Nirso lapsi. Onko kellään todella nirsoa lasta ja mitä olette

Omaa syytäni varmasti osittain. Osittain nyt kundi sattuu vaan olemaan niiiin nirso.

Hävettää.



Ei tälle ole mitään tehtävissä. Maailma opettaa pikkuhiljaa. Niin kävi minullekin.

Jos tyttösi syö vihanneksia ja hedelmiä niin hyvä juttu, mutta niitä proteiineja pitäisi saada vähän myös ja jotain mikä pitäisi nälkää paremmin poissa. Juttele, että onko mukana ajatusta kasvisruokavaliosta. Tuon ikäisellä voisi jo hyvin olla. Jos näin on, niin sitten juttelette miten se liha korvataan. Papuja, herneitä yms. ruokavalioon ja täysjyväviljaa niin on ihan ok. Ne leivät ja jugurtit ruokien välissä pitäisi kyllä jättää pois. Ei kenelläkään ole nälkä jos välissä syö tuollaisia ja luulen, että jos lapsi saa valita jugurtin ja ns. oikean ruuan väliltä, niin jugurtin suuntaan varmaan kallistuu.

Onko kellään tutkittu, mistä nirsoilu johtuu?

Esim. vasta lukioikäisenä söin hampurilaisia joissa oli muutakin kuin ketsuppia, sinappia ja sipulia sen pihvin lisäksi :) Äiti ja isä antoivat syödä niin kuin söin, ennakkoluulot ja nirsous katosivat pikkuhiljaa iän myötä. Etenkin isän innostuminen kiinalaisista ruuista auttoi :D Suurin vaikuttaja on kuitenkin ollut nykyinen mieheni, joka on innokas kasvisten syöjä (ei kuitenkaan kasvissyöjä) ja hänen kauttaan tutustuin moniin kasviksiin joita en aiemmin epäluuloissani maistanut.



Nykyisin syön monipuolisesti, usein jopa monipuolisemmin kuin tuttuni keskimäärin (etenkin kasviksia ja erikoisuuksia). Toki minullakin on omat inhokkini, en esim. vieläkään tykkää kolajuomista ja salmiakista enkä kypsennetystä kaalista.



Eli lapsena nirso ei välttämättä ole aikuisena nirso :) Ja liika tuputtaminen ja asiasta huolhtiminen saa usein vain itsepäisemmän nirsoiluvaihteen päälle.

Vaikka oli nirso ja vaikka ei pakotettu syömään ja maistamaan? Itse olen muuten samanlainen: lapsena nirso jota ei pakotettu maistamaan/syömään ja nykyisin todella ennakkoluuloton ruuan suhteen.

juuri siksi olet ennakkoluuloinen, väitän

Minusta nirous lähtee sillä, että kokeilee kaikkea. Jos kaikkea on maan ja taivaan välillä syönyt, niin mukavuusalue laajenee.

Äitisi olisi pitänyt pakottaa sinut maistamaan. Ei ehkä syömään, mutta maistamaan.

Nykyään aikuisena olen todella ennakkoluuloton ruokien kanssa. Syytä en osaa sanoa, miksi olin lapsena niin nirso. Jotkut ruoat vain yökkäyttivät ja eivätkä menneet alas. Onneksi äiti ei pakottanut syömään niitä.

Osallistua ruuan laittoon? Kesälomalla voisitte kokkailla yhdessä ja käydä ostamassa ruokia. Itselle suunnilleen tuon ikäisenä suuri haave oli, että saisi suunnitella ja tehdä koko perheelle aterian alusta saakka, eli kaupasta jo hakea tarvikkeet.

ollut epäluuloinen tiettyjä ruokia kohtaan, ja silti mut pakotettiin syömään. Se oli hirveää ja mun suhde koko ruokailuun oli vääristynyt kunnes olin parikymppinen. Mulla on herkkä haju-ja makuaisti ja monet ruuat vaan maistuu mun suussa pilaantuneilta, eikä siihen totut.

