Vapina/nykimiskohtaus 2 vuotiaalla..apua!!
Poikamme 2v3kk sai viime yönä onkin kummallisen kohtauksen.
Heräsin kamalaan huutoon ja menin katsomaan, niin poika nyki ja sätki/ vapisi kummallisesti. Ja sitä jatkui useita minuutteja ja sitten loppui..
Jäi vain huolettamaan mitähän voisi olla.
Terveyskeskukseen emme saaneet vielä aikaa, mutta olivat sitä mieltä että kannattaa tutkia..
Kommentit (19)
Pojan tuo sätkiminen oli jotenkin rytmistä ja en saanut sitä loppumaan/ ja en saanut kunnon kontaktia poikaan, sitten se meni vain itsekseen ohi ja poika simahti todella nopeasti ja oli aika väsynyt vielä aamullakin herätessään.
Öillisiä kauhukohtauksia pojalla on ollut ja luulin jo että ne ovat karmeita mutta tämä nyt oli sitten jo omaa luokkaansa.
Nala70:
..mutta kyllä kannattaa tutkituttaa. Kohtaus voi olla tietenkin mitä vain,minulle tuli mieleen epilepsiakohtaus( älä nyt säikähdä..). Meidän pojalla on epilepsia, tosin oireet ovat olleet erilaatuisia. Oliko tai huomasitko mitään erityistä sen kohtauksen jälkeen? oliko lapsi väsyneempi kohtauksen loputtua, reagoiko mihinkään sätkimisen aikana? Kun en ole asiantuntija enkä tiedä hirveästi itsekään tästä aiheesta, en halua " leikkiä lääkäriä" , joten jätetään diagnoosit alan asiantuntijoille. Olen tukena ja turvana muuten, et ole yksin. Toivotaan ettei ole mitään vakavaa.
Hei! Kannattaatietysti ottaa yhteyttä heti lääkäriin, mutta tullut mieleen myöskin, että voisivat olla niin sanottuja kauhukohtauksia (näkee kauhuunia), oireet ovat samantyyppisiä ja huuto myöskin liittyy kuvaan ja kontaktin puute. Sen takia tehdään EEG, jotta pystyisi erottamaan epilepsiasta
ansas:
Hei! Kannattaatietysti ottaa yhteyttä heti lääkäriin, mutta tullut mieleen myöskin, että voisivat olla niin sanottuja kauhukohtauksia (näkee kauhuunia), oireet ovat samantyyppisiä ja huuto myöskin liittyy kuvaan ja kontaktin puute. Sen takia tehdään EEG, jotta pystyisi erottamaan epilepsiasta
Mutta tokihan niitäkin voi olla varmaan erilaisia..
Meillä kauhukohtauksissa pojalla ollut lasittunut katse/ ei kontaktia ja huutaa karmeasti ja kääntää kaarelle itsensä ja herätys yleensä tapahtuu pyyhkimällä kasvoja kostealla liinalla tms.
Nyt poikaa en ns herättänyt, vaan tuo loppui itsekseen. Ja tuota vapinaa ei ole ennen ollut..
Mutta täytyy kyllä ensi viikoksi tilata lääkäri ja tarkistaa että jos onkin jotain mikä vaatii hoitoa.
Joskus pojalla on ollut hieman tasapaino ongelmia, mietin että voisivatkohan ne liittyä tähän..Poika kävelee huterasti ja on tupsahdellut nurin.. Tätä vain silloin tällöin..
..siis jatkan siitä, että meidän pojalla ensimmäinen " suuri" kohtaus alkoi ykskaks. Poika meni poissaolevaksi, silmät olivat kääntyneet ylöspäin(näytti pelottavalta se ilme), tajunnantason alenema, ei siis reagoinut puheeseen, hyssyttelyyn tms. alkoi nykiä ja sätkiä rytmisesti ja haukkoi henkeä omituisesti. Kohtaus kesti minuutin pari. Näitä kohtauksia ei ole ollut kuin se yksi ainut ja sen jälkeen ilmaantui pienempiä " poissaolokohtauksia" . Saimme pikaisesti lähetteen tutkimuksiin lääkärin vastaanotolla käytyämme. EEGtä mitattiin ja neurologi totesi niistä epilepsian. Nyt on lääkitys meillä ja hyvin asiat.
