Miehelläni ja minulla on 20v. ikäeroa

tapasin mieheni parikympisenä, mies oli tuolloin 38. Yhdessä ollaan oltu nyt 10v, ja saatu kolme lasta. Ja onnellisia ollaan! :)



Alkuun omat vanhempani olivat vähän epäileväisiä, mutta nyt eivät enää parempaa vävyä osaa toivoakaan - ovat tulleet todella läheisiksi. (Ja ovat muuten selvästi vanhempia kuin mieheni ;) - ovat sen verran "vanhoina" saaneet minut)

pilvilinnoissa elä,alkoi vaan ärsyttää taas tuo miehesi kuolee aikaisemmin stoorit. Itse olen elämäni valinnut ja sen kanssa elän hyvässä ja pahassa.ap

pilvilinnoissa elä,alkoi vaan ärsyttää taas tuo miehesi kuolee aikaisemmin stoorit. Itse olen elämäni valinnut ja sen kanssa elän hyvässä ja pahassa.ap

Tottakai elämme sen kanssa hyvässä ja pahassa ja olemme sen ihan itse valinneet mutta emme voi suuttua muille siitä että he osoittavat itsestäänselvän asian meille (vaikka se meistä olisikin vain saman ja vanhan jankkausta).

Ex oli ensimmäinen suhteeni ja kesti 13v ja nyt ollaan nykyisen (toka suhde) kanssa oltu yhdessä 7v. Entinen suhde ei kaatunut ikään, vaan muihin juttuihin, mutta nykyisen kanssa on kyllä paljon tasapainoisempi suhde ja ollaan myös parhaita kavereita mitä ei oltu exän kanssa varmasti hänen ikänsä ja elämänkokemuksensa takia.

Kyllähän se katsoo, kun on tarpeeksi rikas voihan sitä "rakkauttakin" löytyä.

Minä olen kyllä meillä se varakkaampi ja suurituloisempi...

t. kolmonen

mies vanhempi.



:)



yhdessä ollaan,koska rakastetaan ja ollaan onnellisia. löydettiin toisistamme ne oikeat. odotamme esikoista.

kukaan ei suhtautunut sen kummemmin. itse ehkä suhtauduin aluksi sit eniten niin että "mitähän ne muut ajattelee", enkä kyllä tajua miksi sellaisella päätäni vaivasin...



Meillä ystävä- ja sukulaispiirissä monia "isompia" ikäeroja, mies 7-21v vanhempi.



itseä mietityttää myös tuo fakta että todennäköistä on jäädä nuoreksi leskeksi. mutta sen olen hyväksynyt ja tahdon elää tämän miehen kanssa:)