4 vuoden ikäero sisaruksilla. Onko liian pitkä

Esikoisesta oli kivaa kun äiti jäi kotiin vauvan kanssa. Koulun aloitus sujui mukavasti ja ei tarvinnut mennä ip-kerhoon kun olin kotona. Usein lähdin vaunulenkille esikoista vastaan kun pääsi koulusta. Kesällä ja lomilla ei tarvinnut huolehtia mistä hoito koululaiselle.



Mitään mustasukkaisutta ei ole koskaan ollut, koska isolla on omat kaverit ja harrastukset niinkuin minusta pitää ollakkin vaikka ero olisikin pienempi.



Heillä on hyvä ja läheinen suhde. Ovat selvästi toisilleen rakkaita ja tärkeitä. Ja kun ikää on tullut enemmän alkaa jo yhteisiä juttujakin löytyä.

Itselläni ja veljelläni on 4 vuotta ikäeroa. Tällä hetkellä pyöritään siinä kolmekympin hujakoilla, toinen yli toinen alle. Mielestäni tämä ikäero on ollut ihan sopiva, niin lapsena kuin jo aikuisenakin. Olemme "joutuneet" olemaan paljon kahdestaan vanhempien töiden takia, ja kaikki on aina sujunut hyvin.

Toisaalta olemme myös aina tapelleet aivan älyttömästi, siis pelkkää kiusantekoa puolin jos toisin, mutta aina jos olimme kahdestaan kotona, niin olemme viihtyneet.

Meistä on ollut seuraa, mutta kummallakin on ollut omat kaverinsa. Nyt vanhempana olemme edelleen hyvissä väleissä, vaikkemme kovin usein näekään, koska asumme eri puolilla Suomea.



Joten ap:lle, 4 vuotta on ihan sopiva ikäero. Eikää sitten ole kahta vaippaa käyttävää lasta samaanaikaankaan :)

Ollaan oltu pienestä asti.

Nyt olemme 23 ja 28 v. :)

ja ei toi mikään paha ole, mutta voisi se pienempikin olla. Isompi (poika) on nyt 7,5 ja nuorempi /tyttö) täyttää kohta 4. Nuorempi on kyllä välillä varsinainen riesa isoveljelleen, mutta välillä nuo kyllä leikkivätkin yhdessä. Eniten ehkä lasten ikäerossa hiertää se, että nuorempi kuvittelee, että hänellä on samat oikeudet kaikessa kuin isoveljellään. Kun isoveli sai nyt koulunaloituksen kynnyksellä kännykän, sai pikkusisar kauhean kohtauksen. Kun isoveli saa jäädä vähäksi aikaa yksin kotiin, pienempikin haluaisi jne.

johtuen mm. luonnollisesta pitkästä imetyksestä ym. Tuo on hyvä ikäero, esikoinen saa olla tarpeeksi pitkään äidin silmäterä ja vauveli.

2000 loppu ja 2004 loppu. Nyt lapset siis 9,5 ja 5,5v. Poika ja tyttö.



Hyvin on heistä leikkiseuraa toisilleen, mutta tietysti molemmat kaipaavat välillä myös oman ikäistä seuraa.



Kakkosen vauva-aiaa oli varsin helppoa kun 4v esikoinen jo oli tosi itsenäinen, viihtyi myös omissa leikeissään ja toisaalta oli innokas apulainen vauvanhoidossa.



Onko sisaruksista seuraa toisilleen jatkossa riippunee enemmän muiste tekijÖistä kuin iästä. Mun veli on 10v nuorempi ja olemme hyviä ystäviä, koska olemme samalla aaltopituudella. Tunnen monia ihmisiä, jotka eivät halua olla tekemisissään sisarustensa kanssa mistään innasta.

Hyvin heistä on nytkin seuraa toisilleen, vaikka ikäeroa on noin paljon.

Leikkivät keskenään ja pikkuveli matkii isoveljeään kaikessa, ihannoi :)



Toki on sitten hankaluuksiakin ikäerosta johtuen, pikkuveli esim. välillä vahingossa hajottaa jotain isoveljen rakennelmia ja sitten isoveli saattaa vähän turhan rajusti töniä tms. pikkuveljeään jne jolloin äidin on tultava väliin. Mutta eiköhän kaikki sisarukset nahistele...



Olen ihan varma, että mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän ikäero merkitsee.



Henkilökohtaisesti voin sanoa, että minun hermoni eivät olisi kestäneet lyhyempää ikäeroa.

