Avioliitto käsitys on aika vanhanaikainen

ennen oli mentävä naimisiin tai luostariin jos aikoi itsensä hengissä pitää.

siis, että sinulla on vanhanaikainen käsitys avioliitosta?

Itse olen naimisissa, eikä mikään viestissäsi vastaa ajatuksiani. Sen lisäksi muiden avioliitot/aviottomuus eivät kiinnosta minua millään tavalla tai muuta käsitystäni ihmisistä.

enemmänkin luokkakysymys. Mitä pienemmät tulot, sitä enempi suhteita, sitä lyhyempia suhteita / lapsilla eri isiä, sitä pienempi todennäköisyys avioliittoon... Pätkätuloilla on vaikea elää jatkuvasti tasaista elämää...

ja toiseksi, avoeroja on moninkertainen määrä avioeroihin.



Ehkä ongelma onkin jossain muualla kuin avioliittokäsityksessä. Ongelma voi olla siinä, että ihmiset kuvittelevat toisen tekevän itsensä onnellisiksi ja kun se ei toteudu, vaihdetaan ihmistä kuin paitaa.

ajattele ap:n tavalla. Mutta se on kyllä totta että avioliitto tuntuu olevan joku asemma tässä elämässä,status,ja kuvitelmat avioliitonihanuudesta ovat kovin ruusuiset. Ei se suhdetta muuta miksikään vaikka saatkin käyttää itsestäsi vaimo nimeä,ei se muuta suhdetta vahvemmaksi,onnellisemmaksi niinkuin usein täällä annetaan ymmärtää. Elämä jatkuu samaan tapaan kuin avoliitossa ollessa..

ja että vaimona olo on korkea asema?



No kiva. Mullahan nousi tässä status ja asema ihan itsestään ja ilman omaa ansiota! Kiitos!

ja sana vaimo tuntuu olevan arvokkaampi kuin esim.avovaimo.

riippuu siitä, minkä arvon itse avioliitolle antaa. Jos se on vain paperi, niin varmasti niin sitten on. Meille mieheni kanssa avioliitto on todella tärkeä asia. Siinä lupauduimme loppuelämäksemme toisillemme ja tahtomaan kaikissa elämäntilanteissa jatkaa yhdessä. Se tarkoitti myös perheen perustamista. Itse koin avioliiton erityisenä rakkaudenosoituksena toiselta ja sanalla vaimo on minulle positiivinen merkitys. Ei se ole mikään status, mutta muistuttaa toisen rakkaudesta ja liitosta. Voihan tämä kuulostaa toisista vanhanaikaiselta, mutta tämä on minun kokemukseni.



Minulle avioituminen toi myös rauhallisen asenteen suhteeseemme: Tähän on nyt sitouduttu ja tässä ollaan. Tämä on mukava tunne. Takana on nyt vähän päälle neljä vuotta naimisissa ja onnellinen olen siis edelleen. Ennen naimisiin menoa seurustelimme kolme vuotta ja tämän koin itse ennemmin sellaisena väliaikana ja harkinta-aikana, jossa olismme hyvin voineet erota tai jatkaa.

ja sana vaimo tuntuu olevan arvokkaampi kuin esim.avovaimo.

Mulle ei nyt tule yhtään tilannetta mieleen.

yhteiskunnan ylläpito, sanoi henkikirjoittaja maistraatissa meitä vihkiessään. Nykyään tehdään lapsia ja sitten vasta mietitään, viitsiikö tai haluaako sitoutua sen lapsen toiseen vanhempaan. Lapsethan siinä eniten kärsivät, jos ei juurikaan sitten enää huvita.

ja totta kai se on eri juttu kuin se, että pistää hammasharjan samaan mukiin jonkun toisen kanssa. Minulle avioliitto merkitsee juuri sitä, että olen harkiten tahtonut perustaa perheen tuon toisen ihmisen kanssa ja hän minun ja olemme siihen sitoutuneet tekemällä siitä julkisen juridisen sopimuksen.



Arki on samaa kuin avoliitossakin, mutta ainakaan minä en tästä kovin helpolla lähde kävelemään, koska pidän sitä arvossa. Meillä on viikon päästä 20. hääpäivä.

tuleeko heistä perhe vai vaaditaanko perheeseen myös lapsia? Entä jos aviopari ei saa lapsia, niin onko avioliitto mitätön?

yhteiskunnan ylläpito, sanoi henkikirjoittaja maistraatissa meitä vihkiessään. Nykyään tehdään lapsia ja sitten vasta mietitään, viitsiikö tai haluaako sitoutua sen lapsen toiseen vanhempaan. Lapsethan siinä eniten kärsivät, jos ei juurikaan sitten enää huvita.

Avioliitto on pysyvä.

Avoliitto ei?

Meillä avoliittoa takana yli 15v, kolme lasta. Emme todellakaan harkitse "sitoutuisimmeko" toki olemme sitoutuneita toisiimme ja perheeseemme.