Mun tokaluokkalainen lapseni tuplaa kakkosen.

mun lapseni tuplaa kakkosen myös. Meillä asiaa on käyty läpi hyvässä hengessä ja uskon tämän olevan lapselleni parasta. Myös lapseni on päätöksestä iloinen. Pari kertaa olen herkistynyt asiasta puhuessani, mutta kyllä mä koen, että tämä on vain hyvä asia.

Koko viestissä ollu päätä eikä häntää.

Käykö siis toinen lapsista kakkosluokan uudestaan vai mitä???

Koko viestissä ollu päätä eikä häntää.

Käykö siis toinen lapsista kakkosluokan uudestaan vai mitä???

niinhän tuo ap kertoi.

T: 2

miksei voida puuttua asiaan ennenkuin numerot romahtaa, tarkistetaanko tarpeeksi usein tarvitseeko erityisopetusta tai jotain muuta oppimisen tukea? Vai onko tuplaaminen yhteydessä että kehittyy hitaammin?

mutten yhtään ymmärrä, miksi toinen KAKSOSISTA laitetaan kertaamaan ja toista ei.

Koko viestissä ollu päätä eikä häntää.

Käykö siis toinen lapsista kakkosluokan uudestaan vai mitä???

Sun kyllä kannattaa kerrata koko peruskoulu, jos on luetun ymmärtäminen noin heikkoa =/

miksei voida puuttua asiaan ennenkuin numerot romahtaa, tarkistetaanko tarpeeksi usein tarvitseeko erityisopetusta tai jotain muuta oppimisen tukea? Vai onko tuplaaminen yhteydessä että kehittyy hitaammin?

tuplaa, koska on vuotta nuorempien tasolla henkisesti/fyysisesti jne, koulupsykologin tutkimusten perusteella. Olisi ollut ehkä parasta laittaa alunperinkin lapsi starttiluokalle, mutta tuolloin vielä ei ongelmat olleet huomattavia. Kaksi vuotta on nyt asiaa seurattu ja tuettu ja autettu jne, ja nyt sitten tämä ratkaisu, varmasti vain hyväksi lapselleni.

Lapsesta tulee myös erityisoppilas, vaikka jatkaakin tavallisessa luokassa. Saa siis jatkossakin apuja ja seurantaa.

T: 2

Ei se tuplaaminen ole mikään tuomio tai epäonnistuminen vaikka uskon että se siltä tuntuukin. Tässä kun on nyt vaan sellainen tilanne ettei tuo vuosiluokkapohjainen järjestelmä taivu kovinkaan isoihin joustoihin yksilön kohdalla, vaan on mentävä niin täysin lauman rytmillä, vaikka lapsilla olisi kuinka erilaiset kehitysaikataulut.



Jos ajattelet asiaa nyt pitkässä jatkumossa, niin on parempi että lapsesi oppii koulunkäynnin perusasiat kunnolla ja kokee onnistumista ennen kuin siirtyy juuri ja juuri sinnitellen kolmannelle luokalle, joka on jo huomattavasti tokaluokkaa vaativampi ja vähemmän leikillinen. Tavallaan se leikkiosuus loppuu juuri tuossa siirtymässä, joten jos on todettu ettei lapsesi aivan vielä ole kypsä siirtymään noin vaativaan koulunkäyntiin, niin on hyvä että saa kerrata.

Ajattele millaista olisi olla kolmannella ja koko ajan joissain asioissa aivan kykyjen ylärajoilla tai sitten niin että asiat vain menevät liian vaikeiksi liian äkkiä, ajattele mitä huonommuuden tunnetta siinä joutuisi päivittäin kokemaan. Nyt lapsesi saa kokea osaamista ja pärjäämistä kun ensi talvena kaikki tokaluokan asiat ovat jo tuttuja kuitenkin. Näin saadaan paljon motivoivampi ja myönteisempi kouluvuosi ja parempi pohja lapsen koulu-uran jatkolle.



Ymmärrän kyllä surusi, mutta ajattelehan nyt, kun lapsesi on 30v. ja toivottavasti alansa löytänyt, niin siinä ei paljoa paina kävikö yhden luokan kahdesti vai ei, mutta jos jo alle 10-vuotiaasta olisi kelannut ettei pärjää muiden mukana ja opi asioita, niin se kyllä lisää jo ihan syrjäytymisriskiäkin ja sitä että lapsesta tulee aikuinen joka kokee ettei kykene mihinkään.

Tottahan lapsi sen asian joutuu kelaamaan juuri nytkin ja vielä syksyllä toiseen kertaan kun luokkakaverit vaihtuvat ja edelliset jatkavat kolmannelle. Mutta näiden kahden kipeän kohdan jälkeen se päivittäinen arki on kuitenkin enemmän plussaa kuin mukana jotenkin räpistellen kolmannella olisi.



t:luokanope

Koko viestissä ollu päätä eikä häntää. Käykö siis toinen lapsista kakkosluokan uudestaan vai mitä???

