Onko kivutonta synnytystä olemassakaan?

synnytystä onkaan. Kivun laatu ja voimakkuus on vain niin omakohtaista. Joillekin kipu saattaa olla pahinta maailmassa, jollekin toiselle vain tyyliin menkkakipuja.

En usko, että tahallaan viivytetään kipulääkitystä, se ei ole tarkoituksenmukaista eikä myöskään edistä synnytystä. Taitaa olla noita urbaanilegendoja vain. Joskin voi käydä niin, ettei sitä vain ehditä antaa kun synnyttäjä pyytää sitä liian myöhään tms. Toisin sanoen kivunlievityksen saa, kun sitä pyytää. Eivät hoitajat ja kätilöt mitään kiduttajia ole =)

Toki täytyy muistaa, että on muitakin kivunlievitysvaihtoehtoja kuin epiduraali tai ilokaasu.

Mutta kivun kokeminen on subjektiivista. Itse olen synnyttänyt luomuna (tulin molemmilla kerroilla liian myöhään synnärille), mutta en ole kyllä kuullut kenenkään tutun joutuvan kärvistelemään ilman kivunlievitystä. Paremminkin sitä on kuulemani mukaan tarjottu jopa liiankin hanakasti.



Synnyttäminen sattuu, mutta eipä se montaa tuntia kestä ja sen seurauksena saa jotain todella ainutlaatuista koko lopuksi elämää. Suosittelen!

ei todellakaan ole kivutonta synnytystä, mutta kun ajattelee että se on vain se pieni hetki ja kipu on ohi ja kaikki taas hyvin..mulla synnytyksiä takana 5 ja kaikki aivan erinlaisia ja lievityksenä olut vain ilokaasu 4 viimeisessä ja ekassa oli epiduraali petidiini ja ilokaasu.. hieman auttoi..

Esikoisesta oli kyllä sietämäntöntä kipua (ja sainkin epiduraalin), mutta kuopuksen kohdalla kipu oli kyllä siedettävää ja kesti lyhyen aikaa. Kuopus lähes tulla tupsahti maailmaan tuosta vaan, ja ilokaasulla pärjäsin. Loppuvaiheessa en muista kipua, vaan oli tunne kuin olisi kova p..hätä ja sitten suuri helpotus:)

lähes kivuton kokemus. Siinä vaiheessa, kun supistukset alkoi olla tiheitä ja oikeasti kipeitä, sain spinaalipuudutuksen. Sen jälkeen mikään ei tuntunut enää missään! Eka synnytys meni taas luomuna(en ehtinyt saada puudutusta) ja se oli kyllä karmea kokemus.

Minun kolmas synnytykseni oli varsin siedettävä. Synnytys eteni rauhallisemmin kuin olin odottanut ja kohdunkaulanpuudutus vei hyvin pois pahimman kivun. Tuntui että kaikki meni tuossa synnytyksessä nappiin, toisin kuin edellisissä. Hyvä mieli jäi! :)

olen synnyttänyt kolmesti luomuna

Kipuja oli, mutta ne olivat aivan kestettäviä. Ymmärrän, että synnytyksiä on erilaisia ja ihmiset kokevat asiat eri tavoin, mutta mielestäni ikävät kokemukset synnytyksistä dominoivat keskustelua ja aiheuttavat turhia synnytyspelkoja. Itse ainakin luulin synnytystä paljon pahemmaksi.



Lisäksi vauva on aivan ihana!

Tai voin sanoa, että mikä tahansa päänsärky on ollut pahempi kuin synnytykseni.



Mulla on kuulemma aika korkea kipukynnys. Kun menin sairaalaan, en tuntenut supistuksia lainkaan. SInne kuitenkin oli mentävä, koska lapsivesi oli mennyt jo 12 h aiemmin. Mut laitettiin antureihin, joiden mukaan supistukset tulivat 2 min välein. Kätilö kysyi, enkö todellakaan tunne mitään. Sanoin, että kyllä sellanen pieni jomotus tuntuu, mutta jos olisin vain kotona niin en kyllä tällaiseen reagoisin mitenkään. Kohdunsuu oli 4 cm auki. Vähän myöhemmin (silloin jo tietysti synnytyshuoneessa) pyysin epiduraalin. Vielä ponnistusvaiheessakin epiduraali vaikutti hyvin. Lapsen pää oli pienikokoinen (kuten mulla itselläkin). En saanut repeämiä eikä minulle tehty mitään viiltoja.



