Onko miehesi uhannut ottaa eron, mutta jättänyt kuitenkin sitä hakematta?

puolin ja toisin. Aviossa oltu 3vuotta, tarkoituksena olla loppuelämä. Yhdessä ei kyllä pystytä asumaan, eri osoitteessa oltu jo vuosi.

jos sitä sellaiseksi nyt voi kutsua. Kerran on harkinta-aika käytetty, lopullista eroa ei haettu. Itsellä ainakin koko ajan se mielessä edelleen pyörii, lapset, talo ja ns. helppo elämä vain jostain syystä on estänyt lopullisen lähtemisen. Onnellinen en ole ollut vuosiin, yhdessä ollaan oltu n. 14 vuotta. Arkista tylsää elämää, mutta kunhan lapset kasvavat vielä vähän, katselen asiaa uudelleen.

räyhäsi että se on ohi nyt, ja hänen sormuksensakin taisi vieriä pitkin lattioita. Tuo riita kuitenkin saatiin sovittua myöhemmin. Silloin olin toki kauhuissani ja tilanne tuntui aivan epätodelliselta, mutta nykyään tiedän että jos hänen suuttumuksensa todella leimahtaa, hän saattaa sanella kaikenlaista mitä ei todellakaan tarkoita purkaakseen jotenkin tukalaa oloaan. Pystyn antamaan sellaisen anteeksi. Onneksi tosin noin kiivaat riidat ovat harvassa.



Olemme olleet yhdessä 1v4kk, ja liittomme uskon hyvillä mielin ja toiveikkaana kestävän vielä vuosikymmeniä. =)

vaimo heitti erokortin vähintään kerran viikossa pöytään. Eroan jos teet sitä, eroan, jos et tee tätä.



Itse sanoin kerran, että minusta tuntuu, että jos suhteemme ei ole puolen vuoden kuluttua parantunut, eroan.



Hieman yli puolen vuoden kuluttua erosin.

Enkä mäkään, mutta kun kasvoin aikuiseksi ja mies ei, niin alkoi tulla nyrkistä ja muuta, niin mä lähdin kyllä karkuun ja pois.



Silti jotenkin mietin, miksi teki niin, enkä ota ketään muutakaan...Olisiko pitänyt mennä terapiaan ongelman ratkaisemiseksi, eikä vaan lähteä?



Toinen kuitenkin aina teki kaikki eteeni, toi palkkapussin ja muuta, mutta stressitilanteessa kävi käsiksi ja mä jätin hänet.



Tästä jo monta vuotta, mutta molemmat ikävöi aina vaan toistaan:( Ja kun asiasta tuli julkinen, niin kaikki sanovat vaan, että älä ikinä koskaan vaan ota häntä takaisin....



Vaikeeta! En ole ottanut, mutta olen pirstaleina!

muutaman kerran. Sitten ilmoitin että on epäreilua uhkailla erolla. Loukkaantui tästä, minusta todella outoa. Vuosi noista ensimmäisistä uhkailusta sitten toteutti uhkauksensa kun koki että minä en muuttunut hän haluamakseen pikku vaimoksi.

muutaman kerran. Sitten ilmoitin että on epäreilua uhkailla erolla. Loukkaantui tästä, minusta todella outoa. Vuosi noista ensimmäisistä uhkailusta sitten toteutti uhkauksensa kun koki että minä en muuttunut hän haluamakseen pikku vaimoksi.

Kerran oltiin jopa 2kk asumuserossa, jonka jälkeen mies sanoi, ettei voi kuvitella elämää ilman minua (todellisuudessa taisi tajuta, että joutuu koville lapsen kanssa, kun mä en ole pelastamassa häntä isäviikonloppuina). No, sen jälkeen ihan tasaisesti, jos mies loukkaantuu jostakin mitä sanon, teen, jätän tekemättä tai sanomatta, ja siitä seuraa riita, lopulta jossain vaiheessa mies täräyttää, että "ota ero sitten, jos mun kanssa kerta on niin kamalaa".



Olen minäkin sitä joskus uhannut, vaikken ole tarkoittanut. Olen myös yrittänyt jutella miehen kanssa siitä, haluaako hän oikeasti erota vai ei, miksi hän uhkailee aina erolla, ja niin edelleen, mutta mitään selkeää vastausta en ole saanut.



Mä en usko liiton kestävän, joskaan en ole uskonut tämän kovin pitkäksi paisuvan tämän liiton alunperinkään. Nyt ollaan naimisissa kuudetta vuotta, ja jos mietin avioliittoani, päivät voi jakaa kahdenlaisiin. Yhdenlaisina päivinä en juuri ajattele asiaa, avioliitto ja parisuhde kulkee siinä muun arjen ja elämän rinnalla. Toisenlaisina päivinä taas mietin, mitä helvetin järkeä tässä edes on, odottaa vain että koska se ero tulee. En todellakaan osaa sanoa, montako vuotta tätä avioliiton onnea ja iloa ehkä meillä olisi edessä. En yllättyisi, vaikka olisimme eronneet jo vuoden päästä, joskaan ei sekään kai ihme olisi, vaikka olisimme naimisissa vielä joidenkin vuosien päästä. Mitään loppuelämää kestävää rakkaustarinaa tästä tuskin tulee.



Olen muuten yrittänyt mieheltäkin kysellä, uskooko hän meidän liittomme kestävän, mutta tähänkin mies vain kohauttelee olkiaan. Jotenkin hän on mielestäni niin välinpitämättömän oloinen, kun on kyse parisuhteestamme, että senkin vuoksi luulen, ettei tämä liitto miehen puolelta ole millään muotoa rakkauteen perustuva liitto. Tämä nyt sattui olemaan järkevää, yksinkertaisesti. No, toisaalta mies kuitenkin joskus puhelee, miten sitten 10. hääpäivänä järjestetään isot juhlat, kun ei tullut silloin häiden johdosta järjestettyä... sekava mies, ota tuosta nyt sitten selvää.

Olen itsekin sanonut miehen ero "uhkailun" seurauksena että nyt riitti. Yhdessä ollaan oltu pian 16 vuotta.



Tuosta on aikaa 5 vuotta ja asiat on selvitetty. Suhde voi paremmin kuin tuolloin ja uskon että olemme yhdessä loppu-elämämme.