Miksi avautumisvaiheessa on suotavaa kärvistellä

suoneen yhtä aikaa epiduraalin kanssa..?

joka ajattelee, että kärsimys jalostaa.

Mutta silti oikeastaan ymmärrän sitä, että kivunlievitykselle on rajoituksia.



Tuntuisi jotenkin oudolta sellainen synnytyksen täysi medikalisaatio, jossa yksi tippa vie kivut ja toinen tuo (takaisin kivunlievityksen viemät) supistukset.



Pitkittyneet synnytykset tuo ymmärtääkseni muutenkin mukanaan riskejä, eli ymmärrän sen, ettei sillä haluta ehdoin tahdoin lähteä leikkimään.

laitetaan kiinni, on aika lailla sidottu sänkyyn eli ei pääse kunnolla liikkumaan. Lisäksi epiduraali voi pitkittää synnytystä.



Mutta saahan sen ajoissakin, kun vain tarpeeksi voimallisesti vaatii. Tilannekohtaista...

olla, ettei sitä lopulta tarvita lainkaan. Minulle ei epiduraalia laitettu ollenkaan, vaan pärjäsin ilman, vaikka en mitään luomusynnytystä suunnitellut. Olin ajatellut, että otan sitten kun en enää kestä, mutta tämä tunne tuli vasta niin loppuvaiheessa, että jäljellä oli vain ponnistaminen. Siinähän vaiheessa kai puudutuksia joudutaan monelta vähentämään, että tulisi tarve ponnistaa. Eihän epiduraalia kannata ottaa vain varmuuden vuoksi, kun siihen liittyy riskejäkin.

liian myöhään laitettuna voi haitata ponnistamista...oikea ajoitus tärkein. Itse ol,en saanut sen aina oikeaan aikaan ja on taivaan lahja synnyttäjälle

kun laittaa kunnolla peräpukamarasvaa. Moni lääkäri on minulle tämän asian kertonut.

mun synnytys kesti lähes kaksi vuorokautta, ja en saanut epiduraalia pyynnöistä huolimatta, koska en avautunut. Avautuminen lähti käyntiin vasta kun sen sain, ja on kuulemma ihan tavallinen tarina. Mun käsittääkseni kyse on enemmänkin kätilöiden asenteesta kuin mistään lääketieteellisestä syystä.