Olen pelännyt synnytystä pitkään. Jos toisen lapsen teen, en aio miettiä koko asiaa. (Vaikka se voisikin olla kivuliasta. Tuudittaudun tähän ekan synnytyksen tuomaan kivuttomuuden ajatukseen.)

kivuliasta vaan todella tukalaa... kaikki tuntevat kivun eri tavalla. Mulla on listalla paljon kivuliaampiakin toimenpiteitä ja olo tiloja :) Esim paha nielutulehdus ja hampaan poisto jota reivittiin 1h ja sen jälkeen se vielä tulehtu...

mutta voit työstää ajatuksiasi siihen, että kestät sen kivun oikein hyvin, ja saat itsellesi hienot ja turvalliset synnytyskokemukset



Mä olen synnyttänyt 3 luomuna, vaikka alkujaan olin pelkosektion kannalla. Luomuna siksi, ett äse ajatus että en saa kivunlievitystä jos haluan tai se ei toimi toivotusti oli tosi iso mörkö, ja siksi psyykkasin itseni siihen, etten ota mitään, ellei oikeasti tule todella paha hätä. Ei ole vielä tullut.



Ja huom. siis en siten, että se olisi joku kunnia-asia olla ilman puudutteita, vaan että ne otetaan, jos oikeasti tulee liian tiukat paikat. Mutta ei ole tullut. Lähinnä siis ettei mitään pakkoja mihinkään suuntaa, ei PAKKO SAADA JOTAIN tai PAKKO OLLA ILMAN.

Ainakin supistukset sattuu kaikilla jonkinverran.



Itselläni esikoisen kanssa annettiin kyllä puudutuksia ja suositeltiin niitä. Olikohan se pcb-puudutus mikä minulle laitettiin kaksi kertaa avautumisvaiheessa. Toimi hyvin ja auttoi rentoutumaan. Epiduraalia ei annettu vaan laitettiin sitten spinaali, jota en tule ottamaan seuraavassa synnytyksessä. Turrutti kyllä hyvin ja pystyin lepäämään hetken, mutta sain siitä spinaalipäänsäryn ja myöhemmin (ainakin lääkärin mukaan) noidannuolen.

Ilokaasusta meinasin oksentaa.



Onhan niitä kivunlievityskeinoja, mutta kannattaa mennä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=71

Tuossa ihan hyvin tietoa noista.

kipuihin sain avautumisvaiheessa epiduraalin. Se oli itsellani tehokas. Sita aikaisemmin otin ilokaasua. Mulla avautuminen kesti useita tunteja ja kipeiden supistusten vali oli 3min-1min, ei sita kauaa jaksa. Vaikka yritin kuinka murista ja rentoutua, antaa kivun vieda mukanaan, en onnistunut.



Kun sain epiduraalin, rentouduin ja lahdin avautumaan. Loput 5cm meni tunnissa, jonka nukuin. Sitten paasinkin ponnistamaan! Epiduraali vaikutti silloinkin viela, joten en tuntenut ponnistuksenkaan aikana kipua. Enka ompelun.



Kipuja oli sitten synnytyksen jalkeen viikon-parin ajan, onhan se aika raakki.

Ainakin supistukset sattuu kaikilla jonkinverran. Itselläni esikoisen kanssa annettiin kyllä puudutuksia ja suositeltiin niitä. Olikohan se pcb-puudutus mikä minulle laitettiin kaksi kertaa avautumisvaiheessa. Toimi hyvin ja auttoi rentoutumaan. Epiduraalia ei annettu vaan laitettiin sitten spinaali, jota en tule ottamaan seuraavassa synnytyksessä. Turrutti kyllä hyvin ja pystyin lepäämään hetken, mutta sain siitä spinaalipäänsäryn ja myöhemmin (ainakin lääkärin mukaan) noidannuolen. Ilokaasusta meinasin oksentaa. Onhan niitä kivunlievityskeinoja, mutta kannattaa mennä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=71 Tuossa ihan hyvin tietoa noista.

Itse synnyttäminen ei oikeastaan sattunut, tuntui vain todella inhottavalle. Spinaali oli siis jo hävinnyt ennen ponnistusvaihetta, eli tunto oli jo pelissä mukana. No oma ponnistusvaiheeni kesti 40min, joten tukaluus oli ihan ymmärrettävää. =)

miksi pyysit epiduraalin,vaikka olit kivuton? Ihan uteliaisuudesta kysyn..

