Naispapit
Entäs tämä? hyväksyttekö naiset pappeina, vai luetteko Raamattua, niin kuin ainakin lestadiolaiset tulkitsee? Meillä ainakin on aivan ihania naispappeja, ja on miespapitkin meidän seurakunnassa ihan mukavia kaikki. Ja aivan samanlailla pystyvät naiset kirkolliset toimitukset tekeen, kuin miehetkin. Ja joskus naisten kanssa voi helpommin keskustella ainakin naista koskevia asioita.
Kommentit (47)
tiikerinkukka:
Kannatan sitä, että jokaisella on vapaus harjoittaa kutsumusammattiaan sukupuoleen/rotuun/uskontoon katsomatta.
...vaikka melkein kaikissa arkielämän asioissa olen tulepalava feministi. Ortodoksisessa kirkossa pappeus on kuitenkin sakramentti (käsittääkseni myös katolisessa), ei mikä tahansa " kutsumusammatti" . Ortodokseilla on myös voimassa apostolinen sukkessio, millä tarkoitetaan sitä, että piispa on vihkinyt toiset piispat ja papit katkeamattomana sarjana apostolien ajoista alkaen. Koskaan ei lähes 2000 vuoden aikana papiksi ole vihitty naista. Kristus siis valitsi 12 opetuslapsensa joukkoon vain miehiä ja näistä tuli ensimmäiset piispat. Minusta on varsin ymmärrettävää, että tuollaisen perinteen muuttaminen ei käy kädenkäänteessä. Ehkä muutos tulee jonain päivänä, mutta kirkon konservatiivisena laitoksena täytyy " tarkkailla tilannetta" kauan ennen kuin suostuu tuollaiseen muutokseen.
Itse en haluaisi olla pappi, koska ajattelen, että se, että olen syntynyt naiseksi tarkoittaa sitä, ettei minua ole tarkoitettu papiksi. Kutsumukseni on jossain muualla.
Luterilaisessa kirkossa pappeus ei ole samalla tavalla sakramentti ja siellä papin toimen voi ajatella olevan maallisemmalla tavalla " ammatti" . Siksi minusta luterilaiset naispapit ovat ihan ok.
Usko vaatii myös nöyryyttä ja toisinaan täytyy vain hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat. Minulle itselleni kiivaana feministinä saattaa tehdä ihan hyvää, että ainakin uskoni piirissä tunnustaa, että sukupuolilla on erilaiset roolit ja tehtävät. Suhtautumiseni on siis hyvin samanlainen kuin Kissanmintulla, pappeus on isän virka. Pappi on ennenkaikkea seurakunnan isä. Kirkolliset äidit löytyvät luostarista ja suorittavat siellä omaa tärkeää kutsumustaan. Ja lisäksi kirkossa on yksi Äiti ylitse muiden, nimittäin korkeasti kunnioitettu Jumalanäiti Maria.
(Ihan aluksi: anteeksi jos on olemassa vipellys niminen käyttäjä. kirjauduin äsken sisään uudella tunnuksella, kun olen autuaasti unohtanut vanhan. Ja en huomannut, että kirjoitin vipellyksen 3:lla l:llä. Joten saattaapi olla vipellys 1:llä l:llä)
lueskelin puolisilmällä näitä viestejä. Joihinkin kohtiin antaisin kommenttia.
1. naisille olisi muitakin hommia seurakunnassa, esim diakoniatyö
entäpä, jos juuri papin homma on se joka kiinnostaa. Kunnioitan muitakin työaloja, kuten esim, diakoniatyötä, mutta en koe niitä omikseni.
2. nainen vaietkoon ja ei saa opettaa:
naisen kuitenkin sallitaan opettaa pyhäkoulussa, pitää raamattutunteja yms. Eikö se muka ole opettamista
3. seurakunnan johtajan tulee olla yhden ´vaimon mies:
tällä perusteellahan voitaisiin kieltää naimattomat miespapit
Joka tapauksessa koen, että Jumala on kutsunut minut tähän hommaan, vaikka vastaan pistin sen minkä kerkisin. Koen, että tämä on työtä, jota haluan tehdä.
Raamatussa todellakin sanotaan monistakin asioista vaikka mitä. Tärkeintä onkin raamatuntulkinta. Nekin, jotka mielestään tulkitsevat raamattua " puhtaasti" , tekevät väkisinkin kompromisseja. Vai löytyykö vielä orjuuden kannattajia. Paavalihan sanoo jossain kirjeessään, että orja pysyköön orjana. Tai hyvin harva enää ajattelee, että naisen on rukoiltava pää peitettynä ja että miesten pitkät hiukset on tuomittavia.
Minäkin täällä uutena kirjoittelen :) Eli terve vaan kaikille, ilolla (ja välillä ihmetykselläkin) olen teidän " aktiivien" kirjoittelua seurannut! Täytyypi todeta että harvinaisen fiksun oloista ja asioihin perehtynyttä porukkaa!!
Olipas mukavaa lukea sinun, ihka oikea pappi, kirjoituksesi. Olen niin samoilla linjoilla. En oikein koskaan ole ymmärtänyt fundamentalistista ajattelua missään asiassa. Ja näissä uskonkysymyksissä se ääriajattelu/-katseisuus tulee niin voimakkaasti esille. Yritän juuri sanoa sitä, että esim. raamattua tulkitessa katsotaan vähän niin että mikä tilanteeseen sopii...Siis yritän juuri sanoa tuota, mitä sinä mainitsit esim. orjuudesta...
Oma uskoni on hyvin ekumeeninen, minulle kaikki usko on arvokasta ja tärkein anti minulle omassa uskossani on oma sisäinen rauha (ja tietysti se, että myös toisilla olisi hyvä olla). Mielestäni (jos nyt siis puhutaan esim. juuri kristinuskosta) me kaikki uskomme samaan asiaan, eikä kukaan ole sen enempää tai vähempää menossa Taivaan valtakuntaan uskon " tekojen" tai ajatusten " siitä, mikä on oikein" kautta, vaan uskon tuoman varmuuden, hyvän olon, USKON kautta.
Apua, niin sekava sepustus. Lapset kähnäävät sängyissään. Palaan paremmalla ajalla :)
niin, ja jos " nainen vaietkoon seurakunnassa" - sanonnan ajatellaan tarkoittavan juuri naispappeutta (nykyaikana)niin mistä se tiedetään että juuri naispappeutta? Miksei juuri myös diakoniatyötä, evankeliointia, tai ihan mitä tahansa seurakuntatyötä tai osallistumista? Onko siis naisen osana istua hiljaa, kommentoimatta, kyseenalaistamatta ja vain ottaa vastaan mitä annetaan? Vai missä menee raja " vaikenemisen" suhteen?
vai menikö nimet oikein. Sinä vipellys teet mielestäni arvokasta työtä. Ja olen samaa mieltä kanssasi naisesta pappina. kyllä pyhäkoulun opettajakin tekee opetustyötä, eikä se ole sen kummempaa, kuin kirkossa saarnaaminenkaan. Jumala ei erottele sitä kumpi tekee kirkossa työn, mies vai nainen. Ja sinulle myös Saaihu, Tervetuloa tänne keskustelemaan. Aika paljon samoilla linjoilla olen, kuin sinä. Ja usein naispapit ovat jotenkin inhimillisempiä, kuin miehet. heille vaan on jotenkin helpompi ouhuakin, kuin miehille.
On ollut surullista miten uskon avulla eriarvoistetaan naisia. Onneksi Suomessa on sukupuolista eriarvoisuutta koskevaa lainsäädäntöä. Tuntuu aika hirveältä että nuoret naiset hyväksyvät kaiken sen mitä uskonnollisissa tilaisuuksissa " opetetaan" . Me elämme nyt vuotta 2005 ja eriarvoisuutta perustellaan epämääräisillä raamatun tulkinnoilla.
Mä olen sun kanssa täsmälleen samaa mieltä. On väärin, jos ja kun ihmiseltä viedään oikeus tehdä työtä johtuen sukupuolesta, rodusta tai muusta toisarvoisesta asiasta. Nainen pystyy tekemään työn aivan yhtähyvin, kuin mieskin, oli se sitten papin, tai mikä tahansa työ. Kelpaahan nainen armeijaankin, niin miks ei sitten papiksi, ihan yhtä hyvin. Ja onhan pyhäkoulun opettajatkin naisia, ja samaa sanaa opettavat, niin miksi ei sitten kirkossa voi tehdä periaatteessa ihan samaa työtä. En ainakaan suostu sen vähempiarvoiseksi, kuin mies, vain sen takia, että olen nainen. Ja meidän kirkossa olevat naispapit ovat ihan yhtä hyviä, kuin miespapitkin, jos eivät vielä parempiakin ammatissaan. Jotenkin toimitukset ovat inhimillisemoiä. Ja eikö Jeesuskin ollut tasa-arvoinen kaikkia ihmisiä kohtaan?