me kaikki ei olla tajuttu "huolehtia itsestämme"? ;-)

Ei minua mikään vaivaa, kun on huolehtinut itsestään, jaksaa hienosti. Niin äiti kuin vauvakin.

Hienoa, olet keksinyt pätevän hoidon mm. raskausmyrkytykseen, hyperemesis gravidarumiin, kohdunkaulan rakenteelliseen heikkouteen, ja moneen muuhun kinkkiseen raskaanaolevien sairauteen: miksi me kaikki ei olla tajuttu "huolehtia itsestämme"? ;-)

Niin, siinä onkin pohtimista kaikille. Nimittäin ei joitakin vuosikymmeniä sitten ollut odottavilla äideillä niin paljon ongelmia kuin nykyisin. Mistä lie johtuu??

että joitakin vuosikymmeniä sitten lapsikuolleisuuskin oli nykyistä suurempaa.. hmm jään pohtimaan..

Ei minua mikään vaivaa, kun on huolehtinut itsestään, jaksaa hienosti. Niin äiti kuin vauvakin.

Hienoa, olet keksinyt pätevän hoidon mm. raskausmyrkytykseen, hyperemesis gravidarumiin, kohdunkaulan rakenteelliseen heikkouteen, ja moneen muuhun kinkkiseen raskaanaolevien sairauteen: miksi me kaikki ei olla tajuttu "huolehtia itsestämme"? ;-)

Niin, siinä onkin pohtimista kaikille. Nimittäin ei joitakin vuosikymmeniä sitten ollut odottavilla äideillä niin paljon ongelmia kuin nykyisin. Mistä lie johtuu??

Kyllä kaikki nuo edelläluetellut "vaivat" on ollut maailman sivu; ennen raskausmyrkytykseen vaan kuoli sekä äiti että vauva, hyperemesikseenkin voi periaatteessa kai äiti (ja siten myös sikiö) kuolla jos ei pääse tiputukseen ja kohdunkaulan rakenteellinen heikkous hoitamattomana tarkoittaa väistämättä myöhäistä (rv 16 jälkeen tulevaa) keskenmenoa tai pikkukeskosta. Eli pohdi sinä ihan rauhassa vaan.

Jäitkö sairauslomalle raskaana ollessasi oikeasti tarpeeseen? Tai olisiko vaikkapa viikko lepoa riittänyt ja olisit jaksanut taas muutaman viikon töissä?

Vai halusitko vain lomailemaan ja puuhastelemaan omia juttujasi ennen vauvan syntymää?

sairaslomaa rakenneultrasta eteenpäin raskauden loppuun asti.

En jäänyt, koska kotona oli 2- v ja 4-v ja töissä paljon kevyempää kuin noiden kanssa kotosalla. Eivät siis olleet päiväkodissa, vaan kotona hoidettiin miehen kanssa vuorotellen.

Jos olisi tullut jotain oireita lisää, olisin jäänytkin, mutta mulla oli koko ajan itselläni hyvä olo, nii en jäänyt.

Tokassa raskaudessa nelisen viikkoa ennen äitiysvapaan alkua jatkuvaa supistelua ja kohdunsuu aukeni ja lyheni kokonaan, eli riski ennenaikaiseen synnytykseen oli aikamoinen, joten lääkäri pakotti saikulle.



Joskus taas tuntuu, kun kuuntelee raskaana olevien juttuja, että sitä on jotenkin erinomainen raskaana oleva, kun ei tarvitse jäädä saikulle. Harvemmin olen törmännyt asenteeseen, että sairasloma olisi itsestään selvä oikeus raskauden aikana. Itsekin olisin voinut sinnitellä töissä supistusten kanssa, mutta miksi turhaan riskeerata vauvan terveys.

että odottajilla mm. korkea verenpaine on huomattavasti yleistynyt elintavoista johtuen. Ja tämähän puolestaan altistaa mm. istukan toimintahäiriöille ja muille ongelmille. Joten kyllä ne ongelmat tosiaan on lisääntyneet.

Jäin sairaslomalle 3 kk ennen laskettua aikaa eli pari kuukautta ennen äitiyslomaa.

Oloni kokoajan huononi sitä pidemmälle raskaus eteni. Viimeisenä vuorona ennen sairaslomaa itkin kesken työvuoroa kun lantion seudulle niin kovin sattui.

Ihan itku tuli vai????? Raskauteen kuuluu kaikennäöisiä pipistelyjä!

Olipa ääliömäinen kommentti.

joten olin todella paljon saikussa kun olin raskaana, kun kerran sain olla niin miksi ei =D

Naiset kestää liikaa. En ole ollut vähästä saikulla IKINÄ, mutta nyt jos joskus vielä onnistun raskautumaan ja elävänä lapsen maailmaan saattamaan pidän niin satavarmasti sairaslomaa raskaana jos siltä tuntuu. Ei kutita persausta muu kuin oman lapsen hyvinvointi.

Jäin jossain rv23 kieppeilä sairaslomalle. Sitä ennen olin ollut satunnaisia pätkiä saikulla.

Olo oli todellahuono.

Huimasi ja heikotti jatkuvasti. Voileipääkään ei saanyút tehtyä seisten.

Työni oli raskasta seisomatyötä jossa piti myös mostellä ja kantaa painavia laatikoita.

Mielelläni olisin ollut töissä,mutta parempi oli olla rehdisti pois kuin olla muka töissä. En olisi kuitenkaan saanut siellä mitään tehdyksi.



On ihan totta ettei raskaus ole sairaus. Eria asia on sen mukanaan tuomat vaivat, jotka estävät työnteon.

Jäitkö sairauslomalle raskaana ollessasi oikeasti tarpeeseen? Tai olisiko vaikkapa viikko lepoa riittänyt ja olisit jaksanut taas muutaman viikon töissä?

Vai halusitko vain lomailemaan ja puuhastelemaan omia juttujasi ennen vauvan syntymää?

sairaslomaa rakenneultrasta eteenpäin raskauden loppuun asti.

En jäänyt, koska kotona oli 2- v ja 4-v ja töissä paljon kevyempää kuin noiden kanssa kotosalla. Eivät siis olleet päiväkodissa, vaan kotona hoidettiin miehen kanssa vuorotellen.

Jos olisi tullut jotain oireita lisää, olisin jäänytkin, mutta mulla oli koko ajan itselläni hyvä olo, nii en jäänyt.

Elli kuopuksen kohdalla oli pari viikkoa sairaslomalla, josta osan sairaalassa, koska jouduin onnettomuuteen rv 16, jossa multa meni osittain lapsivedet ja syntyi suuri vuotava hematooma kohtuun. Rakenneultrassa tilanne tarkistettiin, ja todettiin, ettei se hematooma ole pienentynyt, joten olisin saanut jäädä saikulle.

En kuitenkaan halunnut, koska työni on mun päälle tosi tärkeää, ja tosiaan helpommalla töissä pääsen kuin kotona, jossa 2-vuotias törmäili mahaan jne.

Esikoista odottaessani olin opiskelija, ja silloin alkuraskaus oli niin vaikea, että en pystynyt käymään koulussa pariin kuukauteen. En vaan päässyt perille, koska parin pysäkinvälin jälkeen oli pakko hypätä ulos bussista ja yrjöillä puoli tuntia, ja taas bussiin ja taas ulos ja yrjöilyä, siis yrjösin n. vartin välein paitsi öisin n. viikolle 15 asti. Ei ollut kivaa. Kivempi olisi ollut koulussa.