Enkä keksi mitään pahaa sanottavaa..

ja kaikin puolin hyvin on mennyt. Leikkivät yhdessä, nyt ikää siis 6v. ja 2½v. Me haluttiin tietoisesti hieman isompi ikäero lapsille.

ja varsinkin aikuisena.

Siinä on paljon etuja. Isompi voi olla hyvin jo mukana vauvan odotuksessa ja hoidossakin, on turva kun pienempi on pieni koululainen jne. Isomalle iloa kun saa helliä pienempää. Silti voivat vielä leikkiä ja pelailla yhdessä. Esim. 4v voi auttaa 0v:n hoitamisessa, 6v ja 2v voivat käydä yhdessä äidin kanssa leikkipuistoissa ja muumimaailmassa, laulaa tanssia ja leikkiä yhdessä kotia. 8v ja 4v voivat jo pelailla yhdessä lautapelejä, askarrella, leikkiä monipuolisesti. 10v ja 6v voivat jo olla yhdessä hetken kotona kun äiti ja iskä käy kaupassa. 12v ja 8v on jo paljon yhteistä, esim. tytöillä kiinnostus vaatteisiin jne. samoin 14v ja 10v tai esim. 14v ja 18v. Kun ovat ihan aikuisia, esim. 25v ja 29v tai 33v ja 37v niin tuolla ikäerolla ei ole mitään väliä, ovat yhdenvertaiset.

Alkavat olla jo aika eri maailmoissa. Alle 6-7v on ihan ok.

mutta hienosti on mennyt. Onneksi esikoinen tykkäsi hirveästi vauvoista. Pulassa olisin ollut, jos olisvat syntyneet toisessa järjestyksessä - tämä ei kyllä liity kysymykseesi.



Vanhempi on nyt 20 vuotta ja nuorempi täyttää kohta 17. Omia huoneita ei ole ollut, mutta hyvin ovat samaan huoneeseen sopineet. Kavereita on omia ja yhteisiä. Olenkin aina ollut iloinen, miten hyvin tulevat keskenään toimeen. Just lähtivät yhdessä talvella leskeksi jäänyttä mummia katsomaan.



Vanhempi poika muuttaa kotoa syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja jo nyt suunnittelevat, milloin pikkuveli menee käymään.



Jos lapset olisivat olleet "erimerkkiä", ei välttämättä olisi näin hyvin mennyt.

Aikuisena kyse on enemmän temperamenttien yhteensopivuudesta, elämäntilanteiden samankaltaisuudesta ja perhekulttuurista ylipäätään. Esim. itse olen nyt aikuisena läheisin 6 vuotta vanhemman sisarukseni kanssa, koska ymmärrämme toisiamme ihmisinä ja meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Tämän sisaruksen kanssa ei lapsena oltu paljoakaan tekemisissä, enemmän olin 3 vuotta vanhemman veljeni kanssa.



Lapsena 4 vuotta on aika pitkä aika ja pienempi joutuu väistymään leikeistä aina kun isomman omat kaverit ovat saatavilla. Mutta voihan sisarussuhde olla silti ihan hyvä ja antaa molemmilla paljon.

Olen ollut molemmille ja varsinkin nuoremmalle varaäiti. Ongelmia ei käsittääkseni ollut missään vaiheessa.



Mun lapsilla on 5v ikäeroa ja ei paremmin voisi mennä. Tietenkään lapset ei oikein koskaan voi olla sillä lailla kavereita toisilleen, mutta sisaruksina välit tulevat varmasti säilymään toivottavasti ihan aina näin hyvinä. Vanhempi lapsi koittaa opettaa nuoremmalle monia uusia taitoja ja ottanut isosisaruksen roolin tosissaan. Auttaa hoitamisessa konkreettisesti ja tykkää kovasti pikkuisen leikityttämisestä ja tälle lukemisesta. (nyt 7&2v) Missään vaiheessa ei ole ollut minkäänlaista mustasukkaisuutta ilmassa.

mulla ja sisarellani oli 5v. Omille lapsilleni halusin pienemmän ikäeron.



Mutta tuo riippuu varmasti ihan älyttömästi lasten persoonista! Tiedän perheitä joissa lasten ikäero on 4-6 v ja kaikki on mennyt tosi hienosti alusta asti, isompi on mukana ja leikkii pienemmän kanssa jne.



Tehkää niin kuin teille sopii! Kaikissa ikäeroissa on varmasti puolensa ja hankaluutensa ja varmaan paras on aina se, miten omassa perheessä kävi :)