"Kiltin tytön syndrooma"- rupesin riitelemään ja nyt harmittaa

kenelläkään taida olla enää mitään sanottavaa tähän eilen aloitettuun...







Aloittaja yrittää vielä tinkoa vastauksia

ne parhaimpia ovat :) No miten riitelit? Olitko epäasiallinen vai vaan eri mieltä? Arvosteletko nyt itseäsi siitä näkökulmasta, että miten muiden tulisi käyttäytyä ja miten kiltin tytön tulisi käyttäytyä?



Jos ihan ranttaliksi et pistänyt, anna asian olla. Älä ala pyydellä anteeksi, että olit epäsovinnainen. Ole kuten muutkin, eli aivan kuin olisit jo unohtanut asian.

Eniten mua kait harmittaa tässä se että järjellä ajatellen reaktio tuntuu kuitenkin vähän liioitellulta, ainakin nyt kun olen saanut etäisyyttä asiaan...



(Jonkinlainen omasta epävarmuudestani loukatuksi/kiusatuksi tuleminen mua rupesi ottamaan pattiin.)

nyt joku vielä jotain.

voit ajatella olevasi joku muu, jolle runsaampikin tunnekuohu on ihan normaalia. Tai voit toimia ehkä enemmän itsenäsi ja sanoa lyhyesti, että sori kun tuli hiillyttyä asiasta joka harmittaa todella mutta ei ehkä ihan noin paljon...



Vastatkaa joku toinenkin ;)

toisaalta ihan hyväksi vaan huomata ettei maailma riitoihin kaadu! Pari päivää ja fiilis on poissa, et enää muista riitaa.

sitä kiltintytönsyndroomaa...

Ei sillä pitäsi olla merkitystä mistä riitelit vaan sillä mitä tunnet. Kyllä omien periaatteiden takana pitää voida seisoa ilman "morkkista".



Mutta tiedän tunteen, kai sitä jollain tavalla kuitenkin ajattelee että kun sille toiselle tulee paha mieli, niin ei se ole riitelyn arvoista...



Yritän kyllä päästä siitä ajatusmallista eroon. Minä haluan seistä omien periaatteideni takana enkä aina ajatella muiden tunteita!

ITSENI takia.



Tsemppiä ap!

jotta voisi kommentoida

ajattelemaan, että kaikki SUN reaktiot ovat aina liikaa, yliherkkyyttä, järjen vastaisuutta jne. Eli sun toivotaan olevan reakoimaton ihminen, jotta muille jää enemään pelikenttää mellastaa ja ilmaista tunteitaan. Mitäs kato sun tunteista, sä voit aina olla välittämättä, unohtaa jne?

Näin mulla.

Eniten mua kait harmittaa tässä se että järjellä ajatellen reaktio tuntuu kuitenkin vähän liioitellulta, ainakin nyt kun olen saanut etäisyyttä asiaan...

(Jonkinlainen omasta epävarmuudestani loukatuksi/kiusatuksi tuleminen mua rupesi ottamaan pattiin.)

no se riitely sai alkunsa varmaan siitä etten sietänyt sitä että mun olemistani piti ruveta jotenkin "ronkkimaan" eli kommentoimaan jne. Tätä ei siis tapahtunut suoraan päin naamaa vaan selän takana, mutta oli mulla tiedossa.



Suoraan tälle ihmiselle en valittanut asiasta, kun en kykene kommunikoimaan sen kanssa. Kaikille muille kyllä, lähi-esimiehelle varsinkin...

ihan normista työelämässä. Totta kai ketä tahansa v****ttaa jos selän takana juoruillaan. Aika harvalla loppujen lopuksi on pokkaa mennä suoraan puhumaan ja vielä harvemmalla juoruilijalla on pokkaa sanoa muuta kun että emmäää ooo, en oo edes kuulutkaan koko asiasta....

jonka olen älynnyt ja käytin sitä tavallaan "hyväkseni" tuossa kun hermostuin tuosta asiasta, että mulla on nimenomaan oikeus hermostua ja loukkaantua, nyt myöhemmin on vaan tullut epäilyä... Tai ehkä olen älynnyt ettei välttämättä olis kannattanut. En tiedä.