Suunnanvaihdon tehneitä?
Pohdin oravanpyörästä pois hyppäämistä johonkin tuntemattomaan ja kaipaan kokemuksia niiltä rohkeilta, jotka ovat uskaltaneet jättää tutun ja turvallisen työpaikan.
Olen kyllästynyt jatkuvaan pelkoon työpaikan menetyksestä, omasta paikasta taisteluun muiden asiantuntijoiden kanssa ja kiireeseen, josta ei ole pois pääsyä. Haaveilen duunaripaikasta, asfalttimimminä tai lapiomiehenä olisi mahtavaa.
Onko joku uskaltanut vaihtaa alaa?
Kommentit (7)
vuoden verran lepäsin, sitten hommasin itselleni paikan lähitallilta. Ja en ole Winkku, sitä kuitenkin joku välkky ehdottaa.
Helsingissä asuimme toistakymmentä vuotta, kunnes kyllästyimme. Mies on insinööri ja myyjä, tienasi yli 100000€ vuodessa, minä kotiäitinä.
Myimme Kampin osakkeen, saimme siitä hyvän hinnan ja ostimme 210neliöisen omakotitalon perämeren rannalta. Jäi vielä uuteen Audiinkin varaa ja säästöönkin vajaa satatuhatta. Mies haki paikallisen kunnan töihin kun virka oli auki, on nyt toimistotöissä n 3000€ kk-palkalla, minä kotona. Me pärjäämme eikä stressi enää vaivaa, olemme todella tyytyväisiä.
Olen ollut erittäin urasuuntautunut ennen lapsia. Enää en halua enkä jaksa takaisin siihen oravanpyörään työskentelemään ilman työaikoja aina valmiudessa, asiakkaan ja työnantajan käytettävissä. En tiedä vielä varmuudella mikä minusta tulee, mutta takaisin en mene. Olis kiva opiskella vaikka putkimieheksi tai jotain muuta käytännönläheistä juttua.
nyt olen kotiäitinä, enkä halua enää luoda uraa. Kaipaan jotain ihan "p**kaduunia", sellaista missä saa olla nöyrä ja tehdä vain työnsä.
Nim. jakkupuku vaihdetaan haalareihin
mut on saatu houkuteltua takaisin ns. oman alan hommiin :)
Uusi yritys nyt meneillään, saa nähdä kuinka käy.
kaupassa monta vuotta. Mieskin vuorotyössä, yhteinen aika kortilla, lapsia näin ilta viikolla pari tuntia aamulla ennen kuin laitoin tarhaan. Illalla olivat jo nukkumassa kun tulin kotiin. 8 vuoden jälkeen en enää jaksanut. Otin loparit ja tarkoitus oli vaihtaa alaa ja mennä opiskelemaan. Tulikin vielä yksi lapsi, sai alkunsa melkeen heti lopareiden jälkeen. Nyt olen hoitovapaalla ja opiskelemaan menen kun nuorin menee päiväkotiin. Tuntuu että näin sen oli tarkoituskin mennä :)