..että juuri siksi onkin syytä tutkituttaa mahdollisimman pian oireiden ilmaannuttua, jos onkin epilepsiaa tai jotain muuta lääkityksen vaativaa sairautta, saadaan paras mahdollinen hoito alkamaan ja sillä voidaan turvata tasapainoinen kehitys jatkossa. Lapsen, varsinkin näin pienen kuin meillä, kehitys on huimaa, ja jos lääkitystä ei olisi, kehitys kärsisi siitä koska aivojen sähköisessä toiminnassa on häiriöitä. Jotenkin näin meille neurologit kertoivat hoidosta ja sen tarpeellisuudesta. Toivotaan parasta! Voithan kokeilla soittaa päivystävälle lääkärille ja kysyä poikanne tilannetta? Meillä mentiin suoraan päivystävälle ja sieltä laitettiin lähete yliopistosairaalaan, kesti muutaman päivän kun tuli kutsu, kiireellisyys luokka yksi(sillä lähetteellä).
JOS kohtauksia (mitä ne sitten ovatkaan) tulee vielä toinen TAI kolmas lyhyehkön ajan sisällä olisi hyvä lähteä heti päivystykseen. Tai ainakin soittaa. Tietysti jos nyt näyttää siltä ettei enempää kohtauksia ole tulossa, kiire ei ole niin suuri.
Jos lapsellasi on epilepsia, suurimmassa osassa tapauksista lääkehoito auttaa. Jos kohtauksia ei saadakaan pois, yleensä löytyy kuitenkin hyvä hoitotasapaino. Mikä tarkoittaa siis mahdollisimman vähää lääkemäärää ja mahdollisimman harvoja kohtauksia.
Toivottavasti noita ei tule enempää. Ei varmaan tarvitse erikseen huomauttaa (kohtauksethan ovat tosi pelottavia), että varmaan olisi hyvä seurata vähän tarkemmin lasta nyt lähiaikoina. Jos teillä on videokamera JA saisitte filmille kohtauksen, voisitte jo sen näyttää lääkärille. Toivottavasti kuitenkin tuo jäi yksittäiseksi episodiksi. Yhden kohtauksen perusteella ei aleta lääkitystäkään, jos eeg on normaali.
Eikös siinä ole niitä valoärsykkeitä yms..
Minulta itseltä joskus mitattu ja voisin kuvitella että poika ei ole samaa mieltä moisen mittauksen kanssa..
Nukutetaanko siksi aikaa vai miten..?
Onko mahdollista, että lapsellasi olisi ollut kuumekouristus? Onko ollut flunssaa yms. aiemmin? Lämpö saattaa lapsilla nousta yllättävänkin nopeasti ja aiheuttaa sitten kouristuksia.
Jos em. ei mielestäsi ole mahdollista, niin minäkin hakeutuisin kyllä pikaisesti lääkärin pakeille ja jos suinkin vain mahdollista, niin jonkun muun kuin terveyskeskuslääkärin. Julkisella puolella nuo jonot ovat välillä aika pitkät, valitettavasti...
Eli lasta pitää ensin valvottaa mahdollisimman paljon. Myöhään nukkumaan ja aikaisin ylös. Eeg pyritään järjestämään pienille lapsille sitten aamusta tai aamupäivällä.
Kun mennään eeg:hen, lapselle sitten laitetaan se myssy päähän. Hänen tulee nukahtaa kokeen aikana, unta seurataan noin 15min (vähän riippuen myös siitä, miten kauan nukahtamiseen on mennyt aikaa).
Torkkujen jälkeen lapsi herätetään. Yleensä ensin näytetään vilkkuvaloa, jotta lapsi virkistyisi. Sitten saatetaan pyytää lasta sulkemaan silmät ja avaamaan ne. Jos hän ei sitä osaa pyynnöstä tehdä, voi äiti sulkea luomet. Yleensä tämän jälkeen koko homma on ohi. Tulokset saa kunhan käyrät ehditään analysoimaan.
Jos pojallesi nyt yhtäkkiä alkaisi tulla tosi, tosi paljon kohtauksia, saatettaisiin yrittää järjestää mahdollisimman pian videoitu eeg (päivystysluontoisesti) ja aloittaa lääkitys tuloksen mahd pikaisen analysoinnin jälkeen. Video-eeg kestää usein sitten vähän pidemmän aikaa. Meillä se on ollut lyhimmillaan pari tuntia ja pisimmillään 4t. Joskus tehdään pidempiä, jopa useamman vuorokauden mittaisia rekisteröintejä.
Pienillä lapsilla saatetaan joskus käyttää humautusta rauhoittamaan, jos lapsi ei tahdo nukahtaa. Hereillä ollessa häntä sitten yritetään muuten pidellä aloillaan, koska piuhojen kanssa ei voi hirveästi vipeltää.
Unideprivaatio-eeg:ssä tärkeitä ovat nukahtamis- ja heräämisvaiheet, ne kun ovat muutenkin erityisen häiriöalttiita epileptisen toiminnan kannalta.
