Lue keskustelun säännöt.
Nyt rehellisesti! Kuka on ollut onnesta sekaisin kun on tehnyt positiivisen raskaustestin?
13.06.2010 |
No siis kuka oikeasti on ollut onnesta sekaisin kun raskaustesti on näyttänyt positiivista?
Elokuvissa aina pariskunta itkee ja kiljuu onnesta kun testi näyttää positiivista ja ainakin omalla kohdallani oli kummankin testin jälkeen sellainen fiilis, että ihanaa, mutta ei nuolaista vielä ennen kuin se tipahtaa. Mielessä oli tuulimunat ja keskenmenot...Olenko ainut vai onkohan oman alani tuomia negatiivisia puolia kun työni puolesta näen ja koen myös niitä negatiivisia kokemuksia. Mieheni vain joskus harmittelee, että ei saanut olla kunnolla onnellinen kun minä aina toppuuttelin (tarkoittamattani).
Kommentit (8)
Eka ei ollut edes suunniteltu vaan vahinko. Ja olin silti aivan hangon keksinä. Positiivista jännitystä ja hurjaa onnentunnetta :)
Seuraavaa raskautta yritettiin toden teolla kauan, joten taas olin onnesta soikeana plussatessani.
Seuraava olikin sitten vahinko oikein isolla v:llä :D Pahimmanlaatuinen sattumus. Mutta silti... En voinut olla hymyilemättä plussattuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritettiin kyllä lasta, mutta olin aika varma, ettei tärpännyt. Tein kuitenkin testin ja olin vain lähinnä hölmistynyt. Tuntui vain lähinnä epätodelliselta enkä tainnut edes ajatella asiaa kummemmin päivän mittaan. En ollut uskonut olevani raskaana, joten meni muutama päivä, että aloin hiljalleen tajuamaan, että olen ihan oikeasti raskaana.
Yhtä aikaa onnesta sekaisin ja pelosta jäykkänä. En lakannut pelkäämästä että jotain pahaa tapahtuisi vauvalle koko raskauden aikana. Ehkä vähän alkoi pelko helpottaa niiden ollessa n. puolivuotiaita.
mutta en mitenkään onnesta sekaisin. En ylipäätään ole sellanen ääritunteiden tyyppi.
Ja ajan myötä, kun raskaus eteni, olin koko ajan vain enemmän onnellinen tulevasta vauvasta, joka on nyt jo yli vuoden.
Mietin jo aluksi, että miten se positiivinen testi muuttaa elämää heti (mm. ruokarajoitteet).
Ja kovasti muistan odottaneeni, että vatsa kasvaisi, mutta sehän tuli esiin vasta joskus raskauden puolivälissä... Tää on kai tyypillinen esikoisen odottajan ajatus :-)
En kiljunut tai hyppinyt tietenkään,mutta ne kyyneleet tuli itsestään:).
En sitte tiiä miten vaikuttaa,kun oli kuitenkin esikoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen testin jälkeen olemme miehen kanssa asiaa miettineet ja sulatelleet.
Toki pelkoakin oli koska kaikki raskaudet eivät päättyneet onnellisesti.
tein 2 testiä sen jälkeen, ja vasta kolmannen jälkeen seuraavana aamuna pystyin kertomaan miehelle. Kun sitä oli odottanutliki 3 v ja oikeasti jo luopunut toivosta, niin sen uskomiseen meni aikansa:-). kerron sit kyllä kaikille aika heti...
En kyllä itkenyt, mutta pompin kattoon! Niin onnellinen olin. :)
Kait minä olen omituinen kun en uhraa ajatusta negatiivisille asioille. Jos tulee keskenmeno, niin se tulee ja minä en voi asialle mitään.
Ja se keskenmeno tulikin kun yritimme toista lasta, mutta iloitsin siltikin kun kolmannen kerran testi oli positiivinen :)