Lue keskustelun säännöt.
En halua anoppilaan jouluksi. Mitä tehdä?
08.11.2004 |
Nyt taas sama juttu ku joka ikinen vuosi yhdessäolomme aikana. ELi mies haluaa anoppilaan jouluksi ja minä taas en.
Luultavasti menemme minun vanhemmilleni, mutta siinäkin on yksi mutta. Mieheni lapsi ex-liitosta on meidän kanssamme tänä jouluna ja vanhempieni koira on tosi arvaamaton häntä kohtaan ( outo syy..tiedän). Eli tämän koiraongelman takia on vähän hankaluuksia olla siellä esim. yötä tai lyhyeempääkin aikaa. Yhteisen lapsemme hyväksyy joten kuten, mutta yleisesti on tosi arvaamaton lapsia kohtaan. Asia erikseen on, onko siinäkään järkeä, mutta koirasta vanhempani eivät luovu tms, joten asiasta on aivan turha sen enempää keskustella. Mutta jos asiat saadaan jotenkin setvittyä, ni sinne ois tarkoitus mennä.
Olemme olleet yhdessä 3 joulua ja joka joulu olemme olleet mieheni vanhemmilla ( osittain vanhempani ovat olleet matkoilla ja esim. viime vuonna mies halusi ehdottomasti mennä omille vanhemmilleen, ni suostuin). Mieheni mielestä hänen vanhempiensa joulunvietto on todella idyllistä ja ihanaa ja haluaa tarjota saman " tunnelman" lapsilleenkin. Ja osittain olen samaa mieltä itsekin. Anoppila on ihan kiva paikka; ihana maailaisidylli noin ulkoisesti yms, eivät kännää tms...mutta....
Itse en voi mieheni kanssa tästä asiasta suoraan keskustella, koska hän loukkaantuu verisesti. En halua anopin luo, koska heidän joulunviettotapansa ovat aivan erilaiset, kuin mihin itse olen lapsuudessa tottunut. Oikeastaan he eivät sen koommin vietä joulua; samaa TV:n tuijottelua kuin muinakin päivinä. Eivät pukeudu siistimmin eivätkä panosta edes kattauksiin yms mitenkään juhlavammin ( ts. kinkku tarjoillaan pakasterasioista ja salaatti muovisista leivontakipoista, servetteinä käytetään esim. pääsiäisaiheisia yms)..Ehkä joillekin ei ko.asioilla ole väliä, mutta minulle on. Näin ei-maaseudulla kasvaneena minulle juuri kattaus, pöytätavat yms tuovat joulutunnelmaa yms. Myös siisti pukeutuminen kuuluu siihen. Viime jouluna tuijottelin joulupöydässä appiukon rintakarvoja, jotka kotosasti pilkottivat kylpytakin rinnuksista.
Ja turha sanoa, että minä voisin osallistua ruokien tekemiseen, kattauksiin tms. Olen kyllä osallistunut ja yrittänyt " tehdä tavallani" , mutta kun etsin jotain siistiä tarjouluastiaa yms, niin anoppi tuhahtelee ja ihmettelee, että " mikäs vika tossa on" ( osoittaen muovista leivontakulhoa tarjoiluastiana yms).
Joten; nyt mies on sitä mieltä, että jos vanhemmilleni ei mennä, niin emme missään nimessä voi olla omassa kerrostalokodissamme,vaan meidän pitää ehdottomasti mennä " lapsien joulutunnelman" luomiseksi anoppilaan....
Mulle asia on sama kuin että joulu olisi pilalla. Olen jo 3 vuotta viettänyt heidän " tavoillaan" , joten voitte uskoa, että haluaisin jo viettää omalla tavallanikin. Mies ei voi ymmärtää sitä , että haluan mieluummin olla kotona kerrostaloasunnossamme. Ekaa joulua siellä ollessani olin niin " sokissa" heidän systeemeistään, että melkein pääsi itku. Ymmärrän sen,että ihmisillä on erilaisia tapoja, mutta tapojen puute esim. tietyissä jutuissa pistää vihaksi. Minulle ne asiat ovat tärkeitä.
Miten muotoilla asia kauniisti miehelle. Appivanhemmat ovat ihan ok ja menen mielelläni sinne esim. ennen joulua käymään. Hänelle heidän joulunsa on " oikea" joulu ja loukkaantuu ihan hirveästi, jos kerron totuudenmukaisesti, miksi en halua sinne mennä.
Mies kyllä suostuu tulemaan minun kotiini, jos sinne vain pääsemme...
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (30)
En ymmärrä miksei aikuiset ihmiset voi vaan sanoa että me ollaan joulu kotonamme ja piste.
Me ollaan oltu alusta asti kaikki joulut kotona keskenämme, aluksi kahdestaan miehen kanssa ja myöhemmin lasten kanssa. Onneksemme meillä kummallakaan ei ole mitään tiettyjä " perinteitä" joista pitää kiinni. Emme todellakaan välitä kattauksista, pukeutumisesta yms. Eli meillä todellakin ollaan ihan joulupöydässäkin " kotoisasti" kalsareissa ja t-paidassa, en ole edes tullut asiaa ajatelleeksi ennen kuin nyt lukiessani että sinua häiritsee appiukon rintakarvat! Mutta ei tosiaan tulisi mieleenkään pukeutua joihonkin juhlavaatteisiin!
