Sanokaapa mitä kolmikymppisen kannattaisi lähteä opiskelemaan!

Olen saanut sen käsityksen että työllistyminen on hankaloitunut.

Esim. Tampereen suunnalla pulaa, samoin itä-Suomessa. Valmistuvista opiskelijoista moni jää opiskelupaikkakunnalle, ja siitä johtuu, että ne kaupungit on työllistymisen kannalta huonompia.

kauppakorkeassa työnsä ohella kunnes oli tarpeeksi opintoviikkoja kasassa. Hän jätti työnsä keväällä ja lukee nyt täyspäiväisesti.



Ainakin Turun suunnalla oli vielä pari vuotta sitten apteekeilla suuntana henkilöstön vähennys. Aika kummaa kun kuitenkin samaan hengenvetoon toitotettiin että farmaseuteista on pulaa..

Luulen kyllä, että 140 ov on lähempänä totuutta farmaseutin kohdalla.



Kaupallinen voisi olla hyvä valinta, siitä saa enemmän vaihtoehtoja mahdollisiin työpaikkoihin.

Itseäni ainakin kaduttaa laborantin/lab.analyytikon paperit... samaa nyhräystä loppuelämä...

voitkin käytännössä hinnoitella työsi vapaasti niin korkealle kuin pokkaa riittää.



Tilannehan on se, että kaikkien sodan jälkeen rakennettujen talojen putket laukeavat viimeistään kymmenen vuoden sisällä, eikä tekijöitä yksinkertaisesti riitä joka paikkaan.

Mietin uutta alaa.

Joten siitä vain.Meneppäs nyt täyttämään hakemusta.

asdf

Koulutusta Turussa (Åbo Akademi), Hesassa ja Kuopiossa. Tutkinto 120 ov. Työpaikkoja kyllä on, varsinkin jos etsii töitä vähänkään pienemmältä paikkakunnalta. Mutta kyllä isoistakin kaupungeista töitä saa todella helposti. lähtöpalkka 2000 euron kieppeillä. Monessa paikassa saa parempaa palkkaa kun tuo liiton alarajapalkka.

kun en edes sen vertaa noilta sivuilta löytänyt, et mitä kirjoja siihen pääsykokeeseen pitää lukea??? Voi perse, kun on aivot jumissa täällä himassa.

...asia kiinnostaa minuakin.Kotiäitiyden jälkeen etsittävä uusi ammatti.Käsityöläisyys ei lyö leiville,ihan sama kuinka paljon koulutusta takana.Työpaikat (vähäiset sellaiset) menevät niille joilla on suhteita.Tarvitsisi näin kolmekymppisenä keksiä uusi ammatti,josta saisi ihan oikeata palkkaakin.

ja uutta ammattia halaisin...



Onko optikoksi opiskeleville töitä isommissa paikoissa esim tampere?

on todella loistavat kunhan vaan valmistuisin. Ja ei tosiaan ole mitään " tylsää" hommaa, vaan hyvin vaihtelevaa ja erittäin mielenkiintoista ja ei farmaseutin ainoa työpaikka ole apteekki vaan hyvin moenssa paikkaa voi työskennellä ja töitä on vaikka muille jakaa.

Voisitko kertoa kaikkea mahdollista opiskeluistasi? Oliko sisään vaikea päästä? Voiko opiskelun ohella käydä osa-aikatöissä? Onko jotain erityisterveysvaatimuksia esim. näön suhteen? Entäs kemia, onko vaikeaa? Kuinka monta vuotta opiskelut kestävät? Olen lukenut, että opiskelu on koulumaista, pitääkö paikkansa? Onko opiskelijoita, joilla jo aikaisempi tutkinto jossain muussa pääaineessa?



Minua kiinnostaa tuo ala ja suunnittelen hakevani kouluun.

Ihanaa, että täältä löytyy näin paljon ihmisiä, joita kiinnostaa sama asia. Olin jo unohtanut koko ketjun, hauskaa että se pomppasi taas silmiini :)



No niin, minä kävin työkkärin psykologilla, näitä pienen paikkakunnan etuja, että sinne pääsee nopeasti. Ja setä oli myös sitä mieltä, että ehdottomasti ammatti, jossa tarvii käyttää päätä. Nuoruudessahan olen tehnyt kovastikin ruumiillista työtä. Hakupaperit on tilattu ja ensimmäiset kirjatkin löytyivät jo kirjastosta! Sinne kauppakorkeaan ja hieman yllättäen suomen kieltä yritän päästä opiskelemaan. Psykologista oli tosiaan apua, en ollut tuota äidinkieltä tullut ajatelleeksikaan. Nyt mitä enemmän lueskelen siitä, sitä kiinnostavammalta se vaikuttaa. Voi nousta jopa ykkösvaihtoehdoksi.



