Lue keskustelun säännöt.
Mieheni perhe on alempaa sosiaaliluokkaa
08.06.2010 |
Mieheni perhe on alempaa sosiaaliluokkaa. Tiesin mennessämme naimisiin, että mieheni on ainoa ns. koulutettu perheessään, ja että eroja omaan perheeseeni olisi tapakultuurissa yms. Kyse ei ole rahasta, sillä lapsuudenperheidemme tulotaso ei ole ollut olennaisesti erilainen. Ainoastaan velkojen kanssa on ollut eroa, eli minun perheessäni on saatu maksettua velat pois, kun taas appivanhempani ovat 20 vuotta sitten joutuneet vaikeuksiin liian suuren takauksen vuoksi.
Ongelmana on se, että minun nökökulmastani mieheni sukulaiset eivät osaa juuri alkeellistakaan käytöstä. Eivät osaa tervehtiä tavattaessa normaalisti (eivät katsoa silmiin, tervehdi kädestä yms.), eivät osaa keskustella kunnolla (joko istutaan hiljaa tai sitten vatvotaan monologian suvun asioita), eivät tarjoa ruokaa kotonaan vaan aina vain kahvia ja pullaa yms. Parhaimmillaan ehkä jotakin "pikkusuolaista". Kahvi on laihaa, pulla kovaa, yleisesti ottaen kaikki ruoka huolimattomasti valmistettua. Lankoni häihin kölyni tuli paidassa, josta napa näkyi. Lapsia nei koulunköynti kiinnosta, vain moottoripyörät, raha (helppo raha, kuten lottoaminen yms.). Käly yrittää koko ajan olla "hienoa", samoin anoppi.
Olen itse kasvanut ns. valkokaulusköyhälistön perheessä, jossa lukeminen, opiskelu, yhteiskunnalliset asiat, aktiivisuus, keskustelu ja vieraanvaraisuus ovat olleet tärkeitä. Mieheni on sanonut, ettei arvosta sukunsa tapaa olla ja elää, ja oma perheemme on oma sovelluksemme, ei kopio kummankaan lapsuudenkodista.
Ymmärrän, että perheet ovat erilaisia, ja olen ajatellut, että minulta vaaditaan tässä kohdin suvaitsevaisuutta.
Nyt on kuitenkin vuosien jälkeen alkanut tökkiä tilanne, jossa pitäisi koko ajan itse suvaita milloin mitäkin. Lisäksi mieheni perhe arvostelee minun perhettöni ikävällä tavalla, liittyen siihen oletukseen, että olisin rikkaista oloista, mikä ei pidä paikkaansa. Rikkauden heistä vaikuttaa esim. matkustaminen, eivätkä he ymmärrä, että esim. luopumalla autosta heillekin jäisi rahaa matkustamiseen.
Onko muita samassa tilanteessa?
Kommentit (33)
kuuluthan miehesi perheeseen. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hyvin samanlaisessa tilanteessa. Yhteistä keskusteltavaa miehen vanhempien kanssa ei yksinkertaisesti löydy. Kaikki mielestäni mukavat asiat ovat anopin mielestä turhia. Elämä on yksinkertaisesti kuivaa ja työnteko on elämän päätavoite.
Toinen junttiuden piirre on mielestäni toisten ihmisten asioihin puuttuminen ja jokaisen seikan arvosteleminen ääneen. Anoppi olisi halunnut minun ja mieheni välille avioehdon, koska olen hänen mielestään epäluotettava. Vielä viikkoa ennen häitä hän soitteli miehelleni, että ei saa öitään nukuttua, kun olen niin paha ihminen. Hohhoijaa. Hän on useaan otteeseen arvostellut minua ja vanhempiani, minkä uskoisin johtuvan lähinnä kateudesta. En jaksaisi keskittyä koko asiaan, mutta välillä pistää vaan niin paljon vihaksi, ettei kiinnostaisi olla lainkaan tekemisissä.
miten kestat ??!!
"Kahvi on laihaa, pulla kovaa"
Eiköhän tuossa ap:n pointti ollut se, että tarjoiluihin ei viitsitä yhtään panostaa. Että ihan sama mitä tarjotaan.
Fakta on se, että sivistyneemmän (enkä nyt tarkoita tällä korkeakoulutettua tai hyvätuloista) ihmisen on ikävä olla seurassa, jossa ei välitetä mistään. Käytöstavat ovat sitä varten, että ne tekevät ihmisten välisestä kanssakäymisestä sujuvampaa ja mukavampaa.
kuuluthan miehesi perheeseen. Otan osaa.
En minä kyllä kuulu mieheni perheeseen, meillähän on oma...
kuinka paljon av:lla liikkuu juntteja ja moukkia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en odota että vieraisilla saisi niin hyvää ruokaa kuin kotona saa.