Lapseni on nirso myös (nirsous on muuten 80%:sti peritytyvää, siis geneettisesti, ei kulttuurisesti) enkä pakota häntä maistamaan jos ei halua. Mä muistan vieläkin ne kerrat kun olen oksentanut kaurapuurot ja muut "kunnon ruuat" koska niiden rakenne oli niin limainen ja yököttävä ja maku hirveä joten ymmärrän lastani. On muuten tutkittu juttu, että ruuan tuputtaminen ja syömään pakottaminen altistaa lasta syömishäiriöille.

Ihan pienenä tietty tarjottiin vain niitä ruokia mitkä kelpasi, mutta kun tuli vähän isommaksi, niin muutettiin strategiaa. Lapsi ei yöki, mutta on varsin ennakkoluuloinen. Niinpä on tehty sääntö: pieni pala pitää maistaa kaikkea, mutta jos ei tykkää niin ei tartte syödä. Aluksi tämä hoitui painostuksella/lahjonnalla (jos et maista äiti ei lue, jos maistat äitilukee tms) ja joka kerta toistettiin että et voi tietää onko hyvää jos et maista. Sitten kun alkoi tulla niitä että joku olikin tosi hyvää niin lapsi tajusi itsekin että kannattaa maistaa, monesta hyvästä jää paitsi jos ei edes maista.



Nykyisin itsekin kyselee uusista jutuista että miltä ne maistuu ja haluaa niitä, mutta edelleen on monessa asiassa valikoiva (esim. ei juurikaan pidä kypsennetyistä kasviksista, mutta useimmiten samat kasvikset menevät raakana). Tärkeintä on kuitenkin että syö monipuolisesti eikä ennakkoasenne uusiin juttuihin ole automaattinen hyi.

No onko kellään tehty asiasta niin isoa numeroa, että asiasta olisi tehty ongelma päiväkodissa tai koulussa? Meillä kun on valikoivasti nirso, joka nyt on syömishäiriötutkimuksissa. Selvitetään, mistäkö voisi johtua ja miten tilannetta auttaa. Omalla käyrällään kasvaa, vaikka hoikka ja pitkä on ikäisekseen.



Moni tuttumme on sitä mieltä, että asiasta on tehty päiväkodissa liian iso juttu, kun nyt ollaan oikein noissa tutkimuksissa. Täällä netissä kaikki tuntuvat vain toteavan, että lapsi on nirso ja voivoi, mutta onko muita, jonka lapsi tai joka itse olisi ollut oikein tutkittavana?



Kiinnostaa sairaasti, koska tuntuu, että itseni vanhempana on lyntätty päiväkodin toimesta, kun en ole saanut lastani syömään keskivertokansalaisen tavoin. Kuitenkin lapsi syö monia ruokia, tosin rajoittuneesti. Eli voisiko vikaa olla myös liian tiukoissa päiväkodin tädeissä...

Pakottamiseen tahdon sanoa: Meidän poika oli pienenä tosi vaikea syömään, vain joitain ruokia, eikä itse käyttänyt lusikkaa eikä antanut syöttää. En ymmärrä miten yksi- tai kaksi-vuotiaan voi pakottaa syömäään, joten emme pakottaneet. Söi kuitenkin kaikkea tarpeellista, vaikka suppeasti. Tarhan aloitti noin 4-vuotiaana ja sielläkään häntä ei pakotettu syömään, olikohan se lusikallisen maistaminen vaan tarpeen ja sai näkkärin, jos söi ruokansa. Puolen vuoden päästä tarharuokailu alkoi sujua, myös haarukalla. Pian söi hyvin tarharuokia. KOtona edelleen nirso. Nyt päättyy tokaluokka ja nykyisin syö myös kotona lähes kaikkea, mitä tarjoan. Pinaattikeitto ja tomaatti ei maistu, mutta muuten ainakin maistaa ruokia. Tähän on siis päästy ilman isompaa pakkoa. Lusikallisen maistamisen pakko se ainut. Hän on kyllä aspergerlapsi, joka osaltaan asiaa selittää.



