Olen FAS-lapsen äiti ja en pidä itseäni syyllisenä lapseni FAS:iin

Vierailija kirjoitti:

Näin asia ei kuitenkaa ole. FA- syndrooman syntyyn tarvitaan säännöllinen ja runsas alkoholille altistuminen sikiöaikana.

On totta, ettei tarkkaan tiedetä, millaiset alkoholimäärät ovat haitallisia sikiölle ja epäillään varsin pienilläkin alkoholimäärillä olevan kielteisiä vaikutuksia. Parista oluesta ei kuitenkaan synny FAS lapsia.

Fasd lapsia kyllä voi syntyä vähäisemmänkin alkoholinkäytön seurauksena.

FASD tai oikeammin osittainen FAS voi nousta esiin vasta aikuisena. Toki se on ihmisessä jo syntyessä, mutta sen tuomat haasteet voivat näyttäytyä vasta itsenäistymisen jälkeen.

Itselläni kävi näin. Noin 20-vuotiaaksi asti elin elämääni siinä missä moni muukin. Koulut suoritin keskinkertaisesti 6-7 arvosanoin. Ammattikoulu meni samaa tasoa.

Vasta kun muutin yksin asumaan ja aloin huolehtimaan kaikesta itse alkoi myös haasteet.

Uuvuin tosi helposti töissä. Kaveri ja seurustelusuhteet kariutuivat jostain kumman syystä. Uuvuin siis niin töissä kuin ihmisten seurassa. Syyksi laitettiin mielenterveysongelmat.

20 vuoden aikana olen saanut jos jonkin näköistä diagnoosia ja lääkitystä.

Nyt 41-vuotiaana sain kuulla että äitini joi koko raskausajan minua odottaessa. Ei se mikään rapajuoppo ollut, mutta kun ei ollut töissä niin joi. Lomat ja viikonloput. Synnyin kuitenkin terveen näköisenä niin mitään ei koskaan epäilty. Kaikki kouluaikaiset oppimisvaikeudet laitettiin laiskuuden piikkiin, eikä minua kukaan uskonut että oikeasti luin kokeisiin jne.

Nyt yli 40-vuotiaana on vaikeaa saada FASD-diagnoosia koska kaikki ongelmani halutaan laittaa mielenterveyden syyksi. Ilmeisesti on halvempaa ja helpompaa todeta, että ongelmani johtuvat traumoista.

Väärät diagnoosit vain eivät tuo helpotusta perheeni elämään. Minulla on taustalla toistakymmentä eri työpaikkaa, koska noin 1-2 vuoden välein uuvun, jään sairauslomalle ja menetän työpaikkani. Uupumiskausina koko perhe kärsii tilanteesta. En jaksa tehdä mitään, olen väsynyt ja ärtynyt koko ajan. Kaikilla on tilanteen vuoksi paha mieli. Hyvinäkin hetkinä kaikki pelkäävät milloin seuraava uupuminen tulee. Ja tuleehan se aina jossain vaiheessa, koska minua hoidetaan väärällä diagnoosilla. Toki traumojakin on, mutta ne eivät selitä kaikkea varsinkin kun terapiassa niiden vuoksi olen käynyt jo monta vuotta.

Katkera ja vihainen en ole äidilleni. Hänellä oli omat syynsä. Mielipahaa tuottaa ainoastaan se etten saa tilanteeseen oikeanlaista hoitoa/apua.

Oot sitte viimeinkin löytänyt termille selityksen.

Etkö ole syyllinen, vaikka raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä tuo syndrooma odotetulle lapselle aiheutuu.

Isänkö juoppous olis syynä...