Miten te työssäkäyvät äidit ehditte siivota kodin ja tehdä kotityöt?
Miten ihmeessä jaksatte ja ehditte siivota ja tehdä muut kotityöt työpäivän jälkeen (te jotka ette käytä siivouspalvelua)?.
Tai siis kyllähän ne ehtii, mutta sitten ei ehdi touhuilla lasten kanssa riittävästi. Ja välillä olisi itsekin mukava vain istua eikä touhuta kuin sähköjänis kaikkea mahdollista.
Meille tämä siivous ja ruoanlaitto näyttää olevan jokapäiväinen ongelma, vaikka meitä onkin kaksi aikuista jakamassa vastuuta. Hoidamme kyllä kotihommat suht hyvin, mutta koko ajan on kaikkea hommaa hengittämässä niskaan ja sellainen suorittaja-olo.
Kommentit (51)
yhtä työleiriä. onko ihan pakko? nautitteko elämästänne??Missä harrastukset, baari illat, reissut ulkomaille, illanistujaiset? Ei kai kellään elämä oo yhtä helvetin siivousta ja kakaroiden hoitoa? HYI YÖK!!!!
Nuohan ol kuvauksia arki-illoista ja normaaliarjesta muutenkin. Mulla mies on viikot pois, eli en juuri harrasta muuta kuin kerran viikossa kuntosalilla (karkaan töistä). Viikonloput on erilaisia.
Lomamatkoilla ei tietenkään ole kotitöitä, samoin baarissa ja kylässä käydään ja silloin, kun ei olla kotona, ei tietenkään tehdä kotitöitä (osaltaan se tietysti kasaa seuraaville päiville esim. pyykkiä).
Meillä molemmat tienaa, harrastaa ja hoitaa lapsia ja kotia. Lapset eikä kodin siisteys ole mikään mun oma projekti. Toi tosin on jo opittu lapsuudenkodista.
Älkää nyt sanoko, että vielä on 50-lukulaisia pariskuntia, joissa ukot elää kuin hotellissa.
Aika hankkia selkäranka, jos näin on.
Kaksi aikuista kyllä pitää kodin kunnossa ilman tuntikausien siivousta. Vähän siivousta joka päivä, siinä se, kun kumpikin osallistuu.
pihan huollon, rakennuksen huollon, tietokoneen päivitykset, kodinkoneiden ja auton, fillareiden yms. korjaukset ja mitä nyt kaikkea kotona pitääkin tehdä. Kyllä siitä löytyy puuhaa kodin kaikille aikuisille, joka illaksi. Ihmettelen vain, miten tätä puuhaa onkin niin paljon...Kyllä siinä lahjakkaasti kuluu jokunen tunti päivässä, lähes kaikki vapaa-aika.
Mutta ei se ole hirveää, ja nautin elämästä. Työn puitteissa matkustamista tulee liikaakin, liikunta hoituu pyöräilemällä työmatkat.
Sitä se perhe-elämä on.
yhtä työleiriä. onko ihan pakko? nautitteko elämästänne??Missä harrastukset, baari illat, reissut ulkomaille, illanistujaiset? Ei kai kellään elämä oo yhtä helvetin siivousta ja kakaroiden hoitoa? HYI YÖK!!!!
ja on edelleen kymmenen avioliittovuoden jälkeen aidosti hämmästynyt siitä, että esim. tiskiä kertyy joka päivä, lapset pitää ruokkia jopa päivä, jne. Omasta ja anopin mielestä on oikein osallistuva isä ja hyvä puoliso, kun kerran viikossa laittaa perheelle ruoan : ).
Ja tosiaankin lasken kotitöiksi mm. auton huolloista huolehtimisen (minä huolehdin), kodin korjaustyöt (minä teen), lumityöt ja ruohonleikkuun (minä teen), jne.
Älkää nyt sanoko, että vielä on 50-lukulaisia pariskuntia, joissa ukot elää kuin hotellissa.
Aika hankkia selkäranka, jos näin on.
Kaksi aikuista kyllä pitää kodin kunnossa ilman tuntikausien siivousta. Vähän siivousta joka päivä, siinä se, kun kumpikin osallistuu.
Mä en yksinkertaisesti JAKSA töistätullesta painaa satalaudassa kotihommia ( nämä 17:15 pesukone päälle, sitten ruoanlaitto, imurointi, syönti ja silitys ja klo18:00 ulos)
Kaipaan rauhoittumista..... Miten te jaksatte toisen työpäivän suoraan edellisen perään?
mies on ruokavastaava. Minä huolehdin siivoukset ja pyykit. Ja oman kodin ja normi työn lisäksi siivoan vielä aika monta muuta kotia :)
Kaikki onnistuu, kun tahtoa löytyy.