Olis ehkä sun ainakin pitänyt olla tunneilla enemmän.

Ap:lle, toivotan hyvää kesää ja muista tukea lastasi ja kehua hänen vahvoista puolistaan.

Jokaisella löytyy niitä.

Toivottavasti lapsesi saa syksyllä kaiken mahdollisen tuen opiskeluun niin menee toka luokka sitten hienosti ja itsetunto pysyy hyvänä.

Niinpä, kaksoset ovat ensi vuonna eri luokilla. Saa nähdä, miten asia tulee sujumaan...mutta siis toinen pärjää koulussa hyvin, kokeista tulee korkeimpia pisteitä. Toinen lapsista taas ei pärjää.



Hän on saanut tuki- ja erityisopetusta. On mennyt eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Matematiikan taidot testattiin, olivat ekaluokkalaisen tasolla nyt kakkosen lopulla. Nyt vasta kakkosen keväällä on oppinut lukemaan, mutta koska se on kestänyt näin kauan, niin lukemisen ymmärtäminen ei vielä ihan suju.



Tuplaaminen on siis varmasti tarpeen. Mutta kamalan isoja muutoksia kummallakin lapsella. Ovat koko elämänsä ajan olleet tiiviisti yhdessä ja nyt pakkoero tulossa. Voihan se olla hyväkin asia.

Tuo, että varmasti voisi ajatella kaksossisaruksesta olevan apua ja tukea koulussa jos olisivat samalla luokalla, on myös kaksiteräinen miekka.

Olisiko oikein helpommin etenevälle vetää jatkuvasti huonommin menestyvää perässään ja käyttää energiaa jatkuvasti häneen ja opastamiseensa. Hänelläkin on kuitenkin oikeus saada käyttää kapasiteettinsa omaan oppimiseen omien kykyjensä tasolla ja iloita siitä. Samalla lapset oppivat tässä yksilöllisyyttä, että kaksosetkin ovat erillisiä ja erilaisia, se voi olla lapsille myös vapauttavaa.

etteivät kasva kyljestä yhteen. Tunnen myös kaksoset, joista toinen on tavallisella luokalla ja toinen erityiskoulussa. Oikean tasoinen erityisopetus on lapselle hyvä juttu ja osa kuntoutusta.

etteivät kasva kyljestä yhteen. Tunnen myös kaksoset, joista toinen on tavallisella luokalla ja toinen erityiskoulussa. Oikean tasoinen erityisopetus on lapselle hyvä juttu ja osa kuntoutusta.

Onko toinen ollut hapenpuutteessa?

Onko toinen ollut hapenpuutteessa?

mutta etkö ikinä ole kuullut esim. oppimsvaikeudesta, joka ei kuitenkaan johdu hapenpuutteesta?

Mitäs jos menisit nukkumaan ja kokeilisit herätä aamulla fiksumpana.

Lapseni ovat siis eri sukupuolta. Pojalla koulu sujuu, tytöllä ei. Mutta siis, siksi laitoin heidät samalla luokalle, että kummallakin on aina ollut omat kaverit päiväkodissa, omat harrastukset jne, eivät siis niin kiinnikasvaneet. Ehkä riidat yms. vähenevät, kun ei tarvitse katsoa "aamusta iltaan" toisiaan. Mutta kyllä pojallakin tuli itku, kun tajusi, etteivät "enää ikinä ole samalla luokalla.



Mutta siis, hyvin tämä varmasti menee. Minä vain tunnen itseni sairaan epäonnistuneeksi tällä hetkellä.



Tyttöni ei kuulemma ole vailla ns. erityisluokkaa kuitenkaan. Tämä vuosi antaa hänelle mahdollisuuden kasvaa vuoden lisää.



Kiitos vastauksista kaikille teille ihanille ihmisille :)! Olen siis aivan sairaan herkkä ihminen ja joudun huomenna tekemään kaikkeni, etten ala itkemään siellä todistusten jaossa. Sitä paitsi tyttöni on lopulta ottanut asian ihan hyvin. Enhän voi siis itkeä hänen nähtensä :)

Onko toinen ollut hapenpuutteessa?

Ihmiset vaan ovat erilaisia :).



Joo ja lapseni ovat syntyneet sektiolla ja kaikki sujui hyvin eli ei ole kyse hapenpuuttesta.



T:ap

Miksi kommenttoit itsellesi? ;)

mutta erityisopetuksen mukaantulo on niin upea juttu että siitä on syytä olla kiitollinen. Tässä maassa pidetään hyvää huolta erilaisista oppijoista ja osaava opettaja saa ihmeitä aikaan lapsen itsetunnolle.