Millaista elämää sinun mielikuvissasi elämässään onnistunut 4-kymppinen nainen viettää?

Vielä 2 viikkoa sitten olisin sanonut, että minulla on kaikki mitä haluankin. On siis melkein velaton talo, kesämökki, sijoitusasunto, jonka velat pystytään mukavasti maksamaan, perhe (lapsi tosin on syntynyt kun olin 24 ja on nyt siis vasta 13 eli lapsenlapsia ei kannata ihan vielä ajatella) ja menestyvä kansainvälinen ura.



No sitten viime viikolla huomasin että haluankin jotain ihan muuta, eli ostaa vanhan mummolani maatilan. Ja siihen mulla ei enää riitä rahaa. Olenko siis epäonnistunut?



Toisaalta on kyllä niinkin, että nelikymppinen on elämänsä puolivälissä. Olisi aika surkeaa, jos siinä vaiheessa olisi halunnut ja joko saanut tai sitten ei kaiken haluttavan. On varsin hyvä että asiat muuttuvat ja uusia toiveita ja unelmia ilmaantuu vanhojen täyttyessä tai unohtuessa.

* olen terve, ja pidän itsestäni huolta. Myös henkisesti, eli oma aika ja hyvät ystävät ovat olennainen osa elämääni. Olen lisäksi päässyt kouluttautumaan siihen ammattiin johon halusinkin ja työkin on tyydyttävää ja hyvää monessa mielessä, myös palkan suhteen

* hyvä parisuhde, riittävästi seksiä, läheisyyttä ja lämpöä - olemme olleet jo pitkään yhdessä ja pahimmat kulmat on matkalla hioituneet. Yhdessä olo on harmoonista, onnellista ja tyydyttävää

* ihanat lapset 9,7 ja 5 vuotiaat. Heilläkin asiat monessa mielessä hyvin: ovat terveitä, tavallisia pieniä ihmisiä, joilla on hyvät kaverit ja mieluisat harrastukset

* ihana asunto, ihanalla paikalla. Kätevä kulkea töihin, naapurustossa asuu ystäviä, lapset viihtyvät kun koulut, kaverit ja harrastukset on helposti ulottuvilla



Siinäpä varmaan pääasiat :-)

Kai se nyt on ihan normaalia, että ihmiset hankkivat lapsia eri ikäisinä? En itsekään kuvittele että minun valintani on ainut oikea ja sitä on kaikkien muidenkin noudatettava, miksi ihmeessä siis muutama vanhana äidiksi ryhtynyt tekee niin täällä? Voiko vielä nelikymppisenä tulla ihmetyksenä, että joku elääkin elämänsä eri tavalla?



Opiskella voi sekä lapsia ennen, jälkeen, välissä että samalla, joten en ihan tuotakaan ihmettelyä tajua. Ja hei, tunnen myös monia ihmisiä jotka eivät ole opiskelleet peruskoulua pitemmälle, ja hyvin heilläkin menee, parin rahatilannetta voin jopa rehellisesti myöntää kadehtivani!



Olen itse tehnyt lapset parikymppisenä. Kun olen 49v. on nuorinkin lapsistani jo 21v. ja toivottavasti minulla silloin on jo lapsenlapsia!



Ja muuten, oman esikoisemme laitoimme alulle välittömästi minun valmistuttua lukiosta + ammattikoulusta, eli eipä mummous välttämättä sinullakaan niin kaukana ole kuin voisit kuvitella... ;)

ja toivoisin että siihen mennessä minulla olisi lapsi, todella onnellinen olisin jos niitä olisi kaksi. Vielä uskon että on toivoa, sillä löysin lopulta elämäni miehen :-) Muuta en osaa toivoa, hyvä työpaikka on, paljon ystäviä ja rakkautta.