Voisko joku avata mulle tän kulttuurieron lapsen hoidosta?
Ollaan muutettu tällaiseen "maalaistaajamaan" enkä näe missään pieniä lapsi vanhempiensa kanssa. Kunnan työntekijä kertoi, että heitä ei päivisin näe, koska päivähoidossa on niin hyvä tilanne, että kaikkien halukkaiden lapset pääsee päivähoitoon joten ovat päiväkodissa päivät. Kuitenkin tällä alueella on korkea työttömyysprosentti, ja siksi mä en nyt ymmärtänyt yhtään, että miksi ne pienet lapset (alle kolmevuotiaat) on siellä päivähoidossa eivätkä työttömien vanhempiensa kanssa kotona. Kaupungissa kaikki kaverit piti lapsensakin kotona jos itsekin olivat kotosalla, mä olen jotenkin aina ajatellut että ainakin useimmat haluais pitää alle kolmevuotiaan kotona jos se kerran helposti ois mahdollista.
Mä en millään lailla nyt moralisoi tätä päivähoitoon laittamista, koska sinnehän omakin lapseni menee vuoden päästä, mut en vaan vilpittömästi ymmärrä. Onko siis niin, että joillakin paikkakunnilla, jossa kaikki tuntee toisensa ja ovat sukua toisilleen, on jotenkin luonnollista laittaa pienikin lapsi päiväkotiin sinne serkkujen ja kavereitten lasten sekaan?
ihmettelin myös, että missä kaikki lapset on täällä.
No hoidossahan ne oli.
Toimintaa olisi ollut monenlaista, mutta kaikki jouduttiin lopettamaan kun ei riittänyt lapsia niihin. Helpompi oli vielä päiväkotiin kuin itse raahautua omien lasten kanssa keskelle kylää äiti-lapsikerhoon ja muihin kerhoihin.
Ja työttömyysprosentti on meilläkin korkea ja vauvojen äidit hoitaa vain vauvaa kotona.
Mutta on niillä kuulkaas komeat ja hyvinhoidetut pihat ja siistit kodit kun on aikaa siivota kun ei lapset pyöri jaloissa.
Päiväkoti pursuaa lapsia. Tilat on tosi pienet ja henkilökunnan kahvihuoneestakin on tehty yhdelle ryhmälle tilat. Henkilökuntaa ei ole tullut lisää. Tilastot saadaan kuntoon joillain tukityöllistetyillä, jotka käyvät haukottelemassa siellä kyllästyneinä aina muutaman kuukauden.
Vakituinen henkilökunta on ihan burnoutissa tilanteen takia.