Rintaliivien hankinta tytön vai vanhemman aloitteesta?

Olen 13 v ja mielestäni tarvitsisin jo rintsikat. Liikkatuntien jälkeen on usein niska kipeenä. Ongelmana on etten uskalla sanoo äidille, koska pelkään että se sanois vaan että oon viel liian pieni enkä vielä tarvi. Ry: ni on n.92cm enkä tidä että minkä kokoiset edes tarvitsisin

Olen 12.V enkä käytä rintaliivejä. Haluaisin toki käyttää. Kukaan ei vielä käytä. Äiti on ostanut minulle ja mun siskolle parit mutta sisko on 5 v ja haaveilen aina liiveistä. Nyt huomaan että oon ihastunut, ääh en tiiä mitä teen

Paras linja taitaa olla hienovarainen ehdotus, jos tyttö ei ensin ota asiaa itse puheeksi.

ei ottanut tätäkään asiaa mitenkään esille. Sain ekat liivit 12-vuotiaana tädiltäni, oli vahingossa (tai "vahingossa") ostanut väärää kokoa ja kas, olikin mulle ihan sopivat. Sitten aloin ostella itse kaupasta. Äidilläni oli kai ajatus, että jos lapsi ei jotain kysy, niin se ei ole sille ajankohtaista, ja lapsihan ei kysy, jos kaikki kasvamiseen ja murrosikään liittyvät asiat on tehty jo alusta alkaen häpeällisiksi ja vaietuiksi.

Itse tilasin kerran läpinäkyvät liivit jostain nettikaupasta...poikakamu oli innoissaan. Se oli silloin nuorena se... :)

He kun ovat kovin kiinnostuineita juuri nyt siitä, miksi äiti ja isi näyttävät erilaisilta : ).

Nyt on puhuttu siitä, miksi äidillä on tissit, tuleeko niistä vielä maitoa, miksi isillä ei ole, miksi vauvoja kasvaa vain äidin masussa eikä isin, miksi tytöistä tulee äitejä jne.

Sanoin sitten, että sitten kun teille kasvaa tissit, niin sitten ostetaan teille omat liivit. Olivat tyytyväisiä.

Taitaa kyllä käydä niin, että sama keskustelu saadaan käydä uudelleen vielä muutaman kerran.



Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että naiseuteen liittyvistä asioista pitäisi puhua tyttöjen kanssa positiiviseen sävyyn, häpeilemättä, mutta samalla hienotunteisesti.



Oma 30-luvulla syntynyt äitini ei tätä osannut, ei osaa vieläkään. Emme ole läheisiä.

ja niin minäkin olen sitten koko nuoruuteni käyttänyt väärää kokoa. Äitini muisti aina alusvaateostoksilla todeta että minulla on pienet rinnat ja siskoani hän taas aina sanoi rintavaksi. No, koska minä olin hänen mielestään pieni minulle valittiin aluksi a ja myöhemmin b kuppia. Vasta iässä 26v tajusin miksi en ikinä löytänyt istuvia liivejä vaikka mitä malleja sovitin - koko oli ihan väärä. Eli minä (pienirintainen) olenkin d-kuppia ja yllätysyllätys rintavalla siskollani on sama koko. No, koko ikäni olen pitänyt rintojani liian pieninä kun sitä äitini on aina muistanut sanoa, tosi kiva.



Edelleen nykyisin jos käydään yhdessä ostoksilla niin äitini ei ymmärrä että kokoni on d vaan sanoo ettei voi olla kun hänellä on b. Näin siis kun joudun toteamaan monessa kaupassa ettei löydy oikeaa kokoa.



