Lue keskustelun säännöt.
Saako teidän 9v. vielä uhmakohtauksia,
10.06.2010 |
Entä antavatko vollotuksen raikua täysin palkein julkisillakin paikoilla jos niikseen tulee?
Meidän 9v. on välillä todella asiallinen ja fiksu ja sitten kun joku pienikin asia harmittaa, voi se laukaista infernaalisen huutovollotuskohtauksen keskellä ihan mitä tahansa julkista paikkaa. Kuulemma haluaakin että häntä hävetään kun on vanhempien syy että häntä harmittaa. Ja syy voi olla todella pieni tai sellainenkin ettei vanhempi edes voi tietää sitä (esi. äiti oli nostanut esiin aamulla lapsen mielestä väärät housut jalkaan laitettavaksi, eli kuulostaa lähinnä jälkikäteen keksityltä tekosyyltä päivällä tapahtuvaan kollotuskohtaukseen...).
Kohta ei voi liikkua julkisilla paikoilla lapsen kanssa kun tulee noita uhmakohtauksia ihan odottamatta (nykyään lähes joka reissulla kaupassa, kahvilassa, kauppakeskuksissa, bussipysäkillä, kadulla, kylässä, juhlissa jne., on todella kiusallista) ja muuten siis käyttäytyy yleensä ok.
Miten toimisitte tai mitä kikkoja kokeilisitte??? Nyt on kokeiltu keskusteluja vaikka kuinka ja paljon (on ollut tiukka ja lyhyttä keskustelua, pitkää ja tunteisiin vetoavaa, laitettu itse pohtimaan jne. jne, eri lähestymistavat on kahlattu läpi), on kokeiltu myös käytöskalenterit tarrpalkintoineen ja kun on joku tietty määrä niin pieni yhteinen touhu palkintona, esim. leffa. Myös rangaistukset on kokeiltu laidasta laitaan ja mikään ei tehoa. Joko vien kallonkutistajalle koko kakaran? Siellä luultavasti naurettaisiin ulos kun pääosin osaa käyttäytyä ihmisiksi. No, yksi keino on kokeilematta ja se on tilanteen huomiotta jättäminen, sillä vaikka itse kuinka teeskentelisi että eihän tässä mitään, tsuppiduu, niin ympäristön ihmiset kyllä pysähtyvät toljottamaan, että mikä tuolla mukulalla ensinnäkin on ja että eikö mutsi tee asialle mitään.
Kommentit (8)
joka tilanteessa toimii: ÄLKÄÄ HUOMIOIKO SITÄ!!!!!!!
Itsekin sanoit, että keksii tikusta asiaa päästäkseen raivoamaan. Hakee siis vain huomiota ja kyllähän tuon ikäisellä tunteet purkautuvat äänen kanssa. Jätä se sinne markettiin huutamaan, kävele jonnekin eri hyllynväliin ja anna olla. Älä kommentoi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hepuleista sanoi vaan, että pahimmat uhmakaudet ovat iässä 3 6 ja 9, sitä se vaan on, ja kohta alkaa murkkuikä, tätä äidin olon ihanuutta...
Meilläkin 9v saa vielä uhmakohtauksia, mutta saa niitä vain kotona. Julkisilla paikoilla ei enää kehtaa kiukutella. Tosin jos lapsenne kovin surkean kuuloisesti itkee, niin kyllä siihen varmaan mummo poikineen tulee kyselemään ja päivittelemään.
Jos lapsemme alkaisi huutamaan, vaikka kaupassa jatkaisin matkaa ja jättäisin huutamaan. En olisi tuntevinaankaan, kunnes käyttäytyy asiallisesti.
Teidän lapsella on ainakin hyvä itsetuntoa, kun ei hävetä isoa lasta kiukutella kuin pikku kakara muiden nähden.
Siis se, että on tilanteessa muka niin ettei kiinnitä siihen huomiota, ei toimi kun sivulliset kuitenkin huomioivat ja ihmettelevät selvästi miksei äiti tee mitään. Sen sijaan tätä en ole kokeillut, että poistun vain vähin äänin jonkun matkan päähän, niin että lapsi jääkin itse tilanteeseen yksin. Täytyypäs kokeilla, vielä niin etten ole moksiskaan, ettei saa jälkikäteenkään huomiota tempauksestaan edes keskustelun tai minkään muodossa. Voihan olla että joku sivullinen kiiruhtaa hätiin, mutta siinähän saa tenava sitten itse selittää että mikä on hätänä "no kun äiti on laittanut aamulla väärät housut tuolin päälle" tms. Mahtaa huomata itsekin oman naurettavuutensa.
On kyllä lohdullista kuulla että jonkun mukaan 9v. voi olla uhmakausi, sillä siltä se totisesti on tuntunut. Olen lähinnä vain miettinyt että mistä tämä taantuma oikein johtuu ja että miten on lapsi päässyt menemään näin pilalle, vaikka elämässä pitäisi kaiken olla aivan samalla tavalla kunnossa kuin tähänkin asti ja mitään kummallista ei ole tapahtunut jne. Jospa tämäkin tästä ajan kanssa menisi.
kai tuo on luonnekysymys. Meillä 10 v ei ole koskaan saanut uhtään uhmakohtausta, sellaista missä olisi huutanut ja itkenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovaäänisiä lyhyitä kovaäänisiä kitinöitä saa kaupassa, muttei kehtaa kovin paljon kitistä.
Kotona saa kyllä kunnon tunteenpurkauksia. Samanlaisia saa kyllä myös hänen isänsä.
Kun on oikein suututtanut ja ollut huono päivä ja väsy. Kyllä nolotti kotiin päästyä, kun ihan oikeasti se jalka vaan menee ja polkee ja itte on ihan naama norsun*itulla. :D Onneksi mies ei lähde moiseen mukaan vaan korkeintaan kommentoi, että "on tainnut mammalla jäädä välipala väliin" tms. totista totta.
Mutta ihan oikeasti, ei sillä 9-vuotiaalla ole mikään hätä, sen kun annat sen määkyä siellä lattialla. Jos joku ohikulkija tulee kysymään lapselta jotain, voit itsekin huutaa että "sillä on vääränväriset housut ja ikää 9 v.". Voipi olla, että fiksu ohikulkija osaa siinä kohti jopa pelata sinun pussiisi ja ihmetellä, miksi iso poika tuollaista viitsii.
Jos sitä 9-vuotiasta vituttaa, niin anna vituttaa. Kyllä se ohi menee, eikä lapsi mene rikki siitä että saa vähän omaa tilaa huutamista varten.
Mitä ylipäätään ajattelette uhmakohtausta äänekkäästi läpielävästä 9v. lapsesta kun näette sellaisen vaikkapa marketissa täysissä kierroksissa ja volumet kaakossa? Miten siihen pitäisi puuttua?