Rintaliivien hankinta tytön vai vanhemman aloitteesta?

Itse kyselin ensin tytöltä, että haluaisiko jo rintaliivit. Ei oikein innostunut. Mutta koska alkoi silmämääräisetsi olla sitä kokoa että liivit tarvitsee jo, kysyin asiaa muutaman viikon päästä uudestaan. Ja silloin kysyin myös että heiluuko rinnat ikävästi juostessa tai hyppiessä. Ja niinhän ne teki ja sitten tyttökin halusi ne liivit. Yhdessä käytiin parit ekat ostamassa. Selvästi liivien ostaminen nolotti, itse olin hyvin asialinjalla ja molemmille taisi jäädä ihan mukava jälkifiilis (:

Miten nämä asiat o n oikeasti nykyään näin monimutkaisia.Olen 70-luvun nuori enkä edes muista ekojen liivien ostosta mitään erikoista.Äiti oli toki mukana koska asuimme maalla,ostimme liivit kaupungista,ehkä kahdet kerralla.Ainoa ongelma oli kun kehityin aika myöhään,liivit tuli kuvaan noin.12-vuotiaana,en tarkkaan muista.Asiallisesti totesin itse tarvitsevani liivit ja se siitä.Enemmän ahdisti se kun alaliivien käyttö loppui just mun nuoruuteeni.ÄIDILLÄ OLI KEVYT KORSETTI AINA JA VANHEMMILLA SERKUILLA. Housuliivejä pyrin käyttämään vähän aikaa,mutta jätin ne sitten.Näitä hoikentavia BODEJAHAN ei siihen aikaan käytetty.

70-luvulla olivat nuorten tyttöjen liivit Figura merkkiset ja paksusti topatut. Ihanat livit, joita usein oli vain yhdet kappaleet, koska liivit olivat kalliita.
Pitkälahkeelliset housuliivit olivat myös muodissa ja me tosihokat teinitutöt pidettiin niitä aivan välttämättöminä, sillä muten me oltas näytetty mukamas lihavilta.

Muistan kans ku olin 11v ja mietin asiaa. Kun silloin meillä oli jokaisella käynti terkkarilla ja hän monta kertaa sanoi että "nyt voi sanoa ihan mitä vaan, jos on vielä jotain" olin koko ajan miettinyt että sanoisinko vai enkö. Lopulta sitten sanoin että "Milloin pitää alkaa käyttämään rintaliivejä", tai jotain vastaavaa. sitten juttelimme asiasta. En kuitenkaan suoraa sanonut mitään :D

Kotona joku päivä sanoin että mua sattuu niihin kohtiin kun juoksen tai hypin! Sitten sanoin että voisiko hän ostaa minulle sellaisia minitoppeja :) arastelun vähän, mutta ei se kovin noloa ollut. Äitini otti tämän todella lämpimästi vastaan, mutta ei liian innokkaasti.

Minua ei kyllä yhtään haittaa, että kysyin itse, kun äitini otti sen niin kiltisti vastaan :) Loput sen hetkiset asiat oli sitten äidin aloitteesta. Sitten sovittiin päivä, milloin mentäisiin ostamaan. Kun ostokset oli tehty, olin ihan tyytyväinen asiaan. :)

Ps. Tämä tapahtui yleensä niin, että mentiin vain shoppailemaan (muista syistä) ja sitte kun satuttiin niiden kohdalle niin kysyin "voitko ostaa mulle nää" tai jotain. Minun äitini on niin sellainen, että jos jotain pyytää mitä tarvii niin ei tarvitse kauan odottaa, mutta joo. :)

Mä sain ekat liivit joululahjaksi... Luoja että hävetti siinä nuorena tyttönä ku aukasin paketin kaikkien edessä ja liivithän sieltä tulla tupsahti :D että vinkiksi vaan kaikille äideille ja iseille, kannattaa hoitaa asia vähän diskreetimmin...

[quote author="Vierailija" time="09.06.2010 klo 16:30"]älkää vaan kokeilko kädellä tutön paidan päältä, että "jokos sinä tarvitsisit liivejä". Minä muistan edelleen kun äitini teki näin. Noloa!
[/quote]
Kauheeta. Just tänään otin asian esille noin.. Mutta oon yrittäny olla mahdollisimman luonnollinen näiden asioiden suhteen koska oma äiti oli pidättyväinen..

vanhemman,

itse sain vasta kun kehtasin itse pyytää, oli vaikeaa kun olin ujo, se pitkitti liikaa rintsikoiden saamista. Luulen että sen seurauksena kärsin pitkään huonosta ryhdistä, minulla kasvoi rinnat nopeasti ja hieman ennen kavereita, muistan kuinka koitin pitää yläkropan lysyssä ettei rinnat erottuisi. Ja liikka tunnit oli inhottavia kun ei ollut tukea, eikä vielä senkään jälkeen kun pyysin rintaliivit, kun eivät olleet urheiluliivit, enkä itse edes tajunnut että sellaisiakin on. 

Eli pidä huoli että sinä otat puheeksi ja ajoissa. Ja jos lapsen on kiusallista puhua aiheesta, vaikkei pyytäisi, osta liivejä että voi kokeilla.