Olkaa varovaisia kun puhutte nuorienne kanssa koska siitä mitä sanoo voi itsetunto ja minäkuva oikeasti vahingoittua.

pienestä asti, mutta murrosiän alkaessa tilanne on eri. Silloin puhutaan lapsen omasta kehittyvästä ruumiista, kun pienempänä tyttönä aihe on ollut jotenkin kaukainen ja yleinen. Mitä isompi lapsi, sitä enemmän yksityisyyttäkin hän haluaa. Meidän tyttökin leikki rintaliiveillä alle kouluikäisenä, mutta se on eri asia, kuin oikeiden rintaliivien hankinta. Ei siinäkään mitään kummaa siis ole, mutta lapsen nolous omasta kehittyvästä ruumiistaan ei siis tarkoita sitä, etteikö asiasta olisi perheessä aiemmin puhuttu.

yllättävää oli tämän ketjun anti. Itse muistan lapsuudestani miten äitini jännäsi kamalasti miten tyttärilleen hankkia liivejä. Voi kun olisikin antanut jonkun ammattilaisen opastaa itse ei todellakaan ole mikään pukeutumisen tietäjä muutoinkaan.



Jos itselläni olisin tytär ostaisin hänelle ehkä jo pienempänä toppeja, jotta hän tottuisi ajatukseen nännit piilossa. Ja sitten voisin lähteä hänen kanssaan yhdessä liikkeeseen ja ostettaisiin molemmille liivejä. Sehän voisi olla vaikka juhla! (siis jos kuviteltu tyttäreni niin tahtoisi..)

...en käsitä! Miksi lähes tissittömille ostetaan jotain topattuja liivejä että "näyttäs kuin ois jo tissit" Vasta siis kun on jotain mitä kannatella!

itselläni on pienet aa-kupit ja ostan yleensä topattuja liivejä, koska ne istuvat paremmin...ohuet liivit taas jäävät "ryppyyn". En kuitenkaan osaa olla käyttämättä liivejä, vaikkei tissejä olekaan.

on hyvin estynyt mitä tulee seksuaalisuuteen ja naiseksi tai mieheksi kehittymiseen. Kuukautisesti sai puhuttua vähän ja sekin oli sitä että alapäästä tulee verta, sitä ei saa säikähtää ja silloin käytetään siteitä. Ei siis puhettakaan että olisi kertonut mitä se tarkoittaa lasten saamisen kannalta.



Rintaliiveistä on sitä mieltä että ne täytyy olla beiget, samoin alushousut. Äitilläni on hyvin pienet rinnat, oikeastaan ei rintoja ollenkaan, AA-koon rintsikoiden kupit pussittaa, on siis liian isot. Me tytöt ollaan peritty rintojen koko isän puolelta, minulla on D tai E koon rinnat, toisella siskolla c ja toisella siskolla G-kupin rinnat. Äiti aina osti meille liian pieniä kuppikokoja, kuppi oli B ja rinnanympärys sitten ihan valtava että sopivat päälle. Toinen sisko osti lukiossa itselle alusvaateliikkeestä G-koon rintsikat ja siitä kerran kotona puhuttiin, äiti tuhahti että kyllä se naiselle kuin naiselle on C-kuppi riittävä. Joopa joo..

siis kuukautisista...

on hyvin estynyt mitä tulee seksuaalisuuteen ja naiseksi tai mieheksi kehittymiseen. Kuukautisesti sai puhuttua vähän ja sekin oli sitä että alapäästä tulee verta, sitä ei saa säikähtää ja silloin käytetään siteitä. Ei siis puhettakaan että olisi kertonut mitä se tarkoittaa lasten saamisen kannalta.

Rintaliiveistä on sitä mieltä että ne täytyy olla beiget, samoin alushousut. Äitilläni on hyvin pienet rinnat, oikeastaan ei rintoja ollenkaan, AA-koon rintsikoiden kupit pussittaa, on siis liian isot. Me tytöt ollaan peritty rintojen koko isän puolelta, minulla on D tai E koon rinnat, toisella siskolla c ja toisella siskolla G-kupin rinnat. Äiti aina osti meille liian pieniä kuppikokoja, kuppi oli B ja rinnanympärys sitten ihan valtava että sopivat päälle. Toinen sisko osti lukiossa itselle alusvaateliikkeestä G-koon rintsikat ja siitä kerran kotona puhuttiin, äiti tuhahti että kyllä se naiselle kuin naiselle on C-kuppi riittävä. Joopa joo..

