ihan mielenkiinnosta:Miten jotkut jaksaa olla saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä

on ollut vain yksi parisuhde joka on alkanut 18-vuotiaana.Emme kuitenkaan ole tiiviisti olleet yhdessä tätä lähes vuosikymmentä.Minua ahdistaa pahasti nykyään.En halua ilkeä olla,ihan puhtaasta mielenkiinnosta kysyin.Ehkä se rakkaus on se juttu..itse en ole ollut koskaan rakastunut

Rakastuminen ja rakastaminen ovat ihan eri asioita. Minun mielestäni rakastuminen tarkoittaa sitä, että haluaa jatkuvasti olla toisessa kiinni, on paljon seksiä, ajattelee sitä toista koko ajan ja haaveilee hänestä jne.

Sellainen rakastuminen häviää aina parisuhteesta ajan kuluessa, yhdessä asuen viimeistään kahden vuoden jälkeen.

Sen jälkeen alkaa arki, eli joko tunne muuttuu siksi "oikeaksi rakkaudeksi", tai sitten suhde päättyy.

Oikea rakkaus on sitä, että näkee toisen sellaisena kuin hän todella on, ja silti haluaa jakaa elämänsä hänen kanssaan. Häntä ei silti kaipaa ja ajattele joka hetki, vaan elämään mahtuu muutakin (työ, ystävät, harrastukset).

Tosirakkaus kestää pahojakin ongelmia.

Valitettavan usein nykyihmiset kuvittelevat tuon alkuvaiheen rakastumisen, eli hullaantumisen, olevan sitä oikeaa rakkautta. Sitten kun se laantuu, mennään paniikkiin ja erotaan, kun suhde ei enää olekaan jatkuvaa onnea ja ilotulitusta.

Ja etsitään uusi ihminen johon taas voi "rakastua" parin vuoden ajaksi.

Todellinen rakkaus vaatii paljon työtä, kompromisseja ja pitkää pinnaa.

Mutta se myös palkitsee.

Itsellä takana 17-vuotta saman ihmisen kanssa.

Me ollaan miehen kanssa ihan erilaisia ja siksi kummankin mielestä toinen on mielenkiintoinen. Toisaalta taas meillä on joitakin samoja piirteitä kuten huumorintaju (itse sanotaan että ollaan kumpikin yhtä pöljiä) ja siksi myös nauretaan paljon ja viihdytään yhdessä. Näen hyvin itseni koko loppuelämäni saman ihmisen rinnalla :)

antavat tilaa ja arvostusta niin itselleen kuin toisellekin, ja kun mukana on vielä rakkautta ja huumoria, niin hyvinkin helposti voi olla!



Nimim. toinen 20-vuotiskausi juuri alkamassa