Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämellä: "raskaus ja sairausloma" -ketjuun viitaten...
15.06.2010 |
Jäitkö sairauslomalle raskaana ollessasi oikeasti tarpeeseen? Tai olisiko vaikkapa viikko lepoa riittänyt ja olisit jaksanut taas muutaman viikon töissä?
Vai halusitko vain lomailemaan ja puuhastelemaan omia juttujasi ennen vauvan syntymää?
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisen raskauden aikana olin esikoisen sairastumisen vuoksi muutaman päivän pois töistä. Etenkin kuopusta odottaessa olisi, näin jälkeen päin ajateltuna, ollut järkevää olla välillä saikullakin, issias vaivasi ja alytön väsymys. Mutta niin vaan sinnittelin loppuun saakka.
koska raato ei kestänyt.kilo/viikko nousi paino melkein loppuun saakka ja todella paha pinnetila käsissä kipuineen ja puutumisineen joten en vaan pystynyt olla töissä vaikka oisin halunnut,kokeilin uudelleen muutaman viikon saikun jälkeen pariin otteeseen ja lopulta oli luovutettava.olen hoitajana vanhusten parissa.
Kyseessä etinen istukka, joka vuoti aika ajoin. Olin välillä omasta tahdostani töissä, mutta jouduin jäämään uudestaan sl:lle. Olen siis ollut töissä jokaista lasta odottaessani.
Kummallakaan kerralla en ole saanut pitkiä sairauslomia vaan enintään viikon verran olen ollut poissa töistä.
Myös toisessa raskaudessa jossa jälleen vaivasivat todella pahat suonikohjut, älyttömät turvotukset ja kivut alaraajoissa sekä ns. levottomat jalat. Olin töissä 8 h 20 min päivässä ja työmatkoihin meni yhteensä 1,5 h päivässä bussissa istuen. Tukisukat eivät auttaneet yhtään, parasetamolia ja lääkevoiteita kului. Liikunta luojan kiitos auttoi vähän, mutta ei töistä päässyt kesken lenkille.
Silloin tällöin sain sairauslomaa päivän pari vaikka koko viimeisen kolmanneksen ajan istuminen tai ylipäätään se että jalat olivat paikallaan ollessa muuta ruumista alempana aiheutti kauheita tuskia. Ei töissä eikä työmatkalla voinut olla makuulla mutta kuulemma ei ollut mitään syytä antaa enempää sairauslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olis ollut saikkua koko raskaus viikosta 20 lähtien mut olin vain 2 päivää pois, kun oikein pahasti supisteli. jouduin kyllä usein kesken työpäivän yliopistolliseen sairaalaan. mut mun työmoraali onkin korkea -liiankin. siksi ryhdyinkin yrittäjäksi.
Luultavasti olisi käynyt esim. lyhennetty työaika tai lyhyempi sairasloma.
Työnantajani sanoi että lyhennetty työaika käy ja minun tulee pitää ennemmin huolta itsestäni ja lapsesta kuin töistäni.
Lääkäri sanoi että "en kirjoita periaatteesta raskaana oleville lyhyitä sairaslomia".
Olin siis neljä viikkoa pois ennen ä-loman alkua. Tylsää oli. Olisi ollut mukavampaa olla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljässä raskaudessa täysvuodelepoon useammaksi kuukaudeksi kerrallaan, ettei vauva syntyisi liian aikaisin. Eli en "lomaillut" tai "puuhastellut omia juttujani", ja näen punaista joka kerran kun joku puhuu että "jäisikö" sairaslomalle...
vaikka olisin saanut. opiskelin, ja sain tehtyä asioita siinä tahdissa kuin pystyin. Supistuksia oli ihan jatkuvasti, ja olin osastolla varomassa synnytystä kolme yötä yhdessä vaiheessa.
Jos olisin ollut töissä, olisin jäänyt sairaslomalle ja hyvästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti olisi käynyt esim. lyhennetty työaika tai lyhyempi sairasloma. Työnantajani sanoi että lyhennetty työaika käy ja minun tulee pitää ennemmin huolta itsestäni ja lapsesta kuin töistäni. Lääkäri sanoi että "en kirjoita periaatteesta raskaana oleville lyhyitä sairaslomia". Olin siis neljä viikkoa pois ennen ä-loman alkua. Tylsää oli. Olisi ollut mukavampaa olla töissä.
ed vast
Ja välillä työ vaati hieman enemmän kuin kunto salli, mutta en kuitenkaan koennut sairaslomaa tarvitsevan, koska työni pystyin hoitamaan pienellä tsemppauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin sairaslomalle 3 kk ennen laskettua aikaa eli pari kuukautta ennen äitiyslomaa.
Oloni kokoajan huononi sitä pidemmälle raskaus eteni. Viimeisenä vuorona ennen sairaslomaa itkin kesken työvuoroa kun lantion seudulle niin kovin sattui.
Ei vaan pystynyt enää. Heinäkuussa kesähelteellä jalat niin turvoksissa, ettei meinannut enää mitkään kengät mahtua jalkaan. Seisomatyö vieläpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veet meni raskausviikolla 26+2 tuli pakko sairasloma ja ihan sairaalassa oloa vain.
raskaudet kärjistelin loppuun asti. Mitään konkreettistä syytä sairaslomaan ei ollut. No olihan ne pukamat aika inhottavat toimistotyössä ja väsymys varsinkin toisessa raskaudessa oli kova. Ja mitä ihmeellisempiä kipuja. Lievästi oli verenpainekin koholla, mutta tiedän, että olisin saanut saikkua jos olisin halunnut. Oma mentaliteetti ei vain olisi antanut periksi.
Supisteluja pidempään , mutta tuolloin todettiin että kohdunsuu oli 2cm auki joten en enää saanut tehdä töitä tai mitään muutakaan, makoiluksi meni. Vauva syntyi viikolla 32, eli en äippälomalle kuitenkaan olisi ehtinyt.
ja kyllä on niin paskaa tämä touhu, että tuhat kertaa mieluummin olisin ilman kipuja ja töissä. :/ Ei voi mitään, saikulla mennään loppuun asti.
sairaslomilla ja aivan syystä.
Pelkkä oleminen oli tuskaa viimeiset neljä kuukautta. En saanut olla pystyasennossa, enkä istua, mutta en voinut olla makuuasennossakaan. Makuulla alkoi karseat kivut jaloissa. Huh huh. Olihan kamalaa. öisin usein itkin. Olin puolimakaavassa asennossa olohuoneen sohvalla ja nousin vähän väliä kävelemään.
Mietin välillä, et josko uskaltaisin raskautua vielä kerran, mutta jaksanko sen loppu raskauden ja miten, jos on taas yhtä vaikeaa.
istumaan koulunpenkillä. Opiskelin silloin. Ahdisti ja supisteli kaiken maailman tukivöistä ja tukisukkahousuista huolimatta. Ihan makoiluksi meni kotona oleminenkin. Että en suotta ollut saikulla viikosta 28 asti.