Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan nykynainen alistuu tekemään isoa liutaa lapsia?
14.06.2010 |
Hoivavietti ja mammavaistot.... juu juu. Mutta kun yhtään pidemmälle ajattelee:
1. Olet todella paljon riippuvainen miehestäsi, noin ison katraan yksinhuoltajana olisi todella rankkaa olla joten sitä luultavasti jatkossa sinnittelisi huonommassakin parisuhteessa (mikäli aikaa sellaiselle yleensäkään jää katraan hoitamiselta) eroamatta.
2. Kaikki tulee tehtyä vääjäämättä vaillinaisesti. Ei noin monelle lapsella voi antaa kunnolla huomiota jokaiselle. Rahaa on neljän lapsen äidillä 1/4 verrattuna yhden lapsen äitiin suhteessa käytettäväksi per nenä, jos sitäkään.
3. Kaikki omat jutut, omat aika, harrastukset, itsestään huolta pitäminen, omat ystävät, parisuhde, kaikki jää kakkoseksi eikä aikaa ole millekään.
4. Oma kroppa joutuu monta kertaa koitokselle ja vääjäämättä jäljet näkyy esim. pömppänä vatsana.
5. Ei se onni enää sitten triplaannu. Sitä kait ajattelee kun nämä 2 on niin ihania niin tehdään vielä toiset kaksi. Nyt ollaan jo onnellisia niin sitten ollaan puolet onnellisempia. Ei mene niin. Liika on aina liikaa. Ei ehdi enää nauttia ja panostaa.
Kommentit (51)
ehkä "varalapseksikin". Itse tosin ajattelen näistäkin erilailla.
Sitä en vaan ymmärrä että 3-4 lasta. Järkkyä. En usko että ne mammat on ajatelleet asiaa muulla kuin himokkaalla ja hormooneista kuhisella alapäällään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän entisaikana, hui kauheaa jos oli pömppövatsa, tai hui kauheaa kun omat menot jäi kakkoseksi tai kokonaan menemättä. Sitä kutsuttiin normaaliksi arjeksi eikä siinä edes tuntenut itseään alistetuksi yms.
taakka jää teidän ainokaisellenne. Hän on se, joka päättää hoidoista, hautajaisista jne. Hänellä ei ole ketään, joka tukee ja lohduttaa, jakaa lapsuusmuistoja jne. Hän elää siis sen jälkeen ilman perhettä, ellei ole itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapsen. Mutta sen varaan en laskisi. Kun ei ole tottunut jakamaan, voi parisuhdekin olla haaste.
Siksi me hankimme lapsellemme sisaruksen
kyllä on huonosti asiat, jos useamman lapsen vanhemmuus sulkee elämisen kokonaan pois vuosiksi. meillä on monta lasta, on myös omat kaverit ja harrastukset vanhemmilla.
revi katkera siitä : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pömppömaha ja riipputisut heiluen ja ehkä puolet lapsista selvisi aikuisiksi asti kaikilta vaaroilta ja kulkutaudeilta.
Nyt on nyt ja on ainakin periaatteessa mahdollisuus valita helppo, onnellinen, nautittava, leppoisakin elämä monine mahdollisuuksineen... Ellei sitten päätä täyttää koko elämäänsä isososta lapsikatraasta huolehtimiseen vailla että ehtisi kunnolla kehenkään heistä erityiseti paneutua.
