Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämellä: "raskaus ja sairausloma" -ketjuun viitaten...
15.06.2010 |
Jäitkö sairauslomalle raskaana ollessasi oikeasti tarpeeseen? Tai olisiko vaikkapa viikko lepoa riittänyt ja olisit jaksanut taas muutaman viikon töissä?
Vai halusitko vain lomailemaan ja puuhastelemaan omia juttujasi ennen vauvan syntymää?
Kommentit (60)
ja myöhemmin olen järkytytneenä miettinyt, miten saatoinkin olla niin itsekäs, että mua huolestutti vain oma maine ja se mitä muut musta ajattelee, eikä niinkään lapsen hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummassakin raskaudessa. Ensin olin kummassakin pieni pätkiä ja lopulta jäin kokonaan ennen äitiysloman alkua, ekassa 4 vkoa ennen ja tokassa 2 vkoa ennen. Ja ihan lääkärin määräyksestä, itse en lomaa pyytänyt. Kaipa periaatteessa olisin voinut työssä kärvistellä ja olla ihan rättipoikkilopenväsynyt ja uupunut, mutta fiksu lääkäri käski levätä, ennen lasten syntymiä.
Mitään palkintoahan siitä ei saa, että sinnittelee viimeiseen asti töissä, jos ei oikeasti jaksa ja tarvitsee lepoa. On toki varmaan heitäkin, jotka huijaavat itsensä saikulle.
kuin sairas itse ja lääkäri.
On varmaan lääkärien mielestä parempi laittaa odottava äiti sairaslomalle silloin kun siltä tuntuu.
Keskoshoito on kallista, ja jos esim. vauvat voidaan estää syntymästä keskosina äidin jäädessä sairaslomalle, toki silloin se kannattaa ja on syytä noudattaa lääkärin ohjetta.
Keskosilla on mahdollisesti myös ongelmia alkuvuosina, kuntoutusta ym.
Minä olin ihan hyvässä kunnosa ensimmäisten neljän raskauden aikana. Vaikka lapset syntyivät pienillä ikäeroilla ja työtä oli paljon valvomisineen jne. jaksoin hoitaa lapset, tein kotityöt ja välillä ansiotyösäkin, lapset päivähoidossa.
Mutta sitten. Tulin raskaaksi kuopuksen ollessa n.6v. Minä olin 38v.
Menin ensimmäiseen ultraan, jossa verenpaineen mittaamisen jälkeen lääkäri kertoi paineen olevan koholla ja etten enää mene loppuraskauden aikana työhön, olen vuoroon sairaalassa makaamassa ja vuoroon kotona maaten, lepo on ehdottoman ratkaiseva ja tärkeä verenpaineen ollessa niinkin korkea. Lääkäri epäili sen nousevan vielä loppua kohti.
Lääkäri antoi työnantajalle vietäväksi todistuksen etten ole työssä raskauden aikana.
Minua ihmetytti ensin, sillä en itse tuntenut verenpainetta, ei ollut siitä kokemusta. Lääkäri varoitteli että kun joudun arkisin käymään joka toinen päivä neuvolassa mittauttamassa paineen, joudun sairaalaan lepäämään jos alapaine on yli 100.
Myös joka toinen viikko äp-polilla tarkastuksessa...ja kassi aina mukana kun oli pelko ettää voi joutua jäämään...
Olin sängysä suurimman osan päivää ettei tarvitsisi olla sairaalassa, lepo auttaa, lääkettä ei annettu, yritettiin lepäämisellä.
Jälkeenpäin hauskoja muistoja kun alapaine alkoi olla sataa: pyysin mittaamaan uudellleen, maaten/istuen.
Vauva syntyi ja kaikki OK.
Kahden vuoden kuluttua tulin raskaaksi ja lääkäri antoi sairaslomatodistuksen heti kun raskaus varmistui. Olin ehtinyt olla reilun vuoden työssä, ei auttanut muu kuin jäädä sänkyyn osaksi päivää ja toivoa ettei joudu osastolle välillä.
Kuudennella kuulla ei enää lepo auttanut vaan jouduin lääkitykselle, Albetolia sekä makaamista osastolla ja vuoroon kotona.
Vauva meni yliaikaiseksi ja käynnistettäessä paine oli läkkeelläkin 115/195
Vauva oli ihan OK onneksi. Ei ollut kärsinyt happivajauksesta ja istukkakin oli toiminut vauvan saadessa ravintoa. Korkea verenpaine voi huonontaa istukan toimintaa.
Mieluimmin olisin ollut normaalisti työssä raskausaikana, illat ja viikonloput olisin voinut tehdä tavallisia asioita ja elää normaalia elämää. Sairaslomalla oli vain maattava, pelotti ainainen uhka sairaalan vuoteesta...
koska raato ei kestänyt.kilo/viikko nousi paino melkein loppuun saakka ja todella paha pinnetila käsissä kipuineen ja puutumisineen joten en vaan pystynyt olla töissä vaikka oisin halunnut,kokeilin uudelleen muutaman viikon saikun jälkeen pariin otteeseen ja lopulta oli luovutettava.olen hoitajana vanhusten parissa.
