AApuaa, alan olla niin loppu tuon 9kk:n syömisen kanssa!

korvata kiinteillä, vai miksi stressaat niin kovasti tusta kiinteiden syömisestä? Minusta tuo nimittäin kuullostaa ihan normaalilta lapselta, joka vasta "maistelee" kiinteitä ja jonka pääravintona on vielä maito. Oma esikoiseni oli tuollainen, söi hyvin pieniä määriä kiinteitä noin vuoden ikään, jolloin siirtyi normaaliin ruokaan. Siihen asti selkeästi pääravinto oli maito (imetin). Ihmettelin aina, miten jotkut vauvat söivät koko purkillisen soseita ja vielä jälkkärit päälle. Oma lapsi kun ei koskaan syönyt edes pientä vauvanruokapurkillista. Kaksi seuraavaa lasta olivat sitten eri maata ja kiinteät maistuivat - poika söi parikin purkillista kerralla. Ja ihan samalla lailla imetettiin ym., joten itse ajattelisin tuon olevan lapsikohtaista. Nykyään kaikki lapset syövät hyvin, paras ruokahalu on kuitenkin tuolla vauvana pieniruokaisella esikoisella :)

Teillä lapsi ilmeisesti juo korviketta, mutta kyllä siinäkin on lapsen tarvitsemat ravinteet.

Kasvissoseet varsinkin ovat kevyttä syötävää, joten maito on ihan ravitsevaakin. Ellei mitään erityistä syytä aterioiden korvamiseen kiinteillä ole, niin itse yrittäisin lopettaa asiasta stressaamisen. Syöttäisin lapselle kiinteitä minkä kelpaa ja huolehtisin, että saa päälle reilusti maitoa. Eli en todellakaan lähtisi tuolle joidenkin suosittelemalle "ei muuta ruokaa ennen seuraavaa ateriaa" -linjalle, jos siis maito lasketaan ruoaksi. Vuoden ikään astihan maito on kuitenkin vauvan pääravinto. Ja toiset siirtyvät pääosin kiinteisiin ennemmin kuin toiset.

Joo, jospa koittaisin huomenna antaa vähän panadolia hetki ennen ruokaa, josko sitten uppoaisi paremmin. Nuo lelut edelleen tahtoisin pitää pois ruokailusta, vaikka täällä osa on eri mieltä ;) Niitäkin siis on kokeiltu muutaman kerran, mutta sinne ne lentävät lattialle lusikoiden kanssa. Ja jos se lelu sattuukin hetken kiinnostamaan, niin suu pysyy edelleenkin kiinni, eli ei auta kyllä syömisessä meillä :( Ei tuo meillä mielestäni hirmuisesti (ainakaan liikaa) juo, aamulla menee maitoa n. 150ml, ruokien kanssa (tai tässä tapauksessa ilman ruokia ;) ) menee n. 100ml/krt, ja illalla sitten vielä ehkä 100ml, tai sitten ei mene. Vettä annan ruoan kanssa pääasiassa, ja sitä juo lasista, yhteensä ruokailun aikana sitä menee ehkä 10ml, ei siis tosiaankaan paljon. Nyt vaan on ottanut maitohuikkia ruokailun aikanakin (normaalisti, kun syö kunnolla, maito juodaan vasta ruoan jälkeen) koska sen siivellä saattaa saada ujutettua suuhun lusikan tai pari ruokaa.

meillä poika samaa kokoluokkaa, ja syöminen ja vaikeaa.

joskus uppoaa joskus ei, marja ja hedelmäjutut paremmin kuin oikea ruoka.



nyt viime aikoina juominen on yhtä tuskaa,

ei maistu maito, vesi, mehu, smoothiet ei mikään, ei pullosta, ei nokkamukista, ei lasista, ei pillillä, ei lääkeruiskusta, kaikkea on kokeiltu.



ap'lle, olen välillä t o d e l l a väsynyt tähän ruoka pelleillyyn, neuvola ja lääkärit sanoo syötä lisää, millä syötät kun ei syö?

välillä sorrun huutamaan lapselle, joka ei todellakaan auta asiaa.

joskus ruokaa menee monta lusikallista huomaamatta, jos telkkarissa on jotain kiinnostavaa :)

Siinä mielessä olen väärä kommentoimaan, että oma lapseni oli juuri tuollainen "söi purkin aterialla jo 6 kk ikäisenä) ja oli siis täysimetetty ja senkin jälkeen rintamaidolla 10 kk ikään saakka. Siskoni tyttö oli samanikäinen ja ruokailu oli tosi vaikeaa. Ennemminkin voisi sanoa, että ei juurikaan syönyt ja meidän lapseemme verrattuna myös tosi pieni (ja meidän lapsi meni -10 -käyrää). Jos aterialla meni 2 lusikkaa, oli se jo tosi hyvin. Maitoa ei juonut juuri ollenkaan muulloin kuin öisin. Tyttö ei kovasti kasvanutkaan ja oli 1-vuotiaana 72 cm ja 7,5 kg.



Tässä vaiheessa siskoni oli kokeillut jo kaikki temput ja ne pari lusikkaa meni alas juuri siten, että lapsi sai tutkia mainoksia tai jotain muuta esinettä. Tavallista maitoa alettiin tarjota 1-vuotiaana ja aina aterioiden jälkeen, ei koskaan ennen. Vähitellen alkoi syödä paremmin mutta ei koskaan hyvin. Öljyä lisättiin ruokaa, samoin rasvaa puuroon ja juotavana sinistä tai punaista maitoa. Sairaalassa tehtiin kaikki tutkimukset eikä mitään löytynyt. Tyttö vaan ei ollut kovin innostunut ruoasta. Välillä söi paremmin esim. puuroa ja aamupala olikin yleensä se ateria, joka maistui. Siskoni antoi syödä paljon juuri sellaisia ruokia, joista tiesi tytön pitävän, mutta sekään ei ollut mikään tae, että olisi syönyt.



Nykyään tyttö on 4,5-vuotias ja painaa muistaakseni 12 kg eli siro on edelleen .Syö edelleen vähän mutta joka aterialla jotain (aterioita 4). Maitoa juo edelleen aika paljon.



Pointti jutussani: ei se ruokailu välttämättä helpotu mutta ei siitä kannata stressatakaan. Terve tuo tyttö on, energinen ja iloinen, ja se kai on pääasia. Kaikille se ruoka ei ole niin tärkeä. Näinhän on ihan aikuistenkin keskuudessa.

meilläkin huonosti syövä lapsi on vauvasta saakka ollut hoikka, kasvanut jossain -20 käyrällä. Nyt ikää 7v ja pituutta 120cm ja painoa 17kg. Edelleen on melko valikoiva ruokiensa kanssa, mutta nyt jo löytynyt paljon lempiruokia ja välillä syökin ihan kiitettäviä määriä, välillä taas nirsoilee. Mutta tärkeintä olisi päästä siitä ruokailuahdistuksesta eroon, itse olin jossain vaiheessa kauhea hermokimppu, kun tiesin että kohta pitäisi taas syödä ja mikä taistelu siitä tulee.. Mutta loppui sitten kun tein tuon päätöksen ettei ruokapöydässä taistella, vaan laitoin lapsen pois jos ei ruoka maistunut.

Ihanaa, etten ole näiden ongelmien kanssa yksin! :) Ja se, että kerrankin tältä palstalta saa hyviä vastauksia! Vielä ei ole joukossa yhtään asiattomuuksia... Vielä... :D

Uusi päivä, uudet ruokailut. Meillä herättiin aamulla jo aikaisin, kun isällä soitti herätyskello töihin. Annoin 50ml maitoa, ja uni jatkui. Herättiin 11 jälkeen, ja annoin nyt sitten vain maitoa lisää 100ml, en aamupalaa sen enempää, kun se kerran yleensä ei uppoa, ja täyttää kuitenkin vatsaa pidemmän aikaa kuin maito. Eli jos tuossa 13-14 aikaan saataisiin syötyä jotain. Katsotaan :)

Oli pakko tulla takasin kertomaan, mikä on tilanne...

Eli ruokasoseet ei edelleenkään maistu, hedelmäsoseet, jogurtti, maissinaksut ja banaani kyllä. Haukkailee nykyään banaanista paloja (isoja, ehkä peukalon kynnen kokoisia) ja pureskelee hienosti. Kun suu on tyhjä, odottaa lisää suu auki. Ei siis edelleenkään ota itse sitä käteensä, koska kädet likastuu, mutta muiden kädestä syö tosi hienosti.

Eilen paistoin ruoaksi lohta, ja paistoin sitten tuolle ipanallekin pienen palan ilman suolaa. Ja sinne upposi koko hänelle varattu pala, minun suuhun laittamana kyllä (ne kädet siis todella voi likastua :D ) mutta sinne meni, niin hienosti! :)

Nyt keitän kokonaista porkkanaa, katsotaan lounaalla, mikä on sen tuomio :D

Soseita tein viikolla pakastimeen uuden satsin, ja päätin jättää blenderin väliin, kun ei se kerran kuitenkaan kelvannut ihan hienona soseenakaan enää. Laitoin yleiskoneen raastimen läpi kaiken, ja nyt sekin sitten kelpaa vähän paremmin, kun ei ihan mössöä ole, vaan on kunnon pieniä paloja.

Että meillä sitten herra itse päätti, että "kiitti äiti, mutta mulle riitti vauvamössöt."

Päivä kerrallaan, jospa nyt lähtisi ruokailut sitten taas kunnolla käyntiin :) Nuo karkeammatkin soseet on vähän siinä ja siinä, että kelpaako, muutama lusikallinen niitä aina uppoaa.

Ihana ketju. Nostan satavuotta vanhaa kun löytyi lohtua omaan tilanteeseen, että jos siellä on joku nykyisin teinin äiti niin kiitos !