Taidanpa lopettaa ennen kuin pesuemammat rynnistää utareet heiluen joukolla kimppuuni. Mielipide oli tässä. Ei provo. Näin ajattelen. Tiedän, olin suorasanainen mutta niin on oltu minullekin. Potut pottuina ja todella itse ajattelenkin näin.
ap
Mitenkähän entisaikana, hui kauheaa jos oli pömppövatsa, tai hui kauheaa kun omat menot jäi kakkoseksi tai kokonaan menemättä. Sitä kutsuttiin normaaliksi arjeksi eikä siinä edes tuntenut itseään alistetuksi yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan rakastaa ja antaa hellyyttä ja hoivaa kuudelle lapselle, sen sijaan että sinulla on vain ja ainoastaan yksi lapsi jota saat rakastaa. Minä saan rakastaa kuusi kertaa enemmän kuin sinä! Minua ei pieni pömppö vatsa heilauta. Ihan hyvässä kunnossa on kroppani raskauksista huolimatta. Elämäni ei ole kiinni noin pinnallisissa asioissa. En ole ajatellut koskaan, sitä että jos ero tulisi, niin olisin yh. Olemme lupautuneet rakastamaan toisia sekä myötä- että vastoinkäymisissä ja sitä rakkautta on kestänyt jo pian 20 vuotta. Minusta elämäsi on tosi pinnallista ja huteralle pohjalle rakennettua. Kun elämäsi perusta on noin huojuvainen, ymmärrän, että sille pohjalle ei rakenneta mitään tukevaa.
Kaksi meidän lapsista on vielä niin pieniä, etteivät he pyydä yövieraita. Neljä muuta pyytävät silloin tällöin ja he ovat saaneet kaikki pyytää yhtä aikaa kavereita yöksi. Tottakait me tarjotaan kavereille ruokaa! Ei ainoallakaan mutterit päässä kulkevalla ihmisellä tule mieleenkään pitää vieraita nälissään! Samalla vieraat syövät kuin mekin. En käsitä miten voit ajatella asian noin vaikeaksi?
Minun elämä ei mene hellan ääressä. Katsos kun ei meillä syödä 24/7. Meillä tehdään muutakin. ;) Ehkä teillä sitten yhden lapsen kanssa joutuu syömään aamusta aamuun. ;)
Tai sitten ei ainakaan ole niihin kovin lämpöiset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ihan provo, ihan totta.Ei kukaan ajattele oikeasti ellei ole lapseton tai alkoholisti että joku "alistuu" monen lapsen äidiksi-))
liittyy aika monillakin juuri siihen lapsikatraaseen eikä noihin sun mainitsemiin asioihin. Ja vaikka esim. minulla on 4 lasta, en koe jääväni mistään muusta kivasta paitsi. Minulla on juuri sopivasti omia ihania harrastuksia, aikaa käydä vaikka yksin shoppailemassa, jos haluan jne... Ja lapsethan kasvaa. Ei siihen nyt NIIN hirvittävää aikaa mene, kun taas saa elää yhtä paljon itselleen kuin se yhden-kahden äitikin.
Se, että sinun onnesi muodostaa pääosin muut asiat kuin lapset, ei tarkoita sitä, että näin olisi kaikilla muillakin. Vaikka asiaa miten päin ajattelisin, niin tuhannesti mieluummin valitsen 4 lastani kuin yhden ainoan (joka on hujauksessa teini) ja villin vapaan elämän, joka ei tarjoa minulle mitään uutta ja ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bmi 20 ja kroppa ihan hyvännäköinen, ei pömppömahaa.
Sisarukset viihtyvät loistavasti keskenään. Olen oikein tyytyväinen tähän pikku katraaseen. : ) Rahaa on myös riittävästi.
Toisaalta ystäväpiiriini ei kuulu tyyppejä, jotka arvostelevat toisten lapsilukua, oli niitä sitten 0 tai 5. Enpä kauheasti sellaista kaveria katselisikaan.
terv. ainokainen
liian vanhoja! Ikäero seuraavaan 11 vuotta. Kovasti olen kaivannut läheistä sisarusta pienemmällä ikäerolla. Vielä aikuisenakin mietin, miten ihana olisi soitella vaikka pikkuveljelle tai -siskolle ja kysellä, mitä kuuluu, ottaa hänen mahdollisia lapsia hoitoon jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksoset 6v, poika 2.v ja vaavi 6kk
1. Käyn töissä en ole rahallisesti riippuvainen miehestäni.
2.Pystyn kyllä jakamaan huomioni kaikille lapsille ja tämän lisäksi vielä miehellenikin. Rahatilanne on otettu huomioon lapsia tehdessä joten pärjäämme kyllä.
