Kilpaurheilua harrastaneet! (Paljosta treenimäärästä lapsella yms.)

Olen ollut lapsiurheilija  ja treenannut jo pienenä, n. 10-vuotiaana 5-6 kertaa viikossa ja yläaseteikäisenä oli ohjelmassa jo aamuharkkojakin.

Kyllä, välillä väsytti, mutta palo siihen lajiin antoi aina vaan intoa jatkaa. Se palo pitää olla, väkisin ei tule mitään.

Urheilu opetti todella hyvin kurinalaisuutta, ajankäyttöä, jännityksen sietokykyä, sitoutumista oppimiseen ja myös kilpailun ymmärtämistä: aina ei voi voittaa, yleensä useimmiten ei voi voittaa, mutta aina voi kehittyä ja vain tekemällä lujemmin hommia kehityt paremmaksi.

Ikinä koulunkäyntini ei kärsinyt urheilusta. Ajankäytön oppi tehokkaaksi: kun tulin koulusta suoraan harkkoihin, verryttelin ja venyttelin ja luin samalla kokeisiin ennen treenien alkua. Kun tulin kotiin illalla, tein ensin nopeasti läksyt ja sitten suihkun kautta nukkumaan. Älysin myös aika varhain, että aika koulussa kannattaa käyttää hyvin ja painaa asiat mieleen tunnilla, silloin läksyjen ja kokeisiin lukemisen osuus pienenee.

Lisäksi en kovasti jännitä. Olen jo niin pienestä joutunut ja päässyt esiintymään yleisön eteen ja todella, todella jännittänyt, että esim. YO-kuuntelut eivät jännittäneet juuri ollenkaan.

Olen myös pysynyt poissa pahanteosta :) Eli olin aina treeneissä, en koskaan bileissä. Ja kun en ollut bileissä, olin yhtäkkiä hyvin tavoiteltu tyttö :)

Maajoukkueessa pääsin matkustamaan, sekin plussaa. Tosin näin pitkälle ei kannata viedä ajatuksia pienen lapsen osalta. Mutta se on mahdollista!

En sano, että urheilu tekee näin automaattisesti, mutta vaativaa taitolajia harrastaneena omalla kohdallani näin on.

Kannatata katsoa dokumentti:

Ja Jenni pääsi kotikisoihin Lontooseen :)

No jos taitoluistelua harrastaa niin on ihan normaalia että 8-vuotias treenaa 6 kertaa jäällä ja oheiset päälle. On se paljon, mutta kun tuohon lajiin kasvaa kiinni, siitä on vaikea irrottautua. Lapsi ei valita treenien määrää, mutta itseäni välillä harmittaa, että koulukavereita ei ehdi tavata samalla tavalla kuin sisaruksensa.

Itselläni oli treenejä myös 4-5krt viikossa joskus 6 jos kisat olivat lähenemässä ja treenit kestivät yleensä 2tuntia ja ennen kisoja joskus pidempääkin joku kaksi vuotta sitä kestin ja sitten lopetin se kävi aika raskaaksi... Toivoisin kuitenkin etten olisi lopettanut kokonaan vaan yrittänyt johonkin toiseen ryhmään/joukkueeseen missä olisi ollut hieman vähemmän treenejä. Katso miten lähtee käyntiin :)

Nää on aika hankalia asioita päättää. En ainakaan itse ajatellut lasta luistelukouluun viedessäni mitä olisi edessä. Itse jatkuvasti pohdituttaa harjoitusten määrän (ja hinnan!) lisäksi mahdolliset vammat, kun jatkuvasti muualla painotetaan mahdollisimman monipuolista harrastamista. Kuitenkin, kun harjoitukset on nyt 8-vuotiaalla 4 x viikossa jäätä, 3 x oheiset ja 1 balettitunti päälle (ja tämäkin on vähän verrattuna muihin seuroihin), ei siihen enää kovin paljon viitsi lisätä ainakaan muuta ohjattua tekemistä. Vapaa-ajan yritän pitää mahdollisimman levollisena ja vapaana, jos liikutaan niin yhdessä hiihdetään, lenkkeillään tai uidaan tms. 

Sitten lapsen näkökulmaan, hän haluaa harrastaa tätä lajia. Hän ei halua muita lajeja. Hän haluaisi seuraavaan ryhmään, jossa harjoituksia on enemmän. Hän haluaa kilpailla. Se on kuulemma kivaa. Jäähallille pitää usein päästä hyvissäajoin, että ehtii juttelemaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa. Usein harkkojen jälkeen joku luistelukaveri tulee kylään, tekevät yhdessä läksyjä ja leikkivät. Luisteleminen on kivaa, samoin uusien asioiden oppiminen. 

Ei tunnu että hän jää paitsi jostain. Hän pitää esiintymisestä, ja tuossa lajissa esiintymään pääsee. Saa valita oman kisamusiikin, osallistua koreografian suunnitteluun yhdessä valmentajan kanssa, puvun suunnitteluun jne... Kisamenestys on sitten plussaa, tuntuu että siihen liittyvät kivat asiat: kavereiden kanssa jännittäminen, kauniit kampaukset ja perheen yhdessä olo ovat ainakin tässä iässä tärkeämpiä. 