Mulla on luut kolme ns. luomusynnytystä. Ekassa otin ilokaasua mutta kaksi viimeistä meni ilman mitään. Vain kuumassa suihkussa olin,toisessa melkein koko ajan,kolmannessa hetken ennen kuin piti ponnistaa. Kolmas oli kaikista kivuttomin ja meni kuin unelma jos niin voi sanoa. En revennyt ja olin ihan kärryillä kaikesta mitä tapahtui. Odoteltiin että alkaa ponnistuttaa ja ihmettelin kätilöllekin et en usko että oikeasti synnytän.. Sairaalaan tultiin reilu tunti ennen kuin vauva syntyi.olin 8cm auki. Sanoisin et kipuja oli ja välillä aika pahojakin mut ei mitään mitä en uudelleen kestäisi.

olen synnyttänyt kolmesti luomuna

ekaa lasta tein parisen päivää ja vielä kotosalla pystyin melko kauan olemaan.Toinen lapsi tuli syöksynä ja tämä kolmas lapsivedet menivät eikä supistukset muuttuneet missään vaiheessa menkkakipua pahemmaksi, spinaalin voimin ponnistin vauvan maailmaan ihan kivuttomasti jos voinen sanoa noin.

Kaksi lasta olen joutunut synnyttämään ilman kivunlievitystä, koska anestesialääkäri on ollut leikkauksessa eikä ole ehtinyt paikalle. Ja kivut ovat olleet hirveitä.

kivunlievitystä ei "uskallettu" antaa, koska oli syntymässä keskonen ja mulla vaikea raskausmyrkytys. Muut kuin epiduraali olivat kiellettyjä tuossa tilanteessa ja epiduraalia eivät halunneet antaa kun pelkäsivät sen viivyttävän synnytystä, kohdunsuu oli 4 cm auki. Synnyts oli käynnistetty ja jouduin kärsimään ns. supersupistuksista, jotka tulivat minuutin välein, välillä jopa tauottomasti. Niitä yritetiin hillitä nitrolla, mutta se ei juuri vaikuttanut. Kun voimat alkoivat olla aivan loppu useiden tuntien helvetin jälkeen ja reisilihaksetkin alkoivat krampata, sain luvan epiduraalille. Kun se alkoi vaikuttaa, loput 6 cm avautui puolessa tunnissa. Myöhemmin sitten sanottiin, että epiduraali olisi ehdottomasti pitänyt antaa aiemmin, koska sen tuoma rentoutuminen sai kohdunsuun viimein avautumaan. Liian kova kipu hidastaa synnytystä.



Toisessa synnytyksessä sainkin epiduraalin heti 3 sentissä, vaikka kipu oli aivan lievää vasta. Synnytys kestikin vain 2 h ja oli mielettömän helppo ja kivuton kokemus.

vai oliko sulla siis neljä synnytystä?

Ja edellinenkin väitti luomuksi vaikka otti ilokaasua.

Ilokaasu ja spinaali eivät todellakaan ole mitään luonnonmukaista apua vaan lääkkeellistä kivunlievitystä.

olen synnyttänyt kolmesti luomuna

ekaa lasta tein parisen päivää ja vielä kotosalla pystyin melko kauan olemaan.Toinen lapsi tuli syöksynä ja tämä kolmas lapsivedet menivät eikä supistukset muuttuneet missään vaiheessa menkkakipua pahemmaksi, spinaalin voimin ponnistin vauvan maailmaan ihan kivuttomasti jos voinen sanoa noin.

Ainahan sitä joku luonnonoikku voi olla tällainen, tai sitten on unohtanut kivun. Mutta synnytykseen valmistautuessaan pitää totuttautua ajatukseen siitä, että siihen kuuluu kipua. Kukaan ei voi tietää miten synnytys menee, kuinka kivulias se kelläkin on jne. mutta valmentautumalla asiaan ja käymällä vaikka pelkopolilla selviät asiasta. Ja jos lapsen yrittämisen esteenä on synnytyskivun pelko, niin aika pieni asia estää kyllä sitten jotain aikamoisen suurta. Ehkäpä olet valmis asian kanssa sitten, kun vauvakuume on niin kova, etteivät synnytyskivut enää estä yrittämistä.