Millaista elämää sinun mielikuvissasi elämässään onnistunut 4-kymppinen nainen viettää?

Sehän riippuu siitä mitä hän on elämältään toivonut!

Ei kai ole olemassa mitään standardi "näin elämässä onnistutaan" -kaavaa.

Sehän riippuu siitä mitä hän on elämältään toivonut! Ei kai ole olemassa mitään standardi "näin elämässä onnistutaan" -kaavaa.

itse löytänyt oman polkunsa ja tapansa elää. On onnellinen valitsemallaan tiellä. Tai ainakin etsii sitä, jos ei ole jo löytänyt.



Katkera marisija on taas muutoksen tarpeessa ja toivottavasti myös ymmärtää tehdä sen. Muuten on tuloksena 50+ eläkeikää odottava joka-asiaista-nurisija, joita mun työkavereissa löytyy. Voi huoh! Sitä on näin kolmekymppisenä sit kiva kuunnella päivittäin.

Sinut itsensä kanssa, olipa minkä kokoinen ja näköinen hyvänsä. Nauttii elämästä ihan täysillä, menee ja kokee uusia juttuja, innostaa muitakin. Lähellä on ihmisiä, puoliso ja lapsia, ehkä lastenlapsiakin, mutta omaa vapautta on mennä myös. On kunnioitettu ja kunnioittaa muita. Vanhoja ystäviä on useita, matkan varrelta tullut joitakin uusiakin..

tullut edes ajatelleeksi, millainen on onnistunut elämä jahka olen 40 v. No mietittäänpä hetki.



Sisäinen hyvä olo voisi jo viimeistään tuossa iässä alkaa löytymään.

Rakastaisi ja tulisi rakastetuksi.

Tekisi sellaisia asioita työelämässä ja vapaa-ajalla joista voi sanoa nauttivansa.

Ei ole pettynyt elämässään tekemiin ratkaisuihin.

Näkisi, että elämää on vielä runsaasti jäljellä.

On uskaltanut tehdä ne ratkaisut mitä on pitänyt ja halunnut tehdä.

Pystyy elämään omillaan.

- velaton omakotitalo maalla, eläimiä ja puutarhaa yms.

- terve ja hyväkuntoinen, liikkuvainen ja ystäviä paljon tapaava

- naimisissa edelleen saman miehen kanssa

- ekat lapsenlapset syntyvät, viimeisetkin omista lapsista ovat muuttamassa omilleen, lapset vierailevat usein perheineen ja lastenlapset ovat hoidossa

- työskentelee vaikkapa yrittäjänä (myös kirjailija olisi salainen unelma-ammatti!), niin että voi työskennellä kotoa

- matkustelua miehen kanssa ympäriinsä



Tällaisia tuli nyt yhtäkkiä mieleen.

mutta talomme (jossa jo nyt asumme) ei ole maalla, vaan kaupungin laidalla, eikä ole eläimiä, tosin koira saatetaan ottaa.



olen siis 33 nyt, ja toivon että elämäni jatkuu monilta osin samanlaisena, saman miehen kanssa, samassa talossa, näiden 3 ihanan lapsen kanssa, joista esikoinen on sitten 10 v päästä aikuistumassa. mullekin on tärkeä hyvä kunto ja terveys, ja ystävät, ja myös minun haaveeni on kirjoittaa kirjoja, vaikka pidän myös ammatistani / työstäni. oikeastaan ainoa lisäys nykyiseen elämäntilanteeseen olis raha, että sitä olisi paljon enemmän, niin ettei tartteis pihistellä tavallisissa ostoksissa, ja voitais matkustella mahd. paljon lasten kanssa ja myös yksin. näillä näkymin rahatilanne onkin korjaantumassa pian koska menen töihin kotivuosien jälkeen :-) ja aikanaan myös perintöjä on tulossa, vaikka sitä en tietysti toivo pian tapahtuvan.

Vanhin poika on 21-vuotias ja löytänyt todella mukavan tyttöystävän. Luulen että varmaan n. viiden vuoden kuluttua saattaa lapsenlapsosia alkaa tulla :) Kivaa!

Kun täytän 40v lapseni on 7v. Kun olen 49v hän on jo 16v. On siinä elämä varmaan muuttunut tuossa välissä aika paljon ihan jo lapsen iän vuoksi. :)



Mietin sen vuoksi omaa "nelikymppisen naisen elämääni" sillä tavalla että olisin 45v - puolessa välissä neljää- ja viittäkymppiä.