10-vuotiaan suhteen voi olla toisenlaista. Tuo kuullostaa siltä kuin haluaisi kasvissyöjäksi. Onko semmoisesta puhunut? Entä kiinnostaako pavut, esim. vihreitä pakastepapuja saa kaupasta, meillä lapset tykkää niistä. Eräs tuttuni oli alta 10-vuotias kun alkoi kasvissyöjäksi.

Vaikka vanhemman kanssa yhdessä? Tutulla nirsoilijalla auttoi hieman, kun yläasteella alkoi kotitalous ja hän alkoi valmistaa enemmän ruokia itse.



Toki tiedän, että helppo sitä ulkopuolisena neuvoa - itselläni on huonosti syövä vauva ja olen kyllä kokeillut jo kaikki mahdolliset temput...

Juuri käytiin muuten kuuntelemassa ravitsemusterapeuttia, joka oli sitä mieltä, että kehu ja kannustus auttaa syömisongelmiin paremmin kuin pakottaminen. Yleisössä oli lähinnä vauvojen ja pikkulasten vanhempia, mutta pitää varmaan paikkaansa isommankin kohdalla.

Itse olin samanlainen pienenä samoin kuulemma myös pappani. Suvussa siis kulkee.

nykyisin lapsi sentään suostuu useinmitenjopa maistamaan uusia ruokia,mut ei aina.

Mikään mikä näyttää tai kuulostaa oudolta ei mene suuhun.

Makeisistakaan ei syö kuin harvija tutukis ja tyrvalliseksi havaittuja (tuo on positiivista),

Tomaatti,mustikka,sienet,puolukka,vadelma,lihapullat ovat anakin ruokia joita ei syö ollenkaan.

Juustoista ja leikkeleistä kelpaa vain ne tietyt.



Sämpylä jonka päällä on siemeniä ei myöskään kelpaa.



Jogurteista vanukkaista yms. kans vain ne turvallisisiksi toteamansa.



Neiti on hoikkis. Energiaa piisaa kasvamiseen ja liikkumiseen ei painon nousuun.



En pakota lasta syömään.

Minua aina pienenä inhotti kun oli pakko syödä lautanen tyhjäksi vaikkei ruoka maittanut.



Meillä ei juurikaan harrasteta välipaloja,joten ne eivät ole viemässä ruokahalua lapselta pois.

meillä on ihan täysi työ normaalien aterioidenkin syömisen kanssa.

Jos kuitenkin on sellaista ruokaa josta lapsi pitää on hänen syötävä itse lautaselleen ottamansa määrä kokonaan.





Nykyisin tytön syöminen on edistynyt huimasti vauva-,taapero ja leikki-iästä. Kiitos päiväkodin.

Kotona ei olisi ikinä suostunut maistamaan senkään vertaa ruokia mitä nykyisin jo syö ihan mielellään.



Ruokansa tarkoin valitsevan lapsen kanssa on joskus hankalaa mennä kylään,mutta kyllä sieltä aina jotain lapsellekin syötäväksi kelpaavaa on aina löytynyt.



Pienenä ekun ei kahvipöydän herkut maistuneet löytyi hänelle niiden tilalle kurkkua.Muille pullia,kakkuja ja keksejä hälle kurkkua. Ongelma oli ratkaistu.

uskoisin että tuo hyväksytyjen ruokien määrä tulee kasvamaan vuosien varrella,muttei koskaan tule täysin kaikkiruokaiseksi.

En itsekkään mielelläni syö outoja ruokia.

En myöskään katso voivani vaatia lapseltani sellaista mitä en itsekkään mielelläni tee.



Minulle riittää että lapsi on iloinen ja terve. Herkkuja saa kohtuudella,muttei koskaan ruuan korvikkeeksi.

