Lue keskustelun säännöt.
Pitkä liitto vs. miehen yhden yön hairahdus, toivoa olla vielä onnellisia?
07.06.2010 |
Meillä tulee kesällä täyteen tasan 30v yhteistä taivalta. Monenmoista on yhdessä koettu, niin iloja kun surujakin. Minun vakava sairaus, lapsemme vakava sairaus, yhden lapsemme kuolema, nämä nyt niitä vaikeimpia ja lisäksi on monia iloisia asioita. Rakkaus on vuosien varrella vain kasvanut ja syventynyt toisiamme kohtaan.
Nyt tästä on aikaa kohta kolmisen viikkoa kun mieheni kertoi pettäneensä, sanoi, että se oli yksi ainoa kerta, joka ei merkinnyt yhtään mitään ja että hän ei halua menettää perhettään ja rakastaa vain minua. En vaan tiedä mitä uskoa enkä toisaalta haluaisi erotakaan kun ollaan monista muistakin vastoinkäymisistä selvitty yhdessä, mutta koskaan ei ole ollut kyse siitä, että minun olisi pitänyt miettiä voinko enää luottaa mieheeni. Nyt on kyse kuitenkin luottamuksesta ja mietin, että voiko sen saada koskaan takaisin tai voimmeko koskaan enää olla oikeasti onnellisia yhdessä?
Varmasti vaatii työtä ja ulkopuolista apua, jotta olisi edes mahdollisuus onnellisuuteen syrjähypyn jälkeen, mutta onko se oikeasti mahdollista?
Tuntuu todella pahalta, koska rakastan miestäni enkä olisi voinut kuvitella hänen minua pettävän. Erokaan ei tunnu toisaalta oikealta ratkaisulta, koska siinä kärsisi myös lapset. Enkä tiedä olenko valmis heittämään pitkää liittoamme roskikseen ilman, että olemme edes yrittäneet "päästä yli" mieheni syrjähypystä.
Kommentit (32)
Meilläkin nyt tasan kolme viikkoa, kun mieheni kertoi pettäneensä minua. Kyseessä oli yhden yön suhde ulkomailla työmatkalla kaksi vuotta sitten. Hän kertoi asiasta vasta nyt, oli kuulemma painanut mieltä niin paljon. Asia tuli esille, kun olin jo pitkään kysynyt syytä miehen jollain tavalla vaisuun käytökseen. Meillä on yhteistä taivalta takana reilut 20 vuotta ja neljä lasta, joista yksi kehitysvammainen.
Olen niin rikki. Olemme puhuneet paljon, mieheni on sanonut katuvansa, mutten tiedä selviänkö tästä ikinä. Tuntuu niin hirveän pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä pettämisestä voi päästä yli. Se vaatii aikaa ja puhumista, puhumista ja puhumista. Olen seurannut vierestä kun ystäväni mies petti ja he pääsivät siitä yli ja nyt ovat onnellisempia kun koskaan.
pitkää suhdetta olisi ainakin minun vaikeampi sulattaa.
Paljon riippuu siitä, onko kyseessä ollut todella yhden yön erehdys, pystyttekö rakentamaan luottamuksen uudelleen ja pystytkö todella antamaan anteeksi miehelle. Aikaa se vaatii joka tapauksessa.
että jos se tosiaan oli yhden yön hairahdus, miksi piti miehesi aukaista turpasi ja kaataa törky sun niskaasi? Olisi puhunyt vaikka psykologille.
Varmaan puhdisti miehesi omaatuntoa, mutta nyt sä kärsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyhmä mies, kun kertoi.
On sinun arvoistasi kiinni, miten paljon tuo nakertaa ja voitteko jatkaa. jos uskot, että mies on rehellinen tuosta suhteen ladusta ja merkityksestä, en näkisi tuota suurena riskinä.
Itselleni tuolla ei olisi suurempaa merkitystä, jos homma ei kerran jatku.
kun sen tekee kerran, ja vaimokin antaa anteeksi, niin se on helppo tehdä uudelleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä petin miestäni, mutta tiesin, etten enää koskaan niin tekisi ja että haluan olla vain mieheni kanssa. Kolme vuotta oli todella vaikeaa aikaa, mutta sen jälkeen meidän parisuhde on voinut paremmin kun hyvin ja olemme taas onnellisia yhdessä.
mä en ole voinut unohtaa, vaikka anteeksi annoinkin
sitä "asetta" tulee käytettyä vielä monien vuosien jälkeenkin
mieti tarkkaan, sua on kuitenkin tässä kohdeltu väärin ja sulla on nyt sitten asema asettaa jopa ehtoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein on niin et kun kerran pettää pettää toistekkin.
Moni on antanut anteeksi ja jatkanut liittoa vain huomatakseen et mies lupauksistaan huolimatta on pettänyt toistekkin.
unohda koko homma! En tarkoita tätä pahalla tai pilkallisesti, vaan ihan oikeasti! Älä anna tällaisen pikkuasian pilata elämääsi.
ajan kanssa. Voi olla, että selvä päätös syntyykin vasta vuoden parin päästä, mutta anna tilanteelle aikaa, älä tee hätäisiä päätöksiä. Hankkikaa ulkopuolista apua yhdessä ja yksin.
Minä voin kertoa vain omista kokemuksista. Ollessani teini-ikäinen jouduin todistamaan äitini hairahdusta, jonka isäni pystyi ajan ja avun kanssa antamaan anteeksi (luulen, että suurin syy oli pelko vanhuudesta yksin), mutta vieläkin äitini ollessa esim. teatterissa isäni miettii onko teatterissa vai jossain muualla ja tiedän, että salaa tarkastaa äitini puhelinta. Mutta äidilläni oli kyseessä ihan suhde, eikä yksi hairahdus.
Omaa avioliittoani ravisteli 3 vuotta sitten mieheni ihastus/rakastuminen. Seksiä heillä ei ollut, mutta mieheni oli selvästi ihastunut tähän naiseen, eikä oikein itsekään tajunnut sitä ennen kuin minä sitä tajusin kysyä. Keskusteluista tämän naisen kanssa en tiedä, mutta yhteydenpito heidän välillään loppui hyvin pian, kun ihastuminen tuli siis ilmi. Minua se romahdutti melko lailla. Olin juuri saanut toisen lapsemme, väsymys, oma keho ja nalkuttaminen kotitöistä sai itsetuntoni putoamaan pohjalukemiin. Monesti olen miettinyt, että kunpa he olisivat vain harrastaneet seksiä ilman mitään tunteita. Ja myönnän vieläkin tulee hetkiä, jolloin ajattelen että rakastaako mieheni minua ollenkaan vai vähemmän/enemmän kuin sitä naista. Riidoissa en käytä tätä, mutta tiedän, että jonain päivänä tämäkin asia tulee puheeksi, toivottavasti terapeutin luona, eikä kotona lasten kuullen.
Pahinta oli muiden vähättely asiaa kohtaan, eiväthän he edes panneet!! Mutta se satutti ja loukkasi, niin kuin sinustakin varmasti tuntuu, vaikka se oli vain yksi hairahdus. Joten puhu ystävillesi, miehellesi, kelle haluat, mutta älä anna kenenkään vähätellä sinun tunteitasi. Uskon, että suhteessa, on se pitkä tai lyhyt, kaikenlaisista asioista voi päästä yli, jos tahtoa löytyy, mutta kynnysmatoksi ei kenenkään pidä itseään tuntea. Voimia sinulle ja perheelle.