Samaa ongelmaa meilläkin. Oma perheeni (ja suurin osa sukuani) on akateemisesti koulutettua porukkaa, ja suvussa on kulttuuri, koulutus, sivitys ja tavat muutenkin kunniassa. Mieheni puolella taas ei. Rahaa hekin arvostavat, mutta eivät juuri muuta.
Appivanhemmat esim. kommentoivat esim lastemme harrastuksia, mm musiikkia, tyyliin "se on hinttien hommaa" ja haluaisivat poikamme mieluummin jääkiekkoon. No, pojat eivät itse halua, ja heidän mielestään se on aivan outoa ja törkeen kauheeta. Kirjoja ja lukemista eivät arvosta, koska "parhaat kirjat tulee kuiteskin kohta DVD:lle".
Juhlapyhät eivät merkkaa mitään. Ruokiin ei panosteta, ei edes tälleen "sivistäsmis"mielessä eli että pääsiäisenä tarjoiltaisiin pääsiäislammasta, pashaa tai mämmiä tai mitään. JOuluaattonakin tuijotetaan telkkaa ja juodaan saunakaljaa ihan normaaliin tyyliin. Raivostuttavaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hyvin samanlaisessa tilanteessa. Yhteistä keskusteltavaa miehen vanhempien kanssa ei yksinkertaisesti löydy. Kaikki mielestäni mukavat asiat ovat anopin mielestä turhia. Elämä on yksinkertaisesti kuivaa ja työnteko on elämän päätavoite. Toinen junttiuden piirre on mielestäni toisten ihmisten asioihin puuttuminen ja jokaisen seikan arvosteleminen ääneen. Anoppi olisi halunnut minun ja mieheni välille avioehdon, koska olen hänen mielestään epäluotettava. Vielä viikkoa ennen häitä hän soitteli miehelleni, että ei saa öitään nukuttua, kun olen niin paha ihminen. Hohhoijaa. Hän on useaan otteeseen arvostellut minua ja vanhempiani, minkä uskoisin johtuvan lähinnä kateudesta. En jaksaisi keskittyä koko asiaan, mutta välillä pistää vaan niin paljon vihaksi, ettei kiinnostaisi olla lainkaan tekemisissä.
Kuulostaa pikemminkin että anoppisi on oppinut vanhan kansan työnteon tärkeyden, sekä ilottaman elämän. Tämä tuntuu enemmän sukupolvien kuilulta kuin sosiaaliluokkakuilulta.
Toisten arvostelua pidän myös enemmän henkilökohtaisena ominaisuutena kuin sosiaaliluokkaan kuulumista. Kateus ei välttämättä kumpua sosiaaliluokasta vaan ihan jostain muusta. Luulisi enemmän olevan kyse siitä onko anoppi saanut riittävästi hyväksyntää ja rakkautta, jota pystyy jakamaan sitä eteenpäin.
Mutta en pidä niin merkityksellisenä tarjoilun tasoa tai juhlapyhän tiettyä traditiota (pääsiäislammasta ja pashaa yms.). Ymmärrän myös että juhlat voidaan ottaa rennommin ja arkisemmin.
Tietyt keskustelutavat ja käytöstavat olisi kuitenkin hyvä osata. Silmiin katsomisen ongelmassa jotkut voivat olla myös ujoja ja kyseessä voi olla opittu tapa. Tietyistä aiheista voi olla myös vaikea jutella jos niistä ei tiedä mitään (kuten se kulttuuri). Mutta moukkamaista on arvostella toisia negatiivisesti.
Toisaalta jos itse koet olevasi parempi näissä asioissa, niin toisaalta todellista paremmuuttasi kertoisi sinun hyväksyntäsi hitusen erilaisille käytännön tavoille: Juuri se silmiin katsominen, ruokatarjottavat ja juhlatavat. Nämä ovat kuitenkin vain ulkoista, eikä näiden ole tarkoitus loukata ketään samoin kuin haukkuminen toisen tekemisistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen henkisesti rikkaasta, hyvin toimeentulevasta duunariperheestä. Mies on työtä vieroksuvasta anarkistiperheestä. Aika usein tulee kiusallisia tilanteita kun eivät osaa käyttäytyä ja tavallaan nolaavat minut (enemmänkin kyllä itsensä..) julkisesti sillä. Vien aina lahjan mukanani ja juhliin kukkia jne., sille naureskelevat. Tarjoiluilleni naureskelevat ja vääntävät vitsiä myös siitä että pukeuduin parhaimpiini jouluna kun muut röhnöttivät vanhoissa farkuissa ja rikkinäisissä trikoohameissa.
Eikö sisin merkitse? Se millaisia nuo ihmiset ovat tapojensa alla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivistys ja käytöstavat ovat ihmisen parasta pääomaa, ei raha tai omaisuus.
eivät tarjoa ruokaa.. kahvi laihaa ja pulla kovaa..
:D