Voi jösses kun sain kuulla, kuinka huono äiti olen kun annan pojan lokata tomaatit ja kananmunat yms. pois annoksestaan.

Ei muuta kuin pakottaa vain maistamaan kerta kerran jälkeen. Näin sen pitää mennä. Huono äiti lellii lapsen ja armeijassakaan se ei pärjää.



Myöhemmin selvisi, että pojalla oli ruoka-aineallergioita ja koivuallergia ja sitä kautta varsinkin keväällä koivun pölyttäessä ristiallergioita erinäisten ruoka-aineiden suhteen.



Aiheutti polttavan tunteen suussa kun pani sinne jotain, mille oli allerginen.



Että ottakaa tämäkin huomioon te nirsojen äidit. Ruoka-aineallergiat vähenee iän myötä ja lapsi alkaa syödä niitä sitten kun ei reagoi niihin.



Yleensä asiasta tupisee mammat, joiden lapset ahmii sapuskaa kaksin kourin ja pyytää lisää.

lapsena tuollainen, en tykänny mistään ,en edes mansikoista!



Olin todella hoikka ja kun pihan muut äidit huomauttelivat siitä äidilleni, hän vie minut lääkäriin. Lääkäri melkein suuttui ja sanoi että lihava lapsi on sairas ,ei laiha!



Koulussa naisopettajani teki aina asiasta suuuuren numeron ja kysyikin minulta usein kaikkien kuullen että on sinulla anoreksia! Kouluruokailussa söin vielä vähemmän kuin kotona koska tilanne oli niin ahdistava.



En sairastunut anoreksiaan ja vaikka olin todella hoikka oikeastaan siihen saakka kun päälle 20-v. sain lapsen ja muutaman lisäkilon (painoin ennen raskautta 47 kg ja olen 167 cm) Olin kuitenkin aina muuten terve.



Neuvoisin sinulle että älä missään nimessä tuputa tai tee numeroa asiasta lapsellesi! Uskon että hänkin alkaa syödä kausittain ennemmän ja välillä ehkä vähemmän. Minusta on pääasia ettei ruokailusta tehdä ahdistavaa tapahtumaa vaan olette muu perhe esimerkkinä syömisessä ettekä "vahtaa" tytön syömistä.

Ja nykyään pidän aivan kaikista ruuista suorastaan olen kulinaristi!



Voisit tytöllesi antaa pillereinä ihan varuiksi lisävitamiineja vaikka multitabs.

Ja voisit kokeilla kaikkia uusiakin ruokia jos tyttö löytäisi sitä kautta uusia makuelämyksiä. Jotain vaikka "herkkuja" terveellisemmässä muodossa: kanahampurilaisia joihin täysjyväsämpylöitä ja kananfilee tai tortilloja tms. ? En tiedä mitä teillä yleensä on ruokana mutta koita jotain muuta välillä.

Ja auttaisiko jos tyttö osallistuisi ruuan tekemiseen ?

että kävin vielä kansakoulua.



Muistan sen kun piti istua välitunti kylmän pinaattikeiton edessä ja opettaja vahti vieressä, että se on syötävä. Jos oksensi, se oli syötävä oksennuksineen.



Ajatella, minä en silti näin lähempänä viittäkymmentäkään syö pinaattikeittoa, vaikka sitä yritettiin pakottaa syömään ja maistatettiin väkisin.

Nirsoja lapsiani syömään. Tilanne tosin olisi varmasti eri tuollaisessa tapauksessa, jos inhokkeja olisi vain yksi tai kaksi, mitäpä tuosta jos viikossa jää yksi pinaattikeitto kelpaamatta. Mutta kun ei maistu mikään. Ei lihapullat, perunamuusit, nakit tai kalapuikot, jotka lienevät aika harvinaisia inhon kohteita..

Lapset eläisivät pelkällä kahdella leipäpalalla päivässä. Aamulla ja illalla.