No sitten mä ostin niitä ja semmosia rintaliivinmallisia nyt myöhemmin. Eipä tuosta sen kummempaa haloota tarvinnut tehdä. Ostetaan ihan oikeita rintsikoita kunhan rinnat vielä vähän kasvavat.

että toi mulle liivit kun olin 12, ja sanoi, että nyt alat käyttää noita. Vastustelin ansin, mutta pistin ne vielä samana päivänä päälle, ja siitä eteenpäin käytin.



Meillä on suvussa isot rinnat, ja nytkin 32-vuotiaana mun E-kuppi ei riipu ja roiku, kun se on alusta asti saanut hyvän tuen.



Välillä säälittää nuoret tytöt, joille on kasvanut nopeasti isot rinnat, ja jotka on roikahtaneet saman tien, kun rintsikoita ei ole käytetty.

Mulla ei vielä oo, mut pian tarviin. En ite oo ees varma millon tarvisin, eli mun mielestä kannattais äidin kertoa, koska lapset ei välttämättä viiti kysyä tai edes tiedä tarvitsevansa.

liivit ennenkuin itse kerkesin edes ajatella asiaa.

ja salaa, koska ajattelin äitini paheksuvan mustaa. Jatkossa kyllä ihan ilman mutinoita äiti maksoi liivini, jotka valitsin aina itse.

Jonkun toppisysteemin äitini kyllä osti heti kun rintani alkoivat ilmoittaa kasvamisestaan. Ostin ne ekat rintsikat aika myöhään, rinnat oli ehtineet kasvamaan jo jonkin verran.

Oma äiti vastusti kaikkea naisellisutumiseen liittymistä. Useammastakin syystä arvelen, että hän oli aika pahasti jumissa seksuaalisuuden kanssa ja lapsista ei siksi pitänyt tulla naisia. Äiti ei koskaan ostanut naisellisia rintaliivejä, ostin sellaiset ekan kerran lukiossa kun sain vähitellen omaa rahaa (ostelin yksin noin 5€n halvimpia liivejä ilman myyjän apua halpaliikkeistä). Mutta tästä huolimatta äiti osti kyllä kahdet toppimalliset urheilurintaliivit (pesuvara) jo yläkoulun alussa (kuppini silloin noin kokoa 75b). Lopetin jossain vaiheessa rintaliivien käytön siten, että käytin niitä lähinna urheillessa. Aloitin liivienkäytön uudelleen vasta ensimmäisen lapsen synnyttyä kun rinnat raskaat imetysaikana ja siitä lähtien olen niitä käyttänyt.



Urheiluliivit olivat paremmat kuin ei mitään ja ehkä ihan hyvä idea jos äiti kokee ongelmalliseksi ostaa tytölleen mitään nättiä lue paheellisia "seksihepeneitä". Mutta luulen, että olisin käyttänyt rintaliivejä nuoruudessani paremmin, jos olisin saanut rahaa ja ohjeita liivien ostamiseen ja niiden käyttäminen olisi siten ollut miellyttävämpää. Olin nuorena aikuisena vielä d-kupin rinnoillakin pitkälti ilman rintaliivejä, ja ennen lapsia minulla ei koskaan ollut laadukkaita, rintoja kunnolla tukevia liivejä, mikä ei varmaan ollut hyväksi. Ei sitä koon arvioimista kannata jättää minkään 12-vuotiaan tehtäväksi ja nuorta aikuisuuttakin katsoen äidin olisi hyvä ohjata tytär alkuun arvostamaan rintojaan niin, että tämä oppii panostamaan näistä huolehtimiseen.



Muistan yhdet topatut a-kupin rintsikat ajalta, jolloin löysin mittausohjeet ja minulle selvisi että kuppikokoni oli 75c. Olin ihmeissäni, koska äiti oli aina painottanut miten hänellä on a-kupin rinnat ja rintojen koko periytyy. (aikuisen arviolla äidinkään rinnat eivät ole a-kuppia, mutta en viitsi opastaa häntä erikoisliikkeeseen kun "meillä ei puhuta näistä asioista".)

Minusta on vähän kummallinen ajatus, että tytön pitäisi itse tietää, missä vaiheessa liivit kannattaa ostaa ja että hänellä olisi edes rahaa ostaa ne.



Kyllä se on aika pitkälle se äidin häpeily joka siirtyy lapseen, eikä lapsen oma asenne.