Jos epilepsia todetaan, seuraa aika iso määrä tutkimuksia. Näitä ovat mm erilaiset verikokeet sekä pään magneettitutkimus. Usein on kuitenkin sellainen tilanne ettei mitään saada selville ja kouristusten syy jää avoimeksi.
noiden tutkimusten kanssa...aika usein olen kuullut näitä " apua apua auttakaa, äiti, ei saa" - huutoja... Kaipa sitten vain riittävästi ylimääräisiä voimia paikalle, jotta onnistuttaisiin...
Ja jos sieltä nyt ei heru sitä aikaa niin sitten vien yksityiselle..
Samaan paikkaan se lähete kumminkin tulee joten eipä sen niin väliä missä sitä käy..
Mutta saisi tarkistettua asian, kun kovasti huolettaa..
toivottavasti, kaikki menee hyvin. Ymmärrän huolesi, meidän suvussa veljelläni on tai on ollut epilepsia. se ilmestyi aikuis-iässä ja hän on ollut 9 vuotta lääkityksellä, viimeiset pari vuotta ei ollut yhtään kohtausta ja viimeisen tutkumuksen mukaan hänen aivoissa kaikki OK. jÄ yksi neurologi kertoi minulle, että jokaiselle täysin terveelle ihmiselle voi joskus tulla epileptinen kohtaus-väsymyksestä, lääkityksestä, myrkytyksestä jne, kaikkia syitä ei edes tiedä. Kerro kuulumisia ja kaikkia hyviä
..parhain päin. Hyvä, että heti huomenna otat asian hoitaaksesi ja soitat lääkärille. Voin kuvitella, mitä mielessäsi liikkuu. Noista EEG tutkimuksista vielä, että meidän tapauksessa ei tarvinnut lasta erityisemmin valvottaa, jotta oisi nukkunut tutkimuksen aikana eikä valoärsykkeitä käytetty, ehkä juuri siksi koska lapsi alle vuoden ikäinen. Isompien lasten kohdalla voidaan kai näin tehdäkin. Meille kutsu tutkimuksiin tuli puhelinsoitolla, eikä siinä silloin sanottu mitään muuta kuin että neljä tuntia mitataan ja sitten pääsee kotiin. Sairaalassa kuitenkin lääkäri oli sitä mieltä että lapsen on jäätävä oitis tarkkailuun ja tehdään lisätutkimuksia. Seuraavana päivänä tehtiin pään magneettikuvaus, nukutuksessa. Kaikki meni hyvin eikä niissä kuvissa ollut mitään poikkeavaa. Paljon myös tutkittiin pissaa, otettiin verinäytteitä. Meidän tapauksessa kohtausten aiheuttaja on jäänyt arvoitukseksi ja on sanottu että paranemismahdollisuudet ovat hyvät tämmöisissä tapauksissa, joissa aiheuttajaa ei tiedetä. Joitakin tekijöitä voi olla jotka laukaisevat epilepsian kuten matala verensokeri, stressi, univaje jne.kuten tässä jo taisi joku mainitakin näistä. Kerrohan kuulumisia, ollaan hengessä mukana.
Käytiin tänään terveyskeskus lääkärillä..
Ja minua hieman yllätti diagnoosi: " en tiedä"
Lääkäri oli soittanut HYKSin neurologille ja ei kuulemma sopisi epilepsian taudin kuvaan..
Lääkäri kysyi että kouristelivatko lapsen kädet..
Mielestäni ei..
Mutta mainitsin myös että en ihan tarkalleen osaa sanoa kun olin itsekin niin ihmeissään että mitä tapahtuu..
Kuulemma nyt ei tehdä mitään, eli lapsilla voi kuulemma tulla tuollaisia kohtauksia " tietämättömistä syistä" ja saattaa jäädä ainoaksi mutta jos uusii niin palaillaan asiaan. Eli on mahdollisuus että uusii tai sitten ei.
Tuo tietenkin helpotti että ei varmaankaan nyt ole kyse mistään epilepsiasta mutta lääkäri ei edes tutkinut poikaa millään lailla (!?!? Eikös yleensä aina vähän kuunnella keuhkoja jne..)
Fakta on se, että näkemättä kohtausta ja ilman eeg:tä ei oikein ole mahdollista arvioida mitä tapahtui. Jos tuo jää tosiaan ainoaksi lajissaan, sillä ei totta puhuen ole juuri edes merkitystä (paitsi äiti voi olla kohtuuttoman huolissaan, mikä ei tietenkään ole mukava asia).
Veljellä ja sisareni nuorimmalla pojalla on ollut lapsena muutama (3) kouristuskohtaus. Niitä ei ole kummallakaan tutkittu saati lääkitty millään tavoin. Kehitys heillä on ollut täysin normaalia lapsena.
Meillä tyttö sai vuoden ikäisenä tajuttomuuskohtauksen. Oltiin yö sairaalassa, uni-eeg normaali ja lääkärillä samanlainen vastaus " näitä tulee välillä ilman syytä lapsille" .
Se siitä. Kunnes kolme vuotiaana sai taas kohtauksen, nyt kouristus. Ehkä pienessä lämmössä, mutta ei varmuutta. Lääkärillä hyksissä sama vastaus, näitä välillä tulee.
Mentiinpä seuraavana päivänä kiireellä taas ambulanssilla takaisin kun tulikin uusi kouristuskohtaus. Nyt samainen lääkäri jo vähän itsekin pelästyi diagnoosiaan ja meidät siirrettiinkin hyks:n lastenlinnaan epi-osastolle, jossa oltiin vkonloppu.
Myöhemmin käytiin vielä uni-eeg:t, verikokeet ja magneettikuvauksen. Kaikki ok, mutta 2 selvittämättömän kohtauksen takia tyttö on epilepsialääkityksellä. Kohtauksia ei ole sen jälkeen tullut ja nyt 3 vuoden jälkeen alkaa lääkityksen purku.
Tottakai kohtauksia voi tulla eri syistä myös aikuisille ja tutkimuksistakaan ei aina selvyyttä tule. Mutta tarkkaile lastasi. Jos tulee poissaolokohtauksia tai pieniäkin nykimisliikkeitä, niin heti lastenneurologille ja vaadi selvyyttä asiaan!!!
Epilepsiassa yleensä löytyy oikea lääkitys jossain vaiheessa ja kohtaukset vähenee tai loppuu!!!
esim teidän tapauksessa lääkkeiden syöttäminen 1v => 3v olisi voinut olla haitallisempaa - koska oireilua tai kehityksellisiä ongelmia ei ollut sillä välillä. Epilääkkeet kuitenkin aina vaikuttavat keskushermostoon, maksaan ja munuaisiin. Niitä syödään silloin kun niistä saatu apu on suurempi kuin lääkkeiden mahdollinen haitta.
OK. Annostuksissa tietysti on suunnattomia eroja - jos pieni määrä lääkettä auttaa, sivuvaikutukset voi olla olemattomat.
No minkä takia mä nyt tämmöistä tulin paasaamaan tänne keskelle? No siksi kun taitaa ikävä kyllä olla niin, että jos lapsella on joku " epilepsiasyndrooma" , voi olla ettei mikään lääke riitä tai auta.
Jos lapsella taas on ongelmia aivojen säätelyjärjestelmissä taaperoiässä, niistä sitten kasvaa ohi, oli lääkettä tai ei. Pienellä lapsella voi olla myös tilapäisiä häiriöitä aineenvaihdunnassa (ei vain aivojen) ja heitot voivat sitten tehdä tepposensa.
Mutta mitä yhteistä jollain episyndroomalla ja lapsuusiän ohimenevällä kouristushäiriöllä? Ei välttämättä paljon yhtään mitään, vaikka epilepsiasta puhutaankin. Ennusteet voivat poiketa aika rankasti. (Mistä sitten tietää kummasta on kyse kun kaikki on tuoretta? Sehän onkin tosi vaikeaa...ja huolestuttavaa).
Tosiaan olin taman aiheen jo unohtanutkin kun poika ei ole oireillut uudelleen nykimis-kohtausten muodossa..
(Luojan kiitos.)
Korvakierteen (+liimakorvat) kanssa ollaan taisteltu ja tanaan putkitettiin korvat ja otettiin kitarisat pois.
Toivottavasti nama sairastelut loppuisivat jo pikku hiljaa meidan pikku miehella..
..mutta kyllä kannattaa tutkituttaa. Kohtaus voi olla tietenkin mitä vain,minulle tuli mieleen epilepsiakohtaus( älä nyt säikähdä..). Meidän pojalla on epilepsia, tosin oireet ovat olleet erilaatuisia. Oliko tai huomasitko mitään erityistä sen kohtauksen jälkeen? oliko lapsi väsyneempi kohtauksen loputtua, reagoiko mihinkään sätkimisen aikana? Kun en ole asiantuntija enkä tiedä hirveästi itsekään tästä aiheesta, en halua " leikkiä lääkäriä" , joten jätetään diagnoosit alan asiantuntijoille. Olen tukena ja turvana muuten, et ole yksin. Toivotaan ettei ole mitään vakavaa.