Oikein reipasta kevättä kaikille tulevaisuudensuunnittelijoille ja pääsykokeisiin pänttääville!



ap

En varsinaisesti ole vaihtamassa alaa, vaan syventäminen on ehkä oikea sana... Olen tehnyt alan töitä perustutkintopohjalta ennen lasten syntymää. Nyt siis olen opiskellut approa avoimessa yliopistossa, ja haen keväällä yliopiston puolelle. Jos ei tärppää, jatkan aineopintoja avoimessa.



Motivaatio on korkealla! Tässä iässä on ainakin minulla paaaaljon paremmat lähtökohdat tietää, mitä ylipäänsä voisin haluta tehdä, ja elämänkokemus antaa paljon näkökulmia opiskeluun. Kivaa, ettei ole enää ihan vihreä (jos nyt ei ihan " kypsässäkään" iässä vielä... :) :))

Itse olen koulutukseltani insinööri, mutta pitänyt " sapattivapaata" jo kolme ja puoli vuotta. Tuona aikana olen opetellut mm. uuden kielen ja nauttinut elämästä. Työ oli kyllä kivaa, mutta suunnattoman kiireistä ja stressaavaa :(. Nyt aikani kuluksi olen alkanut täydentämään opintojani omaa alaa sivuavien alojen puolelta.



Asun ulkomailla ja maa vaihtuu miehen työn vuoksi muutaman vuoden välein. Kiva olisi opiskella ihan joku uusi ammatti, mutta vailtettavasti kohdemaamme ovat olleet (ja näillä näkymin tulevat olemaan) sellaisia, joissa ei olemassa olevalla kielitaidollani opiskella :(. Täytyy siis haalia vaan nettiopintoja ja satunnaisia opintoviikkoja yliopistoilta. Ehkä niistä joskus jotain ideoita poikii, ehkä ei.



Jos jollain on vinkkejä nettiopinnoista (ihan sama mikä ala) ottaisin mielelläni niitä vastaa. Avoin yliopisto ja sen verkkokurssit on jo tuttuja.

Helposti jumittuu ja kangistuu niihin samoihin kaavoihin. Itsekin monen vuoden kotonaolon jälkeen mietin alanvaihtoa.

Koulutus on ja pitkä työkokemus markkinoinnin parista.



Pelkkä ajatuskin paluusta entiseen vouhotukseen kauhistuttaa.



Haluaisin tehdä jotakin " tavallista" ja josta pääsee viideltä kotiin, eikä

tarvitse murehtia työhuolista.



MISSÄ NIITÄ " KORJAUS- / ENTISÖINTI-IHMISIÄ " KOULUTETAAN?



kyselee tuskastunut tuleva alanvaihtaja

Suomessa on ihan tarpeeksi työttömiä ekonomeja ja humanisteja! Vaikka valmistuisit 4:ssä vuodessa, työnantajia kiinnostaa ennen kaikkea työkokemus. Onko sitä? Jos ei, työllistyt vain aloilla, joilla on työvoimapulaa. Hemmetti, kun naiset kuuntelis järjen ääntä ja lopettais haihattelut.

moni meistä ei halua haihatella vaan elättä perheensä mutta ei enää jaksa vuorotyötä koska haluaa lasten takia päästä klo 17 (tai edes 18) kotiin ilman juhlapyhä- ja viikonlopputöitä.

Nythän olet vaihtamassa kotiäidistä toiseen " ammattiin" . Jos se on vaikeaa työelämässä olleille, kuinka vaikeaa se on kotiäideille! Itse en ole kuitenkaan odottanutkaan suuria, vaikka töitä olen hakenut, ja sitkeästi opiskellut " väärää" alaa, koska SE KIINNOSTAA! Kuitenkin en menisi muita neuvomaan tekemään samoin, jos tosissaan haluaa töitä ja rahaa. Jos vähänkin on taipumusta toimintaterapeutiksi, optikoksi, kätilöksi ym. joita täällä on mainittu, sinne vaan pyrkimään. Kai vielä nykypäivänäkin on olemassa ammatteja, joiden työllisyystilanne ei muutu muutamassa vuodessa. Lyhyesti: näihin ammatteihin opiskeleminen yli 30-vuotiaana ei ole haihattelua. Muu opiskelu kannattaa aloittaa vain omaksi huviksi ja mielen virkistykseksi.