Olen kotona viideltä, laitan heti pyykkiä koneeseen, lämmitän pakastimesta otettua kotiruokaa, syödään ja siistin keittiön, jonka jälkeen kello on yli kuusi. Siivoilen, laskostan pyykkiä, silitän ja laitan valmiiksi omat ja lasten seuraavan päivän vaatteet, ripustan pyykkiä, laitan lapsille iltapalan, hoidan iltapalatiskit ja lasten iltapesut. Noin klo. 20-20.30 luetaan iltasatu ja 20.30-21.00 muuten vain pötkötellään ja sylitellään. Klo.21 lapset jäävät nukkumaan ja minä menen suihkuun, järjestelen vielä paikkoja ja noin 22.30 menen nukkumaan, herätäkseni seuraavana aamuna klo.6.30.
Kyllä joskus tuntuu, että elämä on pelkkää työtä ja kotityötä, mutta siksipä juuri siivoilenkin joka arkipäivä töiden jälkeen vaikka väsyttää, että saisin viikonloppuna enemmän kiireetöntä aikaa lasten kanssa. (Av:n tuntien joku kysyy kohta, miten ehdin istua tässä, mutta en ehdikään. Tulin vain kirjoittamaan yhden sähköpostin -ja tsekkaamaan av:n...)
Itse olen nyt kotona ja kauhulla odottelen ensi vuotta, kun pitäisi työelämään palata. Lapsia on kolme ja kaikki alle kouluikäisiä. Nykyään päivät koostuvat kotitöistä ja silti koti ei ole koskaan siisti. En ymmärrä, miten selviän, kun alan käydä töissä.
Mies ei tietenkään nyt osallistu lainkaan kotitöihin ja pelkään kovasti, että se jää päälle (jäi ensimmäisen lapsen jälkeen ja sain tehdä töitä kuin hevonen, että sain tajuamaan, että kotityöt eivät ole vain minun juttuni). Olemme muuttaneet isompaan taloon (melkein 300 neliötä), jossa on iso puutarha (2500 neliötä). Mies tekee nyt paljon ulkotöitä aina töiden jälkeen ja viikonloppuisin sekä osallistuu lastenhoitoon mutta hänelle jää paljon enemmän vapaa-aikaa kuin minulla. Kun lapset nukkuvat, hän katsoo televisiota tai on koneella. Minä laitan pyykkejä kaappiin, silitän, siistin tiskipöytää jne. Jos sama jatkuu, kun menen töihin, en ehdi nukkua lainkaan... :(
Hämmästyttää se, että jotkut tekevät ruoan 30 minuutissa. Toki joskus esim. spagettia ja jauhelihakastiketta (joka kyllä on parempi, jos saa hiljalleen hautua tunnin) mutta useimmiten ruoanlaittoon ja pöydän kattamiseen menee ainakin tunti. Teen paljon keittoruokia, ja vihannesten pilkkomiseenkin menee aikaa. Monesti kun keitto kiehuu tai laatikko on uunissa, teen salaattia, katan pöytää tai tyhjennän tiskikonetta ja laitan likaisia astioita koneeseen.
Entä tuo säännöllinen "lapset ulos/puistoon klo 18"? Onko tuo säännöllisyys koettu hyväksi vai miksi se tehdään joka päivä? Itse tällä hetkellä koen, että välillä voidaan vaan olla kotona tai omalla pihalla tai lähteä vaikka koko perhe ostosreissulle. Päiväkodissa kuitenkin ulkoillaan kaksi kertaa pvässä, joten en kai nyt ihan hirveä äiti ole, jos jätän ulkoilun väliin ja menemme vaikka kyläilemään.
Kovin lyhyt aika on myös tuo, minkä ehditte olla lastenne kanssa. Monilla on kyse 3-4 tunnista. Onneksi omassa työssäni pääsen aiemmin töistä, joten ehdin olla lasten kanssa kauemmin. Meillä ei lapset myöskään mene nukkumaan niin aikaisin. Vasta klo 21, kun herääminen on vasta 7.30 (siis sitten kun olen töissä, nyt heräämme vasta klo 9.)
Kun on noin lyhyt aika perheen yhteistä aikaa, ei varmaan kannata kauheasti laittaa aikaa kotitöihin. Ruoat siis melkein kannattaa tehdä edellisenä iltana, kun lapset nukkuvat. Huoh! Ei kuulosta kivalta tuo ensi vuosi... :(
yhtä työleiriä. onko ihan pakko? nautitteko elämästänne??Missä harrastukset, baari illat, reissut ulkomaille, illanistujaiset? Ei kai kellään elämä oo yhtä helvetin siivousta ja kakaroiden hoitoa? HYI YÖK!!!!