Saikkua sain viikon, olisin saanut vähän enemmänkin, mutta halusin käydä siivoamassa pöydän - neljä päivää ehdin käydä takaisin töissä ennen äitiysloma alkua.
Kuopuksella en ollut päivääkään raskauden vaivojen takia saikulla, vaikka kohtuu kipeä olinkin (selkä ja liitoskivut), mutta viimeiseen päivään asti töissä, kun ei ihmeitä ollut. Meillä on kyllä aina kaikki olleet loppuun asti töissä, ellei ole tullut verenpainetta tai supistuksia. Toimistotyötä.
Yhden keskenmenon jälkeen sain viikon sairauslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahoinvoinnin takia ja antaisin mitä vain, että tämä oksentelu loppuisi ja voisin palata töihin.
saikulla 2viikkoa ennen äippälomaa MUTTA kävin omalla ajalla 2kertaa hoitamassa työt loppuun.
ja silti oli huono omatunto hiukan. se meni kyl ohi kun tiedosti millaisesta asiasta on tosiaan kyse
supparit loppui heti saikun alkupuolella ja alkoi taas kun kävin töissä. eli selkeesti aiheesta oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
reilun viikon sairauslomalla rv 31-32 paikkeilla ja palasin sitten töihin äitiysloman alkuun saakka. Mun kohdalla juurikin tuo reilu viikko lepoa riitti siihen, että jaksoin olla sitten vielä kolme viikkoa töissä.
Sairausloma tuli ainakin mun kohdalla todella tarpeeseen, käytin sen lähinnä lepäämiseen - sain jopa nukuttuakin jonkin verran, kun ei tarvinut elää minkäänlaisessa rytmissä.
viikon sairaslomalla rv 8, sillon kyllä makasin koko viikon 39-40 asteen kuumeessa. En oikein jaksanu puuhastella omiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki varmaan heitäkin, jotka huijaavat itsensä saikulle.
näitä kuulemma on, mutta kukaan ei kai kehtaa sitä täällä edes nimettömänä tunnustaa?!
Paitsi kolmannesta jouduin sairaalaan viikoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viikolla 24 ja sairaalassa sisällä vuodelevossa äitiysloman viimeiset 5 viikkoa, kunnes kaksoset syntyivät keskosina.
ellei jotain kahden päivän flunssaa raskauden alkuvaiheessa lasketa.
Voin hyvin huonosti loppuraskauden, mutta siihen ei olisi vuodelepo auttanut. Päinvastoin, voin makuuasennossa vielä huonommin kuin seisaaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tässä asiassa ei ole mitään tunnustettavaa.
Jos haluatte niin voin tunnustaa muita asioita nimettömänä: juon liikaa viinaa (en ole raskaana, mutta silti), kaivan nenääni lähes kroonisesti, en pese käsiäni läheskään aina vessassakäynnin jälkeen, joskus pelaan töissä ollessani tietokonepelejä parikin tuntia putkeen... Mutta ei, en teeskennellyt tarvitsevani sairaslomaa koskaan raskaana ollessani.
..että joilelkin raskaus on sama kuin sairaus.
tv. yrittäjän puoliso
Toisesta jouduin saikulle jo rv 15. Molemmissa tapauksissa olin vuoroin kotona ja vuoroin sairaalassa makaamassa. Suihkussa sain käydä korkeintaan joka toinen päivä ja ruokakin oli syötävä sängyssä.
Sain kuulla lomailustani välillä kuittailuja ja nämä kuittailut ottivat todella koville. Huoli oman vauvan hengestä oli molemmilla raskauskerroilla todella kova.
Molemmissa raskauksissa oli istukkaongelmia, rajuja supisteluja ja jatkuvaa veristä vuotoa.
Esikoinen syntyi rv 35 ja kuopus rv 36 molemmat kiireellisillä sektioilla terveinä.
..että joilelkin raskaus on sama kuin sairaus.
tv. yrittäjän puoliso
onhan se pöyristyttävää, että esim. mun kaikki lapset olisivat syntyneet pienen pieninä keskosina jos siihen ei olisi lääketieteen keinoin aika rankasti puututtu, myös sairasloman mutta ennen kaikkea lääkityksen ja sairaalahoidon avulla. Säästin sullekin ja yrittäjämiehellesi pitkän pennin kun en synnyttänyt pikkukeskosta, niiden hoito kun on (verovaroilla) varsin kallista... Eli se siitä "sankariäitiydestä".
Jäin sairaslomalle 3 kk ennen laskettua aikaa eli pari kuukautta ennen äitiyslomaa.
Oloni kokoajan huononi sitä pidemmälle raskaus eteni. Viimeisenä vuorona ennen sairaslomaa itkin kesken työvuoroa kun lantion seudulle niin kovin sattui.
Ihan itku tuli vai????? Raskauteen kuuluu kaikennäöisiä pipistelyjä!
saikulle 3 viikkoa ennen äippäloman alkua. En ollut päivääkään saikulla sitä ennen koko raskausaikana. Tuli tarpeeseen, tukivyö ei enää auttanut ja jalat oli ihan turvoksissa ja kipeenä.
Olin töissä ihan normaalisti äitiysloman alkuun asti.