Vitsit että ärsyttää nelikymppisen naisen "murrosikä".
Aivan järkyttävää kuunneltavaa, melkein pahempi kuin mun 15-vuotias tyttö.
Kyseessä nainen joka rupesi nuorena seurustelemaan ja oli tosi kiltti tyttö, teki lapset nuorena jne. Nyt on eronnut miehestä ja elää kai sitä nuoruutta. Aivan järkyttävää, mä tunnen myötähäpeää suorastaan.
Itsekin tein lapset nuorena, erotuksella että mä elin sen murkkuiänkin ja kerkesin bailata niin että jo kyllästytti, en seurustellut.
Kai se on totta se että jos ei nuorena hommaile tiettyjä asioita niin ne tulee eteen sitten vanhempana?
Kommentit (12)
Olen sit 50 v, eroan ukostani, lapset kaikki pois kotoa.
Itselleni sit vaan elän, tanssin, laulan, isken miehiä jos siltä tuntuu.
Olen elänyt todella mukavan ja hauskan nuoruuden ja varhaisaikuisuuden, mutta ei se elämä siihen lopu. Välillä seesteisempää, sit voi taas irroitella oikein kunnolla. :)
Ettet vaan sittenkin ole salaa ehkä itseltäsikin kade, kun toinen ottaa tilanteestaan kaiken irti ja elää..
Juu. Jossain vaiheessa se tulee eteen, ja hyvä niin, ettei sitten vanhana tarvi katua, ettei elänytkään.
Ei toi mikään vitsi ole, vaikka siltä voisi kuulostaa. Kyllä ne kehitystehtävät pitää jossain vaiheessa suorittaa, jos haluaa päästä kehityksessään eteenpäin.
Miks kaikkeen pitää aina sotkea kateus??
Ettet vaan sittenkin ole salaa ehkä itseltäsikin kade, kun toinen ottaa tilanteestaan kaiken irti ja elää.. Juu. Jossain vaiheessa se tulee eteen, ja hyvä niin, ettei sitten vanhana tarvi katua, ettei elänytkään.
Mulla on myös isot lapset ja voisin halutessani mennä niin paljon kuin tykkään, mutta oon elänyt ton vaiheen jo yli. Toki ulkonä käyn, mutta ei tulis mieleenkään hypätä siellä joka viikko.
Ja mistä mä olisin muuten kateellinen? siitä että on eronnut ja etsii nyt epätoivosesti miestä, harrastaa yhdenillan juttuja, niistäkö?
Ei kuule, kyllä mä mielummin olen hyvässä parisuhteessa :)
Menikö nyt jakeluun. On vaan vaivaannuttavaa kuunnella ja katsella kun nainen on kuin teini.
Vain keskenkasvuiset.
Tosin, jos eroaa ja haluaa etsiä uutta, niin kyllä siinä pieni ero pitäisi kait teineihin verrattuna olla ainakin käytöksessä, jos ei muussa:)
toisesta? Mitä se sua hävettää?
En oikein pääse samalla aaltopituudelle kun se rupeaa heittämään niitä juttujaan ja kihertämään kun joku koulutyttö. On vaivaannuttavaa kun toinen on toisaalta niin kauhean naivi, kun ei ole niitä kokemuksia ollut ja nyt niitä vasta kerää.
Vaikea sitä on selittää jos sulla ei ole samanlaisia kokemuksia tai kaveria joka elää jotain menokautta mikä on jäänyt väliin.
hieno asia, että ystäväsi saa sen kokea, vaikka ei varmaan olekaan kaunista katseltavaa. Oikeastaan toivon ja uskon, että jokaisella on myös nelikymppisenä joku kasvukausi ja se vapauttaa ja tuo älliä päähän.
parempi 15v kuin 40v.
Meidän esikoisella oli tosi rankka murkkuikä ja haettiin siihen ihan apua. Muistan että meille sanottiin pariin otteeseen että on aina parempi se että murrosikä on teininä kuin että se olisi vaikka 18-vuotiaana tai siitä ylöspäin.
Tein lapsen nuorena ja sitten ja siksi jämähdin sellaisen miehen luo, jota en ollut tosissani itselleni edes valinnut. Koko ajan polttelee että tekisi niin mieli elää nuoruutta, bilettää, iskeä miehiä, harrastaa seksiä eri miesten kanssa jne.
Olen kuitenkin sen verran vastuun- ja velvollisuudentuntoinen, että olen päättänyt odottaa kunnes lapsi on vähintään 15-vuotias (eli kunnes olen 36-vuotias) ja sitten eroan ja alan elämään elämää ihan vain itselleni.