Joka kerta kuitenkin muutama lusikallinen on pitänyt ruokaa syödä, ja leipää ei sitten aterialla tule, tai välipaloja, vaan odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa. Olen varmasti tehnyt hirveän numeron ruoasta, kun olen pöydässä tunnin istunut ja yrittänyt puhua lapsia pistämään vauhtia sen desin ruoka-annoksen syömiseen, jonka olen arvioinut heidän syövän. Yhä useammin päästään siihen, että lautanen on tyhjä. Yhä useammat ruoat alkavat mennä lusikka kerrallaan enemmän.

Lapseni kyllä ennakkoluulottomasti maistavat kaikenlaista, ja ehkä heitäkin kannustaa että kun maistaa, aina välillä löytyy joitain kivoja makuja. Toinen esim. syö raakaa valkosipulia ja hillosipulia, toiselle ne eivät kelpaa, mutta syö tavallista sipulia.. Parin maistatuskerran jälkeen oppivat tykkäämään herkkusienistä, chiliä ovat itse pyytäneet saada maistaa, ja juuri mietittiin miltä maistuu oliivit. Joten näissä ei varmana ole kyse mistään allergioista ja oksennusreflekseistä. Enkä usko tulevan traumoja siitä, että minä ilmoitan, että meillä syödään sitä mitä on, eikä ruoka aina voi olla herkkua.

Pienempänä toki eri asia, eikä pakottaa voi.. Esikoinen oli parivuotiaana sellaisessa vaiheessa, ettei syönyt yhtään mitään, kerran huomasin että keitetyt babyporkkanat kelpasivat, ja niitä usein sitten syötiinkin, mutta muutakin yritettiin, turhaan. Muistan useamman päivän syömättömyyden helteillä, silloin yritin välillä tarjota jopa suklaapatukkaa, ei syönyt sitäkään..

Tulikin mieleen kun olin töissä koulun keittiöllä, ja eräs opettaja oli poissa, ja jouduin vahtimaan luokan ruokailua. Luulin että tapa on sama kuin minun aikanani, että maistaa täytyy. Joten lappasin verilättyjen päälle valkokastiketta ja ilmoitin että kyllä se tilkka kastiketta täytyy syödä. Viidesluokkalaiset katselivat kauhuissaan, mutta maistoivat, ja kohta useampi pyysi lisää kastiketta. Ehkä nekin tajusi että verilätyt menee paremmin alas sen avulla..

Myöhemmin kiinnitin tuossa luokassa huomioita poikaan, joka ei koskaan syönyt mitään, kunhan pyöritteli ruokaa lautasellaan. Sama poika istui ties kuinka monena päivänä viikossa aamukahdeksalta odottamassa tukiopetusta. Vähän oli pitkät päivät syömättä sillä lapsella, ja kävi mielessä, että eipä ihme jollei opiskelu suju.

Kuudesluokkalaisten tyttöjen ope taas oli kestolaihiksella. Myös tytöt söivät pelkkää raastetta ja näkkileipää, ja juomaksi vettä.

Kyllä mä vanhempana haluaisin tietää, että koulussa edes hiukan seurataan ja puututaan siihen mitä lapsi syö.

jos lähdetään sille linjalle, että perheessä syödään vanukkaita ja herkkuja. Kuka tahansa lapsi on nirso jos saa valita pottujen tai vanukkaan välillä. Mutta mielestäni ketjussa puhuttiin oikeisti nirsoista lapsista, eikä sellaisen perheen ruokailutavoista, joka kuittaa yleisestikin ottaen ruokailun makealla.

Meillä se nirso lapsi valitisi ehdottomasti potut eikä vanukasta! Meillä lapsi nirsoilee siinä vanukkaissa ja herkuissakin kuin ruoassakin, jollei pahemminkin. Meillä 10v nirso lapsi ei syö todellakaan mitään vanukkaita ja herkuissakin käy vain joku tietty (esim. täytekakkuja ja suurinta osaa jätskejä ja keksejä ei syö). Näiden suhteen minulle on ollut toisaalta ihan sama syökö.

