Lue keskustelun säännöt.
Bussissa
02.06.2010 |
oli tänään nainen pienen poikansa kanssa. Poika riehui minkä ehti, veteli turvavyönarua pitkälle ja päästi sen sitten irti, jolloin turvavyö pamahti (solki olisi voinut osua pojan tai vieressä olevan lapsen kasvoihin). Äiti puhui nätisti pojalleen, että laittaisit nyt sen lippalakin päähän ja poika vaan naureskeli, eikä lakki todella mennyt päähän. Samaa toistoa vaan koko 20 min bussimatkan, jonka istuin kyydissä. Miksi ihmeessä äiti vaan koitti hyssytellä ja nätisti pyydellä, että poika, jolla ei selkeästi ollut mitään tolkkua touhussaan, lopettaisi ja laittaisi lippalakin päähän?!
Annatteko teidän lapsenne käyttäytyä ihan millain tykkää? Meillä olisi ainakin lähdetty siinä samassa bussista ulos ja siinä kotiin kävellessä kerrottu, minkä takia pitää osata käyttäytyä.
Kommentit (6)
No säähän kiva olet!
Miksi sisällä edes pidetään hattuja? Eikö OIKEAMMIN olisi opettaa että pojat ei saa pitää lippistä sisällä, auto lasketaan sisätiloiksi!
Ihme kuivis: mitä pahaa on jutella lapselleen, tollasessa "jankkaamisessa" on se hyvä puoli että lapsi malttaa kuunnella äitin jankkaamista, ei äiti selvästikään yritä auktoriteettiään käyttää vaan harhauttaa kaikesta muusta.
Meilläkin lapsi joskus leikkii sillä turvavyöllä vaunutilassa eikä koskaan ole lentäny kenenkään naamalle! Miten se lentäisi edes sinne naapuri vaunuun jos ei kelaudu siihen suuntaan??? Kerro mite se olisi mahdollista?
Olisko sulla auringonpistos kun tollane vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset ei vetele turvavyönaruja tms. tarpeetonta ja mahdollisesti vaarallista, vaan eka lopettamiskehotuksen jälkeen otan turvavyöstä kiinni ja jos tulee pullikointia, kävellään loppumatka. En ymmärrä, miksi äiti ei estänyt tuota käytöstä, tuo lippis-asia nyt on ihan se ja sama.
Jos lapset riehuu ja käyttäytyy ns. huonosti, vanhemmathan toimii aina väärin, riippumatta siitä miten ne toimii.
Oikeasti, näin se menee. Ulkopuoliset aina arvostelee ja aina ne on sitä mieltä että se joku toinen toimintatapa olisi se oikeampi.
Jos äiti olisi komentanut napakasti, kieltänyt ja tehnyt stopin kerrasta, tai edes kolmannesta kerrasta - olisiko lapsi kiltisti totellut? Tuskinpa. Siinä olisi tullut riita bussissa. Joten äiti olisi toiminut väärin.
Jos äiti ei olisi reagoinut, sanonut mitään, se olisi ollut väärin.
Nyt äiti yritti lempeästi hokea jotain lippalakin laittamista ja jankkasi koko ajan samaa, eikä se tehonnut, se oli väärin.
Edelleen:
Jos lapsi saa julkisella paikalla uhmakohtauksen ja huutaa ja kirkuu ja sätkii ja äiti pysyy rauhallisena tilanteessa, se on väärin: äiti ei lohduta lasta. Äidin olisi pitänyt nostaa lapsi syliin ja lohduttaa ja jutella ja selittää ja rauhoitella.
Jos äiti sitten hermostuu: ole hiljaa, ei saa kiukutella, ihmiset katsoo.. jne, se on väärin, pitäisi pysyä tyynenä, sehän on vain uhmakohtaus ja niitä tulee kaikille lapsille tietyssä ikävaiheessa.
Jos äiti sitten nostaa sen sätkivätn uhmakohtaus-tapauksen syliin, rauhoittelee, suukottelee - ja lapsi saa entistä isomman raivarin, koska olisi halunnut raivota rauhassa - äiti toimii tietysti väärin ..
ja näitä esimerkkejä on loputtomasti, just niin paljon kuin on tapahtumiakin. AINA NE TOISET VANHEMMAT TOIMIVAT IHAN VÄÄRIN LASTENSA KANSSA, se jokin toinen toimintatapa on AINA oikeampi!! Muistrakaa se!
Olisin varmasti jäänyt bussin kyytin jos siellä olisi ollu yksikin tollanen kyylä, ihan vaan vittuillakseni sille. Ottaa päähän nää (varsinkin äidit) jotka oikeen kyttää, huokailee ja mulkoilee kun lapsi käyttäytyy huonosti. Meistä on varmasti suurin osa joskus vastaavassa tilanteessa ollut ni pitäisi tajuta olla välittämättä. Vaikka lapsesi olisi itse rauhallisuus niin joskus voi olla huono hetki.
Miten nii ihme vastaus?!
Etkö muka opeta pojallesi että sisällä ei saa pitää lakkia? Tosi tökerö.
Kerro nyt miten se turvavyö lentää naapuri vaunuun?
Ei niin mitenkään: turvavyö kelautuu takasin paikalleen.
3
en osaa sanoa, mikä äidillä oli.