Joskus tuntuu että harrastuksista kirjoittavat vanhemmat unohtavat nämä asiat kokonaan. Itselleni harrastukset ovat aina olleet ja ovat edelleen henkireikiä. Siellä saa tehdä just sitä mitä haluaa, olla hyvien kavereiden kanssa ja olo on sen jälkeen hyvä. Ja tietenkään aina ei ole kiva mennä, mutta silloinkin kun pinnistää ja lähtee tulee usein parempi olo. Jos harrastaminen on kokoajan tyhmää ja pakkopullaa se ei selvästi ole jatkamisen arvoista.  

Aloittajan lapsi on nyt noin 15-vuotias, mitä on tapahtunut aloituksen jälkeen?

Edelleen tämä aihe on ajankohtainen jollekin, joten kerrataan vielä:

Monipuolinen liikunta on usein parempi kuin yhden lajin ylenmääräinen harjoittelu, mutta joissakin lajeissa sitä ollaan huipulla teini-ikäisinä.

Lapsen lahjakkuus on yksi osatekijä, oikeastaan tärkein. Kannattaako treenata tolkuttomasti, jos ei kuitenkaan ole realistisia mahdollisuuksia edes kansalliselle huipulle?

Jos lapsi kuitenkin itse siitä nauttii eikä treeneistä mitään haittaa ole, niin siitä vaan!

Mun lapsi ui kilpaa ja lopetti koska kyllästyi tuohon viidet treenit viikossa. Oli silloin 11v. ja kyllä 9v. oli tuo sama määrä jos oli samassa valmennusryhmässä.

En olisi halunnut että lopettaa ja kyllä olisi jaksannut uida mutta tympäänty.

No nyt ui harrasteryhmässä ja on hengenpelastuskurssilla. Eli kaksi kertaa viikossa treenejä. Kilpaurheilun voi aina lopettaa ja kyllä siitä paljon saa. Hyvä kunto, hyvät lihakset ja hyvää seuraa. Sekä ne hyvät taidot.

No nyt sitten nekin treeniajat pelailee että ei mitään hyvää tullut tilalle.

vanha, vanha, vanha ketju, mutta silti ajankohtainen edelleen. Meidän tyttö kesällä 12v ja nyt on 5krt viikossa treenit. Normaalina arkena harjoitukset 5krt 3h viikossa, nyt kesätreenit 5krt viikossa 4,5h kerrallaan. Koulu sujuu oikein hyvin, nyt 5lk keskiarvo oli 9,8 ja loistaa koulussa. Treenejä ei saa jättää välistä (paitsi sairaana tietenkin), mutta se ei kuulemma haittaa.

Itse olen 12 v ja treenaan arkena 4h päivässä ja viikonlopun aikana noin 2h yhteensä tulee siis 22h

Iänikuisen vanha ketju mutta oikein ajankohtainen.

Lapsi harrastaa voimistelua, on harrastanut kolmevuotiaasta saakka. Nyt on ikää seitsemän ja siirtynyt kilparyhmään. Harjoitusten määrä on suorastaan hirvittävä, 16 tuntia viikossa.

Lapsi ei kuitenkaan ole väsynyt, eikä kiukkuinen, syö ja nukkuu hyvin. Leikkii ja tekee läksyt mielellään. Treeneihin lähtee aina innoissaan ja tulee takaisin yhtä innoissaan. Odottaa kilpailuja ja esityksiä malttamattomasti, ja haluaisi käydä vielä yhtenä päivänä lisää treeneissä (en päästänyt).

Voikohan tälläisestä harjoitus määrästä olla jotain haittaa vai onko näitä asioita mahdoton ennustaa etukäteen?

Vierailija kirjoitti:

Iänikuisen vanha ketju mutta oikein ajankohtainen.

Lapsi harrastaa voimistelua, on harrastanut kolmevuotiaasta saakka. Nyt on ikää seitsemän ja siirtynyt kilparyhmään. Harjoitusten määrä on suorastaan hirvittävä, 16 tuntia viikossa.

Lapsi ei kuitenkaan ole väsynyt, eikä kiukkuinen, syö ja nukkuu hyvin. Leikkii ja tekee läksyt mielellään. Treeneihin lähtee aina innoissaan ja tulee takaisin yhtä innoissaan. Odottaa kilpailuja ja esityksiä malttamattomasti, ja haluaisi käydä vielä yhtenä päivänä lisää treeneissä (en päästänyt).

Voikohan tälläisestä harjoitus määrästä olla jotain haittaa vai onko näitä asioita mahdoton ennustaa etukäteen?

Laadukas ravinto on ensiarvoisen tärkeää ja sitten myöhemmin kun ikää tulee lisää niin jotain laadukkaita lisäravinteita/vitamiineja myös voi olla hyvä käyttää, mutta ei siis mitään huonohkoja Fast ja Leader ym. markettiravinteita.

Meillä on normaalisti 5 harjoitukset viikossa 11v ja ihan hyvin jaksaa kun aikasin käy nukkumaan.

Mutta tietenkin välillä vähän rankkaa niin 1kk tuli vain 2 kertaa harkat välistä