Minkä ikäisenä aikuistuit?

Kun sain esikoisen eli 24-vuotiaana.

17v täytettyäni olin sillä tavalla aikuistunut, että osasin ja pystyin ja olisin pystynyt selviämään ja toimimaan aikuisten maailmassa.



Toisaalta henkinen kehitys jatkuu ihan koko ajan. Kypsyn, näkökulmat muuttuu jne. Mutta 17v iässä olin mielestäni aikuistunut sillä tavalla, että olin kykenevä elämään aikuisten maailmassa ja aikuisten säännöillä ja olisin tullut toimeen omillani jos olisi pitänyt (ei tarvinnut vielä).

Itse sain elantoni hankkia koulunkäynnin kustannuksella. Illat ja viikonloput olin minimipalkkahommissa, eikä lukion vikasta vuodesta tullut oikein mitään.



Exä osoittautui myös aika siaksi. Henkisesti raskaita oli vikat teinivuoteni.

ja aikuistuminen odottaa itseään

Pieni lapsi asuu sisälläni :)

ja jäin yksin elämään elämää kun äiti löysi uuden miehen ja perusti perheen (muutin siis äidin kanssa),muutin 17v omilleni muiden jaloista :(

silloin exästä ja oli pakko tulla toimeen lapsen kanssa kahdestaan. Se oli ihan selvä virstanpylväs omassa aikuistumisessani.

Mitä tarkoitat aikuistumisella, miten se määritellään?

Arvelen, että joskus 26-vuotiaana, suunnilleen.

Tajusin olevani jo niin vanha, etten voi enää itkeä julkisesti.

otin asuntolainan ja asetuin paikoilleni. Lapset tein nuorena ja lapsellisena.

25-vuotiaana, kolmen lapsen äitinä. En voi sanoa että olisin täysin aikuistunut. Toivottavasti en koskaan kasvakaan aikuiseksi täysin.

joka alkoi kotoa muuttamisesta (tai oikeastaan teini-iästä) ja loppui viimeistään silloin kun sain esikoiseni (25-v). Joissain asioissa olin kovinkin varhaiskypsä, toisissa taas aika pihalla vielä päälle parikymppisenäkin. Näin kun jälkeenpäin asiaa ajattelee.

Sana kuulostaa sellaiselta, että pitää sulautua johonkin muottiin.



Olen hyvä äiti ja ihana vaimo, se riittäköön.

kiitos exälle ja äidilleni siitä :/

vakavoiduin sopivassa määrin ja sosiaaliset taidot kasvoivat kohisten

..muutama vuosi sitten. Nyt oon 26-vuotias. Työelämän aloitin 5 vuotta sitten, samoihin aikoihin menin naimisiin. Noina aikoina tuntui, että "bilevaihe" oli menny ohi ja halus pikkuhiljaa perhettä alkaa suunnittelemaan. Nyt on tyttö puolen vuoden ikäinen. Jollakinlailla elämä "aikuismaisempaa", mutta tietynlaista lapsenmielisyyttä pitää aina olla :)

En oo vielä aikuistunut ja ikää 29. No olen siis tietyllä tavalla, että hoidan asiat jne.. mutta haluan hassutella ja.. no aikuisuuden mieltää aina jotenkin tosikkomaiseksi ja tylsäksi. Eihän se välttämättä sitä tarkoita, en oo nyt ihan varma, että mitä sitten?!

...ei mitään suuria merkkipaaluja (asuntoa, lainaa, työpaikkaa tms.) Jotenkin vaan aloin hahmottamaan kuka olen ja mitä haluan elämältä. Menihän siinä kyllä mies vaihtoon sitten.

vastuulle oma koti, vauva ja juoppo mies.