Jos koulussa jaettaisiin kusipäästipendejä
meidän 15-v poika olisi ylivoimainen ehdokas stipendin saajaksi. Nyt tuntuu, ettei jaksa enää millään sen kanssa, ei hetkeäkään. No, toisaalta taas tää tunne on ollut päällä viimeisen kolmen vuoden aikana monta, monta kertaa ja aina ollaan kuitenkin selvitty. Mut kun ei vaan jaksa ja tän päivän kevätjuhla oli niin raskas, niin raskas sen takia kun muilla tuntuu olevan kaikki niin helppoa ja itsestäänselvää: stipendit ja hyvät todistukset.
t. ongelmalapsen väsynyt äiti
Kommentit (2)
Tää oli eka oppi joka perheneuvolassa saatiin, kun lopulta sinne aika saatiin kolme vuotta sitten. Ja kyllä, on yritetty KAIKKI keinot eikä todellakaan olla mitään latistavia vanhempia, pikemminkin päinvastoin. Erityisopetuksen tarvetta ei ole todettu, testit tehty kolmesti, eikä myöskään mitään diagnoosia ole saanut. Palikat sen suhteen kohdallaan.
Kapinointiin ja häiriköintiin ei ole löytynyt mitään muuta syytä kuin voimakas murrosikä ja sitä myötä itsenäistymisen tarve. Opettajat ja koulukuraattori ovat olleet koko ajan yhteistyössä mukana, ilman heidän tukeaan olisin varmaan heittänyt kirveen kaivoon jo aikaa sitten.
t.ap
ja turha luulla että olet ainoa huonon todistuksen saaneen lapsen vanhempi.
Millaista apua saat lapsen kanssa, onko hän erityisopetuksessa, kuntoutuksessa. Miten kannustat lastasi koulunkäyntiin, kehutko koskaan mistään?