Lue keskustelun säännöt.
Miksihän kaverini käyttäytyy näin? Tuntuu aika pahalta..
11.06.2010 |
Ollaan siis sovittu kaverini kanssa että lähdemme pitkästä aikaa syömään ja terassilla käymään.
Olen asiasta todella innoissani kunnes kaverini puhelimessa sitten sanoi: "Et sitten saa sanallasikaan mainita vauvastasi tai tunnin päästä että onpa koti-ikävä..yms. Kaikki tekee niin!"
Tälle kaverille en ole koskaan puhunutkaan omasta vauvastani (4kk) ellei hän itse kysy jotain tästä ja se on kyllä todella harvinaista.
Olen ollut iloinen hänen puolestaan kun on saavuttanut aina jotain elämässään ja olen kannustanut häntä yms. ja nyt hän sanoo että iltamme menee pilalle sillä jos sanallanikaan mainitsen koti-ikävää tai onpa ikävä lastani..tmv.
En kertaakaan vielä ole ollut lapsestani erossa ja tämä on ensimmäinen kerta, mutta tulee kai sitten pitää turpavärkkini kiinni.
Toinen asia kun kaverini valmistui ja pyysi meitä juhliin niin kysyi puhelimessa menemmekö mieheni kanssa kahdestaan vai otammeko vauvan mukaan. Sanoin että vauvan toki mukaan otamme niin aikoi vaan varmistaa asian...miksi?
Paikanpäälle päästyämme juhlaväki ihaili vauvaamme, johon kaverini tokaisi että no nyt se on sitten päivän keskipiste (eikä hän??)
Kommentit (43)
vietetään iltaa niin kuin silloin joskus nuoruudessa: juorutaan, juopotellaan ja ei oteta huolta huomisesta
jämähtävät sille huolettomalle nuoruuden asteelle ja toiset meistä alkavat ottaa vastuuta paitsi itsestään, myös toisista ihmisistä ja omista jälkeläisistä. Ei ole mahdollista palata ajassa takaisin enkä ainakaan minä edes halua sitä. Olen mennyt eteenpäin elämässäni. Illanvietoilta odotan nykyään ihan muita asioita kuin 15 vuotta sitten. Niin odottavat kyllä tätä nykyä myös lapsettomatkin ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kuvittelee sinun äitinä olevan se sama sinkkutyttö kuin ennen perhettä. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat ja äitiys todella muuttaa koko elämän. Ystävyys voi jatkua, jos kumpikin jaksaa kuunnella toistensa todellisia kuulumisia.
On todella ärsyttävää kun pitkästä aikaa näkee äidiksi tullutta kaveriaan ilman lasta ja on etukäteen jo ajateltu, että vietetään iltaa niin kuin silloin joskus nuoruudessa: juorutaan, juopotellaan ja ei oteta huolta huomisesta ja sitten tämä mamma räplää koko ajan puhelinta ihan vaan muistuttakseen miestä, että lapselle täytyy antaa ruokaa kun sillä on nälkä tai ihan vaan kysyäkseen, että pärjätäänhän kotona. Ja tuoreilla äideillä on valitettavasti taipumus puhua koko ajan vauvoistaan vaikka eivät sitä itse ehkä huomaakaan.
Itse toimin samoin kuin ap:n kaveri eli etukäteen pyydän, että ethän puhu vauvasta koko ajan, tunnen itseni ulkopuoliseksi kun en ymmärrä näitä pikkuvauvojen asioita. Toki näin teen vaan niin läheisille kavereille, joista tiedän, että he eivät loukkaannu asiasta. En ole kuitenkaan heiltä kehdannut kysyä tätä: Onko oikeasti niin vaikeata ajatella/puhua jotain muuta kuin vauvajuttuja parina tuntina puolen vuoden sisällä?