Kunnon ruoan kohdalla ei ole ollut ihan sama, vaan vaadittu syömäänkin. Onneksi syö kunnon ruokaa aikasen hyvin. Meillä vain ne vihannekset tökkii:( Pitäisi vaatia syömään niitäkin. Mutta ei jaksaisi vääntää asiasta.

No onko kellään tehty asiasta niin isoa numeroa, että asiasta olisi tehty ongelma päiväkodissa tai koulussa? Meillä kun on valikoivasti nirso, joka nyt on syömishäiriötutkimuksissa. Selvitetään, mistäkö voisi johtua ja miten tilannetta auttaa. Omalla käyrällään kasvaa, vaikka hoikka ja pitkä on ikäisekseen. Moni tuttumme on sitä mieltä, että asiasta on tehty päiväkodissa liian iso juttu, kun nyt ollaan oikein noissa tutkimuksissa. Täällä netissä kaikki tuntuvat vain toteavan, että lapsi on nirso ja voivoi, mutta onko muita, jonka lapsi tai joka itse olisi ollut oikein tutkittavana? Kiinnostaa sairaasti, koska tuntuu, että itseni vanhempana on lyntätty päiväkodin toimesta, kun en ole saanut lastani syömään keskivertokansalaisen tavoin. Kuitenkin lapsi syö monia ruokia, tosin rajoittuneesti. Eli voisiko vikaa olla myös liian tiukoissa päiväkodin tädeissä...

Tosin alle vuoden ikäisenä. Mitään ei löytynyt, mutta eipä lapsi syönytkään pahemmin. Hölmöin oli neuvo ravintoterapeutilta kun ehdotti esim. näkkärin syömistä (oli alle 1v hienokurkku lapsi) ja totesin ettei oikein mene tuo näkkileipä alas, niin hänen vastauksensa oli kärttyinen että kyllä moni muu lapsi syö! Jos meillä olisi ollut sellainen lapsi, niin emmehän me siellä olisi edes olleet.

Meillä 3lasta, nyt jo tuo esikoinen 10v, seuraava 8v ja nuorin 5v. Kahdesta ensimmäisestä olen aina saanut esikoulusta-koulusta palautetta että syövät huonosti. Neuvolasta halusivat laittaa erilliseen painokontrolliin 2-3v:na. Kolmannen kohdalla kerroin jo etukäteen neuvolassa, että tiedän painon laskevan tietyssä iässä ja se on normaalia meidään lapsilla. Päiväkodinkaan sanomisistakaan en ole pahemmin välittänyt. Aivan sama mitä selittävät, meidän lapset ovat laihoja ja eivät kovin hyväruokaisia. Tiedän sen, mutta en jaksa enää sitä rumbaa kun hyötyäkään siitä ei ole.

Itse olen ollut lapsena todella nirso ja huonoruokainen. Mieheni on ollut lapsena aneeminen. Isäni on lapsena sairastanut puutostaudin, joka näkyi aikuisenakin ja hänen siskonsa muisteli kuinka isääni lahjottiin syömään. Eipä näillä geeneillä saada kuin huonoruokaisia ja laihoja lapsia. Tosin voi olla että en minäkään osaa vanhenpana oikeaa ruokailukasvatusta, sillä minä en itsekään tiedä mitä se on.

Lapset ovat kuitenkin terveitä (terveempiä kuin suurin osa ikätovereistaan), eivät pahemmin sairastele. Ovat liikunnallisesti ikäistään lahjakkaampia ja isommat harrastavat kilpaurheilua. Lapset jaksavat hyvin. Eivät ole vain kovin isokokoisia ja joskus nälkä taitaa vaivata- viimeistään illalla vauhdin pysähtyessä huomaa vatsakivusta. Mutta silloin sentään syövät ainakin sen verran että pahin nälkä menee ohi.