Elämäni on toivottavasti silloin tällaista (jos olen elämässäni ns. "onnistunut"):



- asumme yhä samassa ihanassa asunnossa kuin nyt ja olemme maksaneet asuntolainan loppuun tai siitä on enää hyvin vähän jäljellä

- olen töissä kiinnostavissa asiantuntijatehtävissä kuten nytkin, en ole niinkään kiinnostunut vallasta eli esimiesasemasta, olen enemmänkin kiinnostunut joustavuudesta ja siitä että vaikka työtehtävä onkin kiinnostava ja antoisa se on kuitenkin vain työtehtävä jota ei joudu kantamaan mukanaan kotiin

- meillä on aikaa toisillemme perheenä, lapsella on toivottavasti yksi häntä todella kiinnostava harrastus joka ei vie kohtuuttomasti aikaa koko perheen yhdessäololta

- matkustamme paljon ja olemme miehen kanssa päässeet näyttämään lapsellemme maailmalta ne kohteet jotka ovat meille rakkaita

- omat vanhempani ovat yhtä paljon elämässäni kuin nytkin ja heillä ja lapsellani on mukavaa yhdessä (niin mukavaa että me miehenkin kanssa pääsemme pitemmille matkoille yhdessä)

- vaikka työ ei olekaan itsessään tärkeää niin rahasta ei ole puutetta, voimme tehdä isompiakin matkoja kuten tällä hetkellä pieniä miettimättä miten se vaikuttaa talouteen

- olen kaikinpuolin tyytyväinen elämääni



Sen verran olen kyllä tätä elämää jo kokenut että olen aika lailla varma että elämä heittää muutaman yllätyksen tässä vuosien varrella. Toivottavasti ne ovat mukavia tai jos eivät ole niin sellaisia että niiden kanssa pystyy elämään ja miihin pystyy sopeutumaan.

mutta näin nelikymppisenä naisena ihmettelen noita kommentteja että on lapsenlapsia, ekat lapsenlapset syntyvät ja nuorimmatkin muuttavat pois jne. Siis ihan laskennallisesti jos nelikymppisellä on lapsenlapsia, se tarkoittaa että sekä itse että lapsi on kaksikymppisenä hankkinut lapsia. Samoin jos nuorinkin on muuttamassa pois, ei nuorintakaan ole kovin vanhana hankittu.

paikkansa löytänyt niin työelämässä (toki haasteet kelpaa aina!), avioliitossa ja omassa kropassaan. Kauneimmillaan, kypsimmillään ja haluttavimmillaan. Osaa nauraa itselleen ja kehua niin itseään kuin ystäväänsäkin - ja on onnellinen toisenkin menestyksestä ja onnesta. Onhan siihen varaa! MIehensä ihailema ja rakastama, nauttii kun voi pukeutua kauniisti itseään ja miestään varten - siihen ei aina tarvita omaisuuksia. Saanut ainakin osan lapsista jo jaloilleen, opiskelemaan yms. Kuinka niistä tulikin niin fiksuja ja kauniita näillä geeneillä:D Ystävät on elämän suola, heitä tavataan joka kuukausi, lapset tietty mukana.



Toki ulkoisetkin asiat on mukavia - on talo, varaa matkustella ja nauttia elämästä ainakin vähän.



t. viimeiset 10 vuotta tuota elämää jo elänyt 50v

kuusikymppisten vanhempieni elämältä. Lapsenlapsiakin??

- velaton omakotitalo maalla, eläimiä ja puutarhaa yms. - terve ja hyväkuntoinen, liikkuvainen ja ystäviä paljon tapaava - naimisissa edelleen saman miehen kanssa - ekat lapsenlapset syntyvät, viimeisetkin omista lapsista ovat muuttamassa omilleen, lapset vierailevat usein perheineen ja lastenlapset ovat hoidossa - työskentelee vaikkapa yrittäjänä (myös kirjailija olisi salainen unelma-ammatti!), niin että voi työskennellä kotoa - matkustelua miehen kanssa ympäriinsä Tällaisia tuli nyt yhtäkkiä mieleen.

totuus on se, että ikää on 41 v. Olen 2 pojan yh-äiti, eronnut alkoholistimiehestäni 5,5 v sitten. Asun poikieni kanssa velaksi ostetussa rivarikolmiossa, jonka velka-aika loppuu vuotta ennen kuin pääsen eläkkeelle. Teen kuluttavaa ja raskasta 3-vuorotyötä. Lapset ovat 10 ja 13 vuotiaat. Miesystävää ei tällä hetkellä ole. Edellinen suhde loppui lähes 2 vuotta sitten. Harrastan yhden yön suhteita, käyn kapakoissa...



Entäs sitten??? Mielestäni elän onnellista ja tasapainoista, tavallista elämää.

ja sitä mitä on sillä hetkellä. Matkalla mahdollisesti tapahtuneet pettymykset ja mokat eivät vaikuta asiaan. Kunhan silloin arvostaa itseään (eikä ole merkittävästi loukannut muita)

-fyysisesti hyvässä kunnossa, terveelliset elämäntavat, aktiivinen

-saavuttanut hyvän aseman työssä ja/tai yhteiskunnassa

-löytänyt oman tyylinsä

-itsevarma, mutta ei koppava

-ei missään tapauksessa katkera tai nurisija tai nalkuttaja

-tehnyt aktiivisesti hyviä ja itselleen sopivia valintoja elämässään

-perhettä ja rahaa voi olla tai olla olemattakin

Onnellinen olen perheestäni, terveydestä ja tämänhetkisestä taloudellisesta tilanteesta (vakaa).

-fyysisesti hyvässä kunnossa, terveelliset elämäntavat, aktiivinen

-saavuttanut hyvän aseman työssä ja/tai yhteiskunnassa

-löytänyt oman tyylinsä

-itsevarma, mutta ei koppava

-ei missään tapauksessa katkera tai nurisija tai nalkuttaja

-tehnyt aktiivisesti hyviä ja itselleen sopivia valintoja elämässään

-perhettä ja rahaa voi olla tai olla olemattakin

- velaton omakotitalo maalla, eläimiä ja puutarhaa yms. - terve ja hyväkuntoinen, liikkuvainen ja ystäviä paljon tapaava - naimisissa edelleen saman miehen kanssa - ekat lapsenlapset syntyvät, viimeisetkin omista lapsista ovat muuttamassa omilleen, lapset vierailevat usein perheineen ja lastenlapset ovat hoidossa - työskentelee vaikkapa yrittäjänä (myös kirjailija olisi salainen unelma-ammatti!), niin että voi työskennellä kotoa - matkustelua miehen kanssa ympäriinsä Tällaisia tuli nyt yhtäkkiä mieleen.

Olen erittäin hyvin omassa elämässäni viihtyvä nelivitonen, mutta en todellakaan haaveile lastenlapsista! Esikoinen on vasta alakoululainen ja kuopus ei vielä edes esikoulussa. Niin eri tavoin voi elämä siis mennä eri ihmisillä.

mutta näin nelikymppisenä naisena ihmettelen noita kommentteja että on lapsenlapsia, ekat lapsenlapset syntyvät ja nuorimmatkin muuttavat pois jne.



Siis ihan laskennallisesti jos nelikymppisellä on lapsenlapsia, se tarkoittaa että sekä itse että lapsi on kaksikymppisenä hankkinut lapsia. Samoin jos nuorinkin on muuttamassa pois, ei nuorintakaan ole kovin vanhana hankittu. Nykyaikana kuitenkin opiskellaan, ja esim. itse (vaikka kohtalaisen nuori olinkin ensimmäisen lapsen saadessani) en todellakaan ole vielä siinä vaiheessa että olisin mummo.Opiskelin itse ensin lukion jälkeen ammattiin, joten vanhinkin lapseni on vielä lukiossa. Nuorimmat ovat vielä alakoulussa, joten toivottavasti eivät vielä vähään aikaan ole muuttamassa pois kotoa, eikä vanhinkaan toivottavasti ja todennäköisesti ihan lähivuosina ole vielä lapsia hankkimassa.

Varmasti itsekin toivoin juuri noin 10 v sitten (paitsi en noita lapsenlapsia.. niitä toivoin siinä 60 v kieppeillä).



ja miten elämä menikin ihan toisin... yritetään nyt kasata se mikä on vielä kasattavissa!

Meilla on 7v, 2v ja vauva masussa. Minun nelikymppishaaveeni:



Haaveilen siita etta mieheni firma menestyisi niin hyvin etta voisin ottaa vahan sapattivapaata toista ja pistaa pystyyn oman yrityksen jonka parissa tyoskentely todella innostaisi minua. Haaveilen myos siita etta talo on valmis, meidan nakoinen ja ihana, meilla on paljon ystavia uudella asuinalueella, lapsilla menee koulussa ja harrastuksissa hyvin ja ovat saaneet paljon kavereita. Mina ja mies saamme hieman omaakin aikaa valilla. Meilla olisi varaa matkustella perheena lomamatkoille uusiin paikkoihin. Etta olisin karistanut raskauskiloni ja olisin elamani kunnossa kun juhlin nelikymppisiani Las Vegasissa :-) Etta olisin terve ja energinen nainen, aiti ja vaimo ja nelikymppisena elamani tunnossa, ja luova, kaunis, alykas, itsenainen, empaattinen, iloinen, ja etta oppisin myos rentoutumaan ja nauttimaan elamastani ja sen pienista hetkista.