Mutta omasta joulustamme nautimme syöden hyviä jouluruokia, katselemme lasten riemua heidän availlessa lahjojaan... ja se joutilaisuus ja rauha, kun ei ole kiirettä mihinkään, saa olla vain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että haluat lastenne saavan omat traditionsa, jotka te itse luotte. Onko miehesi esimerkiksi lapsena ollut joulut mummolassa vain omassa kodissa. Jos on ollut omassa kodissa, sano että haluat lapsille samanlaisen oman kodin joulumuiston. Vaikka se sitten olisi kerrostalossa, se on lapselle oma koti. Käykää anoppilassa ennen joulua, joulun jälkeen tai tapanina, jos on pakko ympätä se jouluun.
Muutenkin lahjojen vaatteiden ja kaiken maailman vauvatarvikkeiden rahtaaminen toiselle puolelle Suomea käy rasittamaan.
Meillä on nykyään oma joulu ja on ihanaa kun saamme yhdistää omien kotiemme joulutraditiot. Olemme yhdessä neuvotelleet, mitä otetaan kummaltakin puolelta (lähinnä jouluruuista kysymys...)
siitä lähtien meillä joulukahvilla.
Ehdota siis, että isovanhemmat kävisivät teillä kahvittelemassa ja mies menkööt vanhemmilleen ihan omin päin, jos sinne vielä erikseen kaipaa.
Meillä vuoroteltiin pitkään. Anoppilassa meno on ap:n tilanteen kaltaisesti aika boheemia ja minun vanhemmillani vaikka joulu vietetään juhlavammin se on kuitenkin aika rasittavaa (äidilleni joulu on traumaattista aikaa ja hän on aikamoinen " drama queen" ).
Kun ostimme oman talon ilmoitin että joulu vietetään sitten meillä ja se oli sitten lapsuuden joulujen elämäni paras joulu. Tänä vuonna vietämme joulun veljeni vastavalmistuneessa talossa ja koko suku on kutsuttu (suku ei ole kovin iso). Onneksi mieheni on kanssani samaa mieltä. Ap:lle sympatiat.
Oma joulu kotosalla on paras ratkaisu, jos vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen.
Ajattelle mikä vapaus kattaa pöytä omien mieltymysten mukaan, koristella kuusi jne...
Lapset vaistovat kyllä äidin ja isän kireyden. Antakaa heille ikimuistoiset joulut kotona omassa turvallisessa ympäristössä.
Ajatelkaa miehesi lasta, miltä hänestä tuntuu mennä vieraaseen paikkaan, jossa saa pelätä koiraa henkensä edestä.
Miltä teistä tuntuisi sellainen joulu. Kauhulla hän sitä varmasti muistelee, eikä omille lapsilleen sitten aikanaan soisi sellaista.
Siis lyhyesti; ajatelkaa lastenne parasta, eikä itsenne aikuisten.
Älkää ajatelko miltä teistä tuntuu, vaan miltä lapsista tuntuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Viime jouluna tuijottelin joulupöydässä appiukon rintakarvoja, jotka kotosasti pilkottivat kylpytakin rinnuksista.
mutta kun etsin jotain siistiä tarjouluastiaa yms, niin anoppi tuhahtelee ja ihmettelee, että " mikäs vika tossa on" ( osoittaen muovista leivontakulhoa tarjoiluastiana yms).
Anteeksi että nauran sinun kiukullesi, mutta kirjoitit hauskasti:)
EI TAAS TÄTÄ ÄRSYTTÄVÄÄ *REPS ja KOPS* sanontaa.. Se on todella ärsyttävää!! Putositko tuoliltas, repesitkö kahtia vai mitä? Lopettakaa jo!!!
Lapsien syntymän jälkeen olemme alkaneet viettää omaa Joulua omassa kodissa. Jouluaatto ja joulupäivä vietetään ehdottomasti oman pienen perheemme kesken. Tosin aatonaattona tai Jouluaattona teemme pikaisen kierroksen molemmissa mummoloissa ja vaihdamme viime hetkellä lahjapussukat. Aattoilta ja Joulupäivä vietetään siis rauhassa ja vasta Tapanina alkaa sukulaisvierailut, jos siltä tuntuu...
Muutenkin Joulunpyhät sattuu tänä vuonna sillälailla ettei niitä vapaita liiemmin ole. Saa olla itsekäs!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joulunviettopaikkana on anoppila???
Ei kai kukaan teitä väkisin sinne raahaa?
Ap:lle,ilmoita ukollesi että tänä vuonna sinä vietät joulua
kotona lasten kanssa.Ja jos mies haluaa silti mennä
äitinsä helmoihin syömään muoviastioista jouluruokaa
niin anna mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos viettäisitte aaton keskenänne, joulupäivä toisen vanhemmilla ja tapaninpäivä toisen vanhemmilla?
Ja tietysti mieheni odottaa, että anopin väsyessä/vanhetessa minä rupean tekemään samanlaisen joulun ruokineen koko suvulle. Hei haloo! En halua ottaa joulusta stressiä, joka näyttää väsyttävän ikinuoren anopinkin. Pari-kolmekymmentä ruokalajia on mielestäni liikaa, kun kukaan ei kuitenkaan syö niitä omituisimpia kokeiluja. Mutta silti joka joulu anoppi hössöttää niiden kanssa... Ja minun kuulemma pitää myös. Minulle riittäisi, kun olisi perinteiset laatikot, kinkku ja joitain lisukkeita. Mutta anoppi onkin ammattilaistasoinen kokki... Minä en.