3. Minulla on omaa aikaa yhtä paljon/vähän 4 lapsen kanssa kuin 1 lapsen kanssa. vai meinaatko että vuorokaudessa tunnit vähenee mitä enemmän lapsia saa?
4. mulla vatsa on pömppönä ensimmäisen vuoden synnytyksestä, jokaisen oma valinta kuinka kauan jumppaamista siirtää.
5.Meille 4 lasta ei ole liikaa, jos sinä et pärjää kuin kahden kanssa älä ajattele etteikö muut pärjäisi.
Joo, mulla on kyllä pömppömaha, parikymppisenä se oli toisenlainen. Ei sille mitään voi. Omat harrastukset? No, kuntosalilta tulin juuri työpäivän päätteeksi. Liikuntaa olen harrastanut aina, lasten ollessa pienempiäkin.
Osaan organisoida, priorisoida. Kaikki lapseni ovat olleet toivottuja, ovat rakastettuja. En usko, että he kokevat jääneensä paitsi aikaa tai rakkautta, lisäksi heillä on hyvät välit keskenään. Meillä nauretaan paljon, lapset tekevät ruokaa ja muutenkin ollaan paljon yhdessä.
Omia ystäviä on, ollut kautta vuosien.
Parisuhde olisi päättynyt muutenkin, ehkä siinä sinnittelin lasten takia liiankin pitkään.
Ja olen tämän ison katraan yhteishuoltaja, puolet ajasta lapset ovat isällään. Tai teinit ehkä enempi mun luona. Niin, en ole koskaan kai ollut riippuvainen lasteni isästä. (Niin ja yhteiskunnalta saan lapsilisät ja niihin korotukset, mutta en asumis- yms. tukea ja päivähoidosta yms olen aina maksanut korkeimman maksuluokan mukaan.
Ja mulla näitä kultamuruja on "kolme paria" :).
Eli älä yleistä; se mikä sopii sulle, ei yllättäen olekaan kaikkia koskeva yleispätevä totuus!
Käymme myös miehen kanssa kahdestaan ulkona kerran kuussa. Ei ole valittamista.
sehän tarkoittaa, että suvusssa joku on tehnyt enemmän kuin yhden lapsen.
ajatella vaikka suurta osaa kiinalaistaaperoita: ei sisaruksia, ei serkkuja, ei tätejä eikä setiä. Vain vanhemmat ja isovanhemmat.
1. olen riippuvainen miehestäni, koska rakastan häntä ja me olemme tiimi joka pitää yhdessä huolta talosta, perheestä ja muista normaali elämän asiosta. Meille jää kyllä omaa aikaakin ihan tarpeeksi, siihen riittää päivästä toiseen ihan vain keskustelut lasten mentyä nukkumaan, kaksin saunominen kerran viikossa ja yhteiset illat kotipihalla grillaten ja juoden lasilliset viiniä. PIdämme huolta siitä että kerran vuodessä pääsemme viikonlopuksi jonnekkin kahdestaan, sellaisena viikonloppuna että joku tuttu/sukulainen ottaa lapsia luokseen. (yleensä meidän 6lapsen sijoittamiseen tarvitaan enemmän kuin yksin hoitopaikka viikonlopuksi).
2. Myönnän että en ehdi aina siivota niin hyvin ja usein kun pitäisi tai joskus pesen pyykkiä yötämyöten kun en muuten ehdi... mutta laitan lapset ja heidän tarpeensa etusijalle ja siksi muut hommat usein jäävät vähemmälle. Jokaiselle lapselle ainna niin paljon huomiota kun minulta liikenee ja ainakin tähän asti ovat olleet hyvin tyytyväsiä. PIdän huolta siitä että jokaisen kanssa vietän pienen hetken ihan omaa aikaakin, kaikki tarvitsevat sitä. Lapset myös ymmärtävät sen että kun on usempi ei kaikkea voi saada juuri silloin kun haluaisi ja voi joutua odottelemaan omaa vuoroa.
Raha ei ole tärkeintä lasten kasvatuksessa vaan huomio ja lasten kanssa vietetty aika. Meidän lapset eivät saa kaikkein kalleipia leluja ja vaatteita ja kalleimmat harrastukset eivät sovi meidän budjettiin. Kuitenkin meidän lapsilta ei ole koskaan puuttunut ruokaa, vaatteita tai leluja.
3. Tottakai oma aika jää vähemmälle kun on monta lasta, mutta se on valinta minkä olen tehnyt hankkiessani lapsia. Mieheni käy kolme kertaa viikossa iltaisin kuntosalilla tai kalassa ystäviensä kanssa yms. Itse käyn jumpassa kahtena iltana viikossa. Tapaan ystäviäni päivittäin, he vierailevat meillä tai minä päivät kotona olevien lasten kanssa heillä. Lapset ovat minulle etusijalla ja tärkeintä elämässäni. Tottakai joskus toivon enemmän omaa aikaa, mutta olen onnellinen lapsistani ja miehestäni, enkä muuttaisi mitään elämässäni.
4. Olen synnyttänyt 6lasta... kahdet kaksoset. Tottakai elimistöni, vartaloni on joutunut koville enkä näytä enää samalta. Ne ovat kuitenkin jälkiä ja arpia jotka olen saanut kantaessani ja saattaessani lapsiani tähän elämään. En ole tyytyväinen vartalooni, mutta en häpeä raskausarpiani, enkä pömppömahaani!! Onhan minulla jo ikääkin niin että ei sitä enää samalta kuitenkaan näytä kun parikymppisenä. :D
5. En tiedä kenen onni siitä vähenee jos lapsia on useampia... minä ainakin vaikka väsynyt olenkin, kiukustun välillä kiukutteleviin lapsiini ja hermostun mieheeni joka ei osaa lukea ajatuksiani, nautin suuresta lapsimäärästäni. Saan kuudet halaukset, hymyt, pusut, äitienpäiväkortit...
Niin ja kaksi lapsistani on ns. erityislapsia, koen kuitenkin päin vastoin kun mitä jonkun (mielestäni ap) kirjoituksesta luin että heillen on hyötyä siitä että ympärillä on sisaruksia joilla ei ole erityistarpeita jotka voivat olla esimerkkinä ja tukena.
Siis apua, kenellä lapset syö kaikki eri aikaan :D Meillä tehdään ne kaksi lämmintä ateriaa päivässä aivan kuten monissa jopa lapsettomissakin perheissä. Ruokaa vaan laitetaan kerralla isompi määrä, sama kai se on ajallisesti heittääkö sinne kattilaan viisi vai viisitoista perunaa? Aikaa ruoanlaittoon kuluu mulla nykyään ihan yhtä paljon kuin silloin joskus yhden lapsen kanssa, ei koko päivää hellan ääressä :)
T.4:n lapsen pömppävatsainen äiti (jolla oli se pömppämaha jo ennen lapsia, ainakin nyt on joku tekosyy sille..)
siovanhemmat, paljon serkkuja jne.
Jos huonosti käy niin käy. Lohduttaako neljän lapsen äitiä oikeasti yhden kuollessa että "no mut onneks kolme jäi vielä jäljelle". Itse eläisin lopun elämääni kaunis ja ihana lapsi mielessäni, KUKAAN ei voisi häntä korvata, en todellakaan voisi ajatella tekeväni kolmea varasta ihan varmuuden vuoksi, jos se päälapsi sattauisi kuukahtamaan.... Hullu ajatus!
ap