Lapsettomat! Miksi ette voi kertoa ongelmasta avoimesti ystäville ja sukulaisille?

Odoteltiin vaan, tapahtuuko mitään vai eikö tapahdu.

Sitten kun tapahtui, kerrottiin kaikille. Setäni totesi, että "on sitä jo odotettukin, luultiin jo miestäsi tuhkamunaksi." No raskaus päättyi keskenmenoon noin viikko tämän kommentin jälkeen.



Sen jälkeen isäni kännipäissään soitteli puheluita miehelleni, jossa sääli meitä, kun ei edes lapsia tule.

Serkkuni kysyi sukujuhlissa, että harmittaako meitä, kun hän on kolmatta kertaa raskaana, eikä meille tule edes yhtä lasta.



Kun on tällainen suku, niin voinette uskoa, että lapsettomuusasioista puhuminen ei ole meidän suosikkiaiheiden top 10 -listalla.

ja kuin omasta elämästäni.



Minä sitten kerroin 3 vuoden yrittämisen jälkeen kun miehen sisko oli raskaana ja otin sen aluksi raskaasti. Siskon kommentti, kun kerroin tätä oli, että onpa hassua, kun ei me edes yhtään yritetty ja silti tulin raskaaksi ja sinä et, vaikka kuinka yrität. Anoppi alkoi etsiä syytä. Kyseli johtuisiko siitä, kun olen kaksonen ja toinen kaksosista on varmaan saanut ne sukusolut. Tai entä kun mieheni on nukkunut rannekello kädessä lapsena. Se varmaan on se syy.



Näitä idioottimaisia kommentteja saamme kuulla edelleen, vaikka kaksi lasta on hoidoilla saatu ja kolmas tulossa. Olen aina suvussa viimeinen, joka tietää, kuka on raskaana, kun ei voida kertoa, etten pahoittaisi mieltäni. No, tuosta kyllä pahoitan mieleni. Anoppi muistaa aina sanoa, kun tulemme katsomaan suvun uutta vauvaa, että otapa syliin, josko tarttuisi lapsentekoa meihinkin.



Eli ei se piina lopu, koska ihmiset eivät osaa olla empaattisia ja järkeviä. Puhutaan mitä sylki suuhun tuo ja usein juuri sitä, mikä eniten loukkaa. Monesti jopa mietin, että ehkä ihan tahallaankin. Ehkä taustalla todella on halu loukata, kun en itse tajua olla häpeissäni ja epäonnistuneen oloinen. Olen melko hyväntuulinen ja kohtelias, kyselen muiden lapsista ja ihailen heitä - myös niinä viitenä vuotena, kun emme saaneet rankoista hoidoista huolimatta yhtään lasta. Tuona aikana sain näitä ilkeitä kommentteja eniten, vaikka kyllä niitä edelleen tulee mutta harvemmin.

Meillä on yksi lapsi. Olen avoimesti kertonut, että toista lasta yritämme, olemme yrittäneet vuoden. En minä vaivaudu loukkaantumaan jos tai kun asiasta kommentoidaan tai kysytään. Se on asia muiden joukossa. Elämässä on muitakin kipeitä asioita kuin lapsettomuus. Ihmiset ovat hurjan fiksuja. ovat hengessä mukana ;-) Täytyy katsoa peiliin jos jokaisesta kommentista vetää herneen nenään.

Oletko lukenut MILLAISIA kommentteja kirjoittajat ovat saaneet? Ja silti pitäisi katsoa peiliin?

Meillä on yksi lapsi. Olen avoimesti kertonut, että toista lasta yritämme, olemme yrittäneet vuoden. En minä vaivaudu loukkaantumaan jos tai kun asiasta kommentoidaan tai kysytään. Se on asia muiden joukossa. Elämässä on muitakin kipeitä asioita kuin lapsettomuus. Ihmiset ovat hurjan fiksuja. ovat hengessä mukana ;-) Täytyy katsoa peiliin jos jokaisesta kommentista vetää herneen nenään.

t. 10 vuotta lapseton, nyt 3:n lapsen äiti

"Lopetatte stressaamisen niin..." ja "mä en ymmärrä miksi laittaa rahaa johonkin hoitoihin kun maailma on täynnä lapsia jotka voitte adoptoida" ovat kommentteja parin viime kuukauden ajalta. "Täytyykö tulla auttamaan" sanoi ajattelevainen työkaverini kun kuuli lapsettomuudestamme (sekundaarisesta tosin). "Aika jännä kun mä tulen raskaaksi heti kun vain koskenkin mieheeni" sanoi eräs tuttavani. "kannattaisiko mennä vaikka hoitoon" sanoi eräs.



Ja sokerina pohjalla:

Meillä eka lapsi sai alkunsa tosi helposti. Silloin ei oltu vielä naimisissa ja uskovainen anoppini oli siitä kauhuissaan. Kuulemma aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää että seksi kuuluu vain avioliittoon. Toista lasta emme ole sitten saaneet (hoidoissa olemme) ja anopin mukaan se johtuu siitä, että teimme ekamme liian aikaisin (raskaus alkoi noin 2 kk ennen häitä). Logiikkaa en ihan ymmärrä mutta kommentti on harvinaisen loukkaava. Lisäksi kun kuuli paljonko olemme jo rahaa hoitoihin laittanut, että nekin rahat olisi pitänyt lähettää köyhille.

En voi käsittää, miten aikuinen ihminen voi päästää suustaan tuollasia!



Voimia.

avoimesti kertoa



masennuksesta

kihomadoista

syövästä

irtisanomisesta

työpaikkakiusaamisesta

rahavaikeuksista

perheväkivallasta

uupumuksesta

seksiongelmista

pettämisestä parisuhteessa



Miksi lapsettomuudesta pitäisi?

ja ne ikävätkin kommentit olivat usein hyvää tarkoittavia tai ajattelemattomia, kuten:



- älä ajattele asiaa liikaa, niin tulet heti raskaaksi



- niin, ei kaikkia ole luonto tarkoittanut vanhemmiksi



- tehän olette niin nuoria, eihän tässä ole vielä mitään hätää (itse ajattelin, että sitä suuremmalla syyllä on jotain vikaa kun reilu parikymppiset eivät saa vuodessa raskautta aikaan - ja olikin sitten)



Mutta olen samaa mieltä kanssasi, ap!

t. 10 vuotta lapsettomuudesta kärsinyt, nyt 3 lasta

[Mutta jos haluat asian salata, voit varautua typeriin kommentteihin ja kyselyihin. Niin se vain on, valitettavasti. -ap

silloinkin, kun kertoo. Ja varsinkin silloin.

No huh huh.

miksi meidän lapset tai lapsettomuudet on kenenkään mun bisnes kuin meidän? Mitä ne kenellekään kuuluu? MIksi on pakko aina työntää nokka muiden asioihin?

samalla periaatteella voisi teilata monet muutkin jutun juuret:

mitä se kelleen kuuluu luenko vai en, ja mitä luen? hemmettiäkö se kenellekään kuuluu mitä katson telkkarista? liikuntaharrastukseni on oma asiani, en välitä puhua siitä. utelut omaisuudesta ovat silkkaa kettuilua meidän rahattomuudesta/rahan käytöstä. jne.

meillä ei ole ongelmaa, me vain emme halua lapsia. Tämä vaan ei mene kaikille jakeluun, joten utelevat ja ihmettelevät silti toistuvasti

Heidän olisi paljon helpompaa suhtautua teihin, ja saisitte kuulla varmasti vähemmän typeriä kommentteja ja vauvauteluita.

Itse olen kärsinyt vastaavanlaisista ongelmista, ja loukkaannuin myös kyselijöille, kunnes tajusin, että eivät ihmiset ole ajatustenlukijoita.

Joten he tekevät omat päätelmänsä ja käyttäytyvät sen mukaisesti.

Kun aloin vastata kyselijöille rehellisesti, että meille on toivottu vauvaa, mutta sellaista ei vain ole tullut, ovat kyselyt loppuneet ja olemme saaneet 99% asiallista palautetta.

ja jopa veljellekin. Vanhemmille en, koska en jaksa kuunnella sitä äitin hössötystä. Eivät tänäpäivänä tiedä, että lapsemme on koeputkivauva vaan vieläkin sanovat "olisittehan te voineet aiemminkin jo tälläisen ihanan tehdä, turhaan odotitte".



Mulla oli yksi ainoa kaveri, joka oli aika ihmeellinen tai jopa ilkeä. Mainitsi useaan kertaan, että ovat saaneet lapset kertatärpistä ja tähtäsivät jopa syntymäajat sopivaan vuodenaikaan. Ei siinä mitään, jos toiselle toteaa jotain empaattisesti tyyliin, kuinka pitäisi olla kiitollinen itse tmv. Mutta kun pitää moneen kertaan kertoa sama juttu ja käyttää itsestään sanaa "hedelmällinen" korostetusti. Pikkuisen meni yli.

keskustella siitä muiden kanssa. Muiden